Opettajana Riitta Clayhills on voinut viettää mökkipuutarhassaan pitkiä aikoja kesäisin. Riitan ympärillä rohtoraunioyrttiä.

Opettajana Riitta Clayhills on voinut viettää mökkipuutarhassaan pitkiä aikoja kesäisin. Riitan ympärillä rohtoraunioyrttiä. 

 

Onpa sinistä! Laajat, kainalon korkuiset peurankellomättäät häikäisevät heti puutarhaan tultaessa. Niiden villin vapaasta kasvutavasta näkee, että täällä ei kasveja pidetä tiukassa kurissa ja järjestyksessä – eikä sellainen kahdelle biologille oikein sopisikaan. Etenkään kun Riitta ja Tom Clayhills päättivät jo hankkiessaan 1,5 hehtaarin mökkitonttinsa Paraisilta, että paikasta ei oteta stressiä.

– Puutarhassamme kaikki kukat saavat kukkia. Ne voivat levitä, minne haluavat, paitsi kulkureiteille, juuri eläkkeelle biologian opettajan työstään jäänyt Riitta Clayhills kuvailee. Osa-aikaeläkkeellä oleva Tom on vierailun aikaan heinäkuussa työmatkalla kartoittamassa hyönteisiä Kilpisjärvellä.

Ketomainen, luonnon- ja perinnekasveja tulviva, etelään antava rinnetontti ei kuitenkaan ole syntynyt tyhjästä. Kun Riitta ja Tom tulivat tänne vuonna 1991, puutarha oli ollut nelisenkymmentä vuotta hoitamatta. Nokkosten ja ohdakkeiden joukossa kasvoi satoja 3–5-metrisiä haapoja ja tuomia.

– Ohdakkeet ja nokkoset kitkimme ja niitimme, mutta puut leikkasin poikki tukkisaksilla silloin 13-vuotiaan tyttäremme kanssa. Se oli hirveän hauskaa!

Keskeltä umpeenkasvanutta pöheikköä naiset löysivät omena-, luumu- ja päärynäpuita sekä tyttären laskujen mukaan 50 marjapensasta, kaikki peruja vanhasta hedelmätarhasta.

– Paikalliset ovat kertoneet, että 1930-luvulla ja sotien jälkeen täältä on myyty hedelmiä ja marjoja.

Lue lisää mökkipuutarhasta seuraavalla sivulla.

Katso myös lisää upeita kuvia!

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.

Peurankellot häikäisevät paahteisella kedolla. Niiden kasvuintoa Riitta ja Tom rajoittavat repimällä kasvustoja syksyisin. Niiden takana on keltakukkainen jaakonvillakko, erinomainen kuivan paikan laji.
Peurankellot häikäisevät paahteisella kedolla. Niiden kasvuintoa Riitta ja Tom rajoittavat repimällä kasvustoja syksyisin. Niiden takana on keltakukkainen jaakonvillakko, erinomainen kuivan paikan laji. 

Kalkissa viihtyvät kaikki kasvit

– Hei, sumakki on tehnyt paljon juurivesoja. Roitake!

Parimetrinen samettisumakki (Rhus typhina) mökin lämpimän seinustan nurkalla näkyy viihtyvän. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta, kaikki kasvit Riitan mukaan pärjäävät täällä, kiitos kalkkipitoisen maan. Sumakkia täytyy kuitenkin pitää silmällä, ettei se vie elintilaa vähemmän jalostetuilta ruohovartisilta lajeilta, joita Clayhillsit haluavat puutarhassaan erityisesti vaalia.

Moni perinnekasveista on peräisin paikalla aiemmin sijainneesta puutarhasta. Läpi kesän kukkivaa myskimalvaa (Malva moschata) Riitta kertoo nousseen joka puolelta, kun he saivat haavat ja tuomet raivattua varjostamasta tonttia.

