Kun maan pinnalla oleva vesi jäätyy yhtenäiseksi teräksenlujaksi, paksuksi peitteeksi, hapenpuute tukahduttaa kasveja. Huokoinen kohvajää ei ole yhtä haitallista.

Perennojen kuihtuneet versot toimivat ”ilmastointiputkina”, joten niitä ei pidä syksyllä poistaa maanrajaa myöten. Kymmensenttiset tapit riittävät tuomaan helpotusta kasveille. Myös paikalleen jätetty kasvusto ja päälle ilmavasti asetellut havunoksat auttavat kasvien selviytymistä.

Eniten jäätä kertyy kasviryhmien ja nurmikon painanteisiin, joten maanmuotoilulla ja ojituksella on suuri merkitys. Nurmikon pohjakerros tasoitetaan niin, ettei siihen jää kuoppia. Pinta kannattaa muotoilla riittävän kaltevaksi, jotta vesi pääsee valumaan pois. Kasviryhmät muotoillaan aina keskeltä korkeammalle, jotta vesi ei jää kasvien tyvialueille seisomaan. Säännöllisesti käytetyt kulkureitit on hyvä kattaa esimerkiksi laatoilla, sillä polut ovat keväisin kurjimmassa kunnossa.

Lapsiperheen piha on ympäri vuoden ahkerassa käytössä, sillä lumileikit ja muut ulkotouhut ovat tärkeämpiä kuin nurmikon kunto.

Pitkään jään alla oleva nurmikko kärsii tai kuolee kokonaan ja vaatii paikkauskylvön. Tuhoutunut alue korjataan jyrsimällä tai pehmittämällä lapiolla maan pintakerros. Joukkoon sekoitetaan 5– 10 senttiin hiekansekaista multaa. Sen jälkeen alue tasataan, tiivistetään jyrällä tai haravalla, kylvetään ja kastellaan.

Ainakin pieniltä aloilta jäätä voi lohkoa tuuralla tai rautakangella. Jään murskaamisessa kannattaa muistaa kohtuus, sillä kova tärähdys kipeyttää helposti niskat ja aiheuttaa päänsärkyä.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.