Omenan taudeista yleisin on muumiotauti, joka pilaa hedelmiä loppukesällä.

Muumiotautisen omenan pintaan syntyy ruskea vetinen laikku, joka laajenee pian ja sen pintaan muodostuu vaaleita itiöpesäkkeitä. Vähitellen hedelmät ruskettuvat ja pilaantuvat kokonaan. Osa hedelmistä jää puuhun muumioituen lopulta mustiksi ja koviksi. Muumiotaudin aiheuttaja on haavaloinen, joka ei pysty läpäisemään ehjää hedelmän pintaa. Hyönteisten syöntijäljet, rupilaikut, hankaumat ja halkeamat kuitenkin mahdollistavat taudin pääsyn hedelmään.

Muumiotauti viihtyy kosteassa kasvustossa. Puiden leikkauksella pidetään omenatarha valoisana ja vähennetään kasvuston kosteutta. Samalla voidaan vähentää hedelmien hankautumista ja muumiotaudin leviämistä puusta toiseen. Lisäriski tartunnalle ovat maahan jääneet pilaantuneet hedelmät, joissa tauti säilyy. Muumiotaudin pilaamat omenat hävitetään joko polttamalla, viemällä kaatopaikalle tai kaivamalla maahan. Myös eristetyssä lämpökompostorissa, kuten Pikakompostorissa, lämpötila nousee riittävän korkeaksi itiöiden tuhoamiseksi ja pilaantuneet omenat voidaan kompostoida muun jätteen seassa. Muumiotauti-itiöt kulkeutuvat tuulen mukana, joten tautisten omenien hävitys kannattaa hoitaa yhdessä naapureiden kanssa.

Tuholaisista suurimmat vahingot omenapuille aiheuttavat jyrsijät.

Varmin tapa suojata puut on laittaa rungon ympärille runkosuoja ja lisäksi aidata puut 1,5 metriä korkealla kana- tai katiskaverkolla. Lumen tiivistäminen rungon ympäriltä ehkäisee myyrien lumen alla tekemiä tuhoja. Jäniksiä voi kotipuutarhoissa hämätä laittamalla tuomenoksia omenapuunrungon ympärille ja oksistoon. Tuomen haju ei miellytä jäniksiä. Kanankakkarakeiden on todettu olevan samankaltainen hajukarkote: Maan jäädyttyä ripotellaan juuristoalueelle muutama kourallinen rakeita.

Tämä artikkeli on tuotettu yhteistyössä Biolan Oy:n asiantuntijoiden kanssa.

Lisätietoja:
www.biolan.fi
Biolan tuotetuki >