Villiintyneessä puutarhassa säilyivät vuosikymmenten ajan hengissä myös muun muassa suopayrtti (Saponaria officinalis), rusopäivänlilja (Hemerocallis fulva) sekä hedelmäpuiden ympärillä levittäytyvät vanha ravintokasvi vuohenkello (Campanula rapunculoides) ja orjanruusu (Rosa dumalis).

– Umpeenkasvaneesta puutarhasta palautujien joukossa yllättävin oli kirjopikarililjan (Fritillaria meleagris) esiin työntyminen.

Luonnonvaraiset kasvit sen sijaan ovat tulleet Riitan ja Tomin vanavedessä.

– Olemme tuoneet reissuiltamme monien kasvien siemeniä. Lajit ovat alkaneet täällä elää omaa elämäänsä.

 

Huopaohdake (Cirsium helenioides) on pölyttäjille mieleen.  Kesä-heinäkuisina öinä valkolehdokki levittää suloista tuoksuaan.

Huopaohdake (Cirsium helenioides) on pölyttäjille mieleen. 

Kesä-heinäkuisina öinä valkolehdokki levittää suloista tuoksuaan. 

Ahvenanmaalta on peräisin esimerkiksi neidonkieli (Echium vulgare), Itä-Suomesta ruusuruoho (Knautia arvensis) ja Kilpisjärveltä, Saanan juurelta ruusujuuri (Rhodiola rosea), jotka kaikki kasvavat rinnekedolla peurankellojen (Campanula glomerata) lähettyvillä.

Clayhillsit ovat kotiuttaneet Ahvenanmaalta myös sarjakukkaiskasveihin kuuluvan karvasputken (Laserpitium latifolium). Valkokukintoinen kasvi on sen verran erikoinen, että he yrittävät pitää sitä hengissä voimakaskasvuisempien lajien ylivallalta. Myös maarianverijuuri (Agrimonia eupatoria) ja verikurjenpolvi (Geranium sanguineum) kuuluvat puutarhan vaateliaisiin, harvemmin pihoissa nähtyihin kalkkikasveihin.

– Erityisesti Tom pitää harvinaisista lajeista. Häntä ei haittaa, vaikka ne olisivat aivan mitättömänkin näköisiä.

Myös tuttavat ovat auttaneet lajivalikoiman kartuttamisessa. Muun muassa vanhan rohdoskasvin, jaakonvillakon (Senecio jacobaea), Riitta ja Tom ovat saaneet Jaakko-nimiseltä ystävältään Pälkäneeltä. Pitkään keltaisena kukkivaa perhoskasvia Riitta kehuu helpoksi ja kestäväksi.

– Se myös sietää kuivuutta ja sopii siksi tänne paremmin kuin esimerkiksi nauhukset.

Yhtäkkiä nenään kantautuu pippurinen tuoksu. Mistä se tulee?

– Täällä on vähän yrttejä, ne tuoksuvat juuri tällaisena kuumana päivänä, Riitta selittää ja esittelee jaakonvillakon takana rinteessä paistattelevia mäkimeiramia, iisoppia, kangasajuruohoa, salviaa ja rakuunaa.

Kuiva kasvupaikka vaihettuu vähitellen kosteammaksi, kun lähestymme rantaa. 60-luvulla merestä padotun makeavesialtaan tuntumassa näyttäytyvät karmiini ojakurjenpolvi (Geranium palustre) ja vaaleansininen kyläkurjenpolvi (G. pratense) muun muassa kulleron (Trollius europaeus), rentukan (Caltha palustris) ja illalla tuoksuvan valkolehdokin (Platanthera bifolia) rinnalla.

Laiturin luona 10 vuotta sitten istutetut kaksi kynäjalavaa tarjoavat jo sopivasti suojaa.

– Varjossa on hyvä istuskella.

Juttu jatkuu seuraavalla sivulla. Kuinka pariskunta hoitaa puutarhaansa?

Katso myös lisää upeita kuvia!

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.

Imeläkurjenherneen Riitta on kasvattanut Reposaaresta tuomistaan siemenistä. Laji kuuluu laivojen mukana tulleisiin painolastikasveihin. Riitta ja Tom rakensivat mökkinsä paikalla aiemmin sijainneen, lahonneen talon tilalle. Edessä kukkivat vuohenkello ja karhunputki.

