Raikas tarhasuolaheinä

Suolaheinän raikas maku on tuttu jokaiselle. Kasvilla on ollut kansan suussa hupaisia nimiä, kuten muikuheinä tai kusisuolake. Esi-isät ovat osanneet kerätä luonnosta oksaalihapon ryydittämää suolaheinää kalan mausteeksi ja moneen muuhun tarpeeseen. Monivuotinen, roteva tarhasuolaheinä (Rumex rugosus) on ikivanha puutarhakasvi Pohjolassakin, mutta etenkin ranskalaiset ovat aina olleet siihen mieltyneet.

Siemenet voi kylvää jo varhain keväällä ruukkuun sisälle, ja vielä joutuisammin pääsee alkuun jakamalla vanhaa kasvia. Tarhasuolaheinä talvehtii takuuvarmasti myös pohjoisessa, ja heti kun maa sulaa, se myös alkaa versoa hapokasta lehtisatoa. Jo huhtikuussa saattaa olla suolaheinäkeiton aika, katso ohje: www.yrttitarha.com/tietopankki/keittokirja/keitot.html.

Tuotko kasveja reissusta?

Moni reissaaja tuo eksoottisia kukkia tai jännittäviä siemeniä tuliaisiksi maailmalta. Mikä on sallittua, mikä luvatonta, siitä löytyy tietoa Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran sivuilta www.evira.fi.

Rajoitusten taustalla on tietenkin huoli hankalista kasvitaudeista ja tuholaisista, joita ei Suomeen haluttaisi. EU-maista, mukaan lukien Azorit ja Madeira, kasveja saa tuoda omaan käyttöön pieniä määriä eräin poikkeuksin. Määräykset tiukkenevat, kun mennään EU-maiden ulkopuolelle Euroopan alueelle ja käyvät yhä tiukemmaksi, kun karistetaan Euroopan tomut jaloista. Vaarallinen kasvitauti on varsinkin tulipolte, jonka isäntäkasveja, kuten omenapuita tai pihlajia, ei ilman terveystodistuksia saa tuoda mistään. Esimerkiksi omenapuun tuonti omin päin itärajan takaa on laitonta.

Sanat suomeksi

Tiesitkö, että vain viljelykasveilla on lajikkeita? Tai että kestorikat ovat kertarikkoja viheliäisempiä?

Lajike tarkoittaa aina kasvin viljelyyn otettua, kauppaan laskettua ja nimettyä jalostetta tai löytöä. Luonnonkasveista ei käytetä lajike-nimitystä. Joka kasvilla on tieteellinen nimi, joka koostuu yleensä suku- ja lajinimestä, kuten Pinus mugo, vuorimänty. Jos lisänä on lajikenimi ’Gnom’ tai ’Mini Mops’, kyseessä on juuri tietynlainen kääpiövuorimänty. Puolilainausmerkit kuuluvat lajikenimeen, vaikka ne on hinnastoissa usein jätetty pois.

Kestorikkakasvit ovat monivuotisia rikkakasveja, jotka säilyvät kasvimaalla ja kukkapenkeissä sekä juuristonsa avulla että siementämällä. Sellaisia ovat voikukka, vuohenputki ja rikkanenätti. Kertarikkakasvit taas ovat yksi- tai kaksivuotisia siemenrikkakasveja, kuten peltoretikka tai jauhosavikka. Niiden siemenet itävät halukkaasti maassa jo syksyllä tai varhain keväällä.