Tunnetko kaihonkukan?

Kevätkukkien parasta kärkeä on iki-ihana kevätkaihonkukka, Omphalodes verna. Sen lemmikkimäisten kukkien siniväri on huomiota herättävän heleä, ja kukkien runsaus lopulta ällistyttävää. Lopun kesää vaalean vihreät, hiukan karvaiset  lehdet säilyvät kauniina ja rehevinä.  Ruotsalaiset kutsuvat kasvia käärmeensilmäksi, englantilaiset sinisilmä-Maryksi, mutta vanhahtavalle kaihonkukalle on vaikea löytää muuta selitystä kuin sininen väri. Kasvi on nimittäin kaikkea muuta kuin ikävän ja haikeuden perikuva. Päinvastoin, se on pirteä ja elinvoimainen, vähään tyytyvät ja helppohoitoinen maanpeitekasvi.

Kevätkaihonkukka viihtyy puolivarjossa ja sopii hyvin pensaiden alle, aidan vierille, metsän reunaan ja kivikon varjopaikkohin. Tämän kasvin lisääminen on yksinkertaista ja onnistuu milloin vain kesän mittaan, sillä se tekee vahvoja, helposti juurtuvia rönsyjä. Jos kasvi lähtee liian liukkaasti leviämään, sitä voi surutta pienentää terävällä lapiolla. 

Päättäväisesti lehtokotiloiden kimppuun

Lehtokotiloille kannattaa jyrähtää ehdoton EI heti, jos ne pyrkivät asettumaan pihapiiriin. Tämä pyöreähkö, ruskeankirjava ja täysikasvuisena parin sentin kokoinen kotilolaji on levinnyt nopeasti pohjoista kohti, eikä mikään tunnu sen menoa pysäyttävän. Kotilo viihtyy hienosti puutarhaympäristössä, ja se myös lisääntyy vauhdikkaasti. Tiedetään, että se munii kesäkaudella 3-4 kertaa ja 50-60 munaa kerrallaan. Pahimmillaan kotiloita voi olla satoja neliömetrillä. Lehtokotilo voi elää vuosikausia. Se talvehtii sekä munina että aikuisina mullan uumenissa, ja sen lisääntyminen alkaa heti, kun säät lämpenevät. Ensimmäiset kotilot on nähty liikkeellä jo huhtikuun puolivälissä.

Kaikkein tehokkainta onkin käydä poimimaan ja hävittämään kotiloita heti keväällä. Kun kasvusto ei vielä ole rehevöitynyt, kotilotkin löytyvät helpommin maasta. Mitä vähemmäksi niiden määrä saadaan, sitä vähemmän munia on luvassa. Kesän mittaan on hyvä levittää pieniä määriä Ferramol-syöttirakeita niille paikoille, missä niiden syömäjälkiä tai limavanoja esiintyy. Ilouutinen on, että varikset ja rastaatkin osallistuvat mielellään talkoisiin: kun murskattuja kotiloita pannaan tarjolle, linnut oppivat pian itsekin niitä poimimaan.

Havujen hyväksi

Kevättalven ensimmäiset lämpimät auringonsäteet ovat ehkä ruskettaneet katajia ja varsinkin kovin herkkää kartiovalkokuusta, joka ei tahdo vanhemmitenkaan sopeutua kevään tuloon. Tässä vaiheessa on turha itkeä, jos varjostus unohtui. Onneksi ruskettumiset ovat melko tilapäinen vaiva, sillä uusi neulaskerta korvaa pian kuivat. Neudorffin Havupuubalsami lehtilannoite ja elvytyssumute lupaa lähes ihmeitä huonokuntoisille ainavihannoille pihakasveille. Lisätietoa löytyy osoitteesta www.esbau.fi

Toukokuussa on hyvä hoitaa muutkin ainavihantojen pensaiden vauriot ja tehdä myös tarpeellisia leikkauksia. Rodojen lumen katkomat oksat leikataan pois, ja jos tarpeen ruhjoutuneen pensaan voi leikata jopa kokonaan lyhyelle tapille ja se uusiutuu. Jos havupuun alaoksia halutaan poistaa, sekin on parasta tehdä toukokuussa. Oksaa poistettaessa pitäisi aina jättää jäljelle pihkatappi, jonka pituus on pikku oksilla 2-3 senttiä paksuilla oksilla vähintään 5 senttiä. Tappi kuivuu ja estää leikkaushaavan repeämisen.

Puno edelliskesän kuivat päivänliljan lehdet maanmyötäiselle ranskalaiselle letille

Idea

Kuihtunut on kaunista. Puno edelliskesän kuivat päivänliljan lehdet maanmyötäiselle ranskalaiselle letille, ottaen mukaan koko ajan lisää lehtiä. Koristeellinen, punottu kukkapenkin reunus pysyy kauniina koko kesän.