Imeläkurjenherneen Riitta on kasvattanut Reposaaresta tuomistaan siemenistä. Laji kuuluu laivojen mukana tulleisiin painolastikasveihin. Kuva Teija Tuisku.  

Riitta ja Tom rakensivat mökkinsä paikalla aiemmin sijainneen, lahonneen talon tilalle. Edessä kukkivat vuohenkello ja karhunputki. Kuva Liisa Häkli. 

Puutarhan hoitoa niittäen ja repien

Riitan ja Tomin luonnonmukainen puutarha ei juurikaan lannoitusta kaipaa. Päinvastoin, pariskunta pyrkii köyhdyttämään maata kedon lajeille sopivaksi viemällä kaikki niittojätteet pois kompostiin.

Niitettävää kertyy kerran vuodessa leikatuista kedoista ja niityistä sekä kasvustojen väleissä kiemurtelevista nurmipoluista, jotka Riitta ja Tom leikkaavat säännöllisesti ruohonleikkurilla.

– Nurmiheinät ovat tulleet tänne itsestään.

Myös pahiten leviäviä lajeja, kuten peuran- ja vuohenkelloa sekä niittynätkelmää ja hiirenvirnaa, he estävät tukahduttamasta hentoja kasveja repimällä niitä vuosittain isoina tuppaina maasta.

– Kalkkia lisään joskus kärhöille ja kananlantaa kukkapenkeissä kasvaville koristekasveille.

Puutarhan lajimääriä Riitta ei ole koskaan laskenut, mutta toteaa niitä olevan paljon. Keväällä täällä tuovat väriä muun muassa kevätesikot (Primula veris), imikkä (Pulmonaria obscura), pystykiurunkannus (Corydalis solida) ja kaikki vuokot.

”Mummulla on paljon kukkia”, oli Riitan ja Tomin tyttärenpoikakin todennut toukokuussa etsiessään jalansijaa.   

Riitta ja Tom Clayhillsin mökkipuutarha

Sijainti: Parainen
Kasvuvyöhyke:
I
Pinta-ala:
1,5 hehtaaria, johon kuuluvat myös perunamaa ja vähän metsää
Maaperä:
Kalkkipitoinen
Ilmansuunta:
pääpuutarha etelään 

Lisää upeita kuvia seuraavalla sivulla!

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.


”Halusimme tästä paikan, jonne on helppo päästä – ja helppo päästä pois.”

Vuohenkello leviää herkästi pienestäkin juurenpalasesta. Se kasvoi puutarhassa jo ennen kuin Riitta ja Tom ostivat paikan.
Vuohenkello leviää herkästi pienestäkin juurenpalasesta. Se kasvoi puutarhassa jo ennen kuin Riitta ja Tom ostivat paikan. 

 

Puutarhan vanhimmat herukka- ja karviaispensaat ovat 1930–40-luvuilta.   Kirkkaansininen neidonkieli viihtyy kedolla kalkkipitoisen maan ansiosta. Sen vieressä kasvaa mäkimeirami.

Puutarhan vanhimmat herukka- ja karviaispensaat ovat 1930–40-luvuilta.  

Kirkkaansininen neidonkieli viihtyy kedolla kalkkipitoisen maan ansiosta. Sen vieressä kasvaa mäkimeirami. Kuva Liisa Häkli. 

Verikurjenpolvi on puutarhan vaateliaimpia lajeja.
Verikurjenpolvi on puutarhan vaateliaimpia lajeja. Kuva Teija Tuisku. 

Kynäjalava on tulvarantojen puu. Sen lehdet ovat päältä sileät, toisin kuin yleisemmällä vuorijalavalla.
Kynäjalava on tulvarantojen puu. Sen lehdet ovat päältä sileät, toisin kuin yleisemmällä vuorijalavalla. Kuva Liisa Häkli.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.