Minna ja Juha Vuorinen ovat keränneet omenatarhaansa vanhoja kestäviä lajikkeita. Heidän tyttärentyttärensä Säde pitää erityisesti Särsö-lajikkeen omenoista.

Minna ja Juha Vuorisen omenatarhassa puiden ylimpiin hedelmiin yltää vain pitkävartisilla poimuripusseilla. Joskus Minna kapuaa traktorin kauhaan saadakseen kerättyä kaikkein suurimmat hedelmät leveälatvuksisten puiden oksilta. Osa sadosta jätetään aina linnuille.

Pariskunta on hoitanut tarhaansa Toijalan Terissaaressa töidensä ohella parikymmentä vuotta. Tavoitteena heillä ei ole ollut vuosittainen suuri sato vaan hyväkuntoiset, jälkipolville säilyvät puut ja laaja valikoima luomuviljelyyn soveltuvia omenalajikkeita. Pihapiirissä kasvaa yli 80-vuotias ’Lavia’ muistona jo ennen sotia istutetuista hedelmäpuista.

Minnan ja Juhan yhteinen mielenkiinnon kohde ovat vanhat, kestävät ja terveet lajikkeet. Kymmenen hehtaarin tarhassa kasvaa noin 3 000 puuta. Lajikkeita on noin 230.
– ’Sariola’ on osoittautunut yhdeksi parhaista luomuviljelyyn, Juha kertoo.

Tarhaan ei ole istutettu hillittykasvuisiin perusrunkoihin vartettuja omenapuita, vaan perusrungot ovat enimmäkseen perinteistä Antonovka-lajiketta. Kasvutilasta ei kuitenkaan ole pulaa, sillä puut kasvavat viiden metrin välein.
– Puu saa laihastakin maasta paljon ravinteita, kun juuristo leviää laajalle.

Minna ja Juha kertovat leikkaavansa omenapuitaan kohtuullisesti välttääkseen talvivaurioita. Vanajaveden ympäröimä saari kuuluu II-kasvuvyöhykkeeseen.
– Tavoite on, että puissa on korkeintaan kolme latvaa, kuten vanhoissa puutarhakirjoissa opastetaan.

Mäyrät siivoavat tarhan

Juha polkaisee maassa näkyvän ruskettuneen hedelmän tohjoksi.
– Nyt se ei levitä muumiotautia keväällä. Lokakuussa ajan omenat silpuksi ruohonleikkurilla.

Vuoriset ovat poistaneet sienitaudille alttiita lajikkeita, jotta ne eivät levitä itiöitä muihinkin lajikkeisiin. Poikkeuksen tekevät harvinaiset lajikkeet sekä hurmaavan makuinen ’Snygg’.

Korkeassa verkkoaidassa ammottaa Juhan ketuille ja mäyrille avaama kolo, josta ne pääsevät saalistamaan myyriä. Talveksi hän sulkee kulkureitin, jotta rusakot pysyvät ulkopuolella. Mäyristä on apua myös puutarhan syyssiivouksessa.
– Ne eivät saivartele, vaan popsivat niin mädät kuin rupisetkin hedelmät. Vain kannat jäävät jäljelle.


’Kultainen Kitaika’ on pienihedelmäinen ja viinihappoinen siperianomenapuu (Malus prunifolia), joka menestyy I–V(VI)-vyöhykkeillä.

Minna ja Juha Vuorisen omenatarhassa puiden ylimpiin hedelmiin yltää vain pitkävartisilla poimuripusseilla. Joskus Minna kapuaa traktorin kauhaan saadakseen kerättyä kaikkein suurimmat hedelmät leveälatvuksisten puiden oksilta. Osa sadosta jätetään aina linnuille.

Pariskunta on hoitanut tarhaansa Toijalan Terissaaressa töidensä ohella parikymmentä vuotta. Tavoitteena heillä ei ole ollut vuosittainen suuri sato vaan hyväkuntoiset, jälkipolville säilyvät puut ja laaja valikoima luomuviljelyyn soveltuvia omenalajikkeita. Pihapiirissä kasvaa yli 80-vuotias ’Lavia’ muistona jo ennen sotia istutetuista hedelmäpuista.

Minnan ja Juhan yhteinen mielenkiinnon kohde ovat vanhat, kestävät ja terveet lajikkeet. Kymmenen hehtaarin tarhassa kasvaa noin 3 000 puuta. Lajikkeita on noin 230.
– ’Sariola’ on osoittautunut yhdeksi parhaista luomuviljelyyn, Juha kertoo.

Tarhaan ei ole istutettu hillittykasvuisiin perusrunkoihin vartettuja omenapuita, vaan perusrungot ovat enimmäkseen perinteistä Antonovka-lajiketta. Kasvutilasta ei kuitenkaan ole pulaa, sillä puut kasvavat viiden metrin välein.
– Puu saa laihastakin maasta paljon ravinteita, kun juuristo leviää laajalle.

Minna ja Juha kertovat leikkaavansa omenapuitaan kohtuullisesti välttääkseen talvivaurioita. Vanajaveden ympäröimä saari kuuluu II-kasvuvyöhykkeeseen.
– Tavoite on, että puissa on korkeintaan kolme latvaa, kuten vanhoissa puutarhakirjoissa opastetaan.

Mäyrät siivoavat tarhan

Juha polkaisee maassa näkyvän ruskettuneen hedelmän tohjoksi.
– Nyt se ei levitä muumiotautia keväällä. Lokakuussa ajan omenat silpuksi ruohonleikkurilla.

Vuoriset ovat poistaneet sienitaudille alttiita lajikkeita, jotta ne eivät levitä itiöitä muihinkin lajikkeisiin. Poikkeuksen tekevät harvinaiset lajikkeet sekä hurmaavan makuinen ’Snygg’.

Korkeassa verkkoaidassa ammottaa Juhan ketuille ja mäyrille avaama kolo, josta ne pääsevät saalistamaan myyriä. Talveksi hän sulkee kulkureitin, jotta rusakot pysyvät ulkopuolella. Mäyristä on apua myös puutarhan syyssiivouksessa.
– Ne eivät saivartele, vaan popsivat niin mädät kuin rupisetkin hedelmät. Vain kannat jäävät jäljelle.


’Aromatnoje’ säilyy jopa maaliskuulle asti. Ruven- ja talvenkestävä lajike maistuu nimensä mukaisesti todella aromikkaalta.

Verkoilla myyriä vastaan

Omenatarha on aidattu, mutta lisäksi uusien puiden runkoja ympäröivät metalliverkot.
– Verkon on oltava iso, ja se pitää laittaa noin 20 sentin syvyyteen. Asetan verkon ensin paikoilleen ja vasta sitten istutan taimen, Minna kertoo.

Parhaiten tarkoitukseen soveltuu betoniraudoitusverkko, jonka silmäkoko on 11 milliä. Muovipintainen verkko ei ole yhtä hyvä, sillä se menee kasaan.

Suojukset ovat tarpeen, sillä ennen verkkojen upottamista maahan vesi- ja kenttämyyrät tuhosivat vuodessa kymmeniä puita. Vuoriset ovat huomanneet, että ’Punainen Kaneli’ ja ’Lavia’ maistuvat myyrille erityisen hyvin.

Jyrsijöiden määrää vähentävät kolme kovaa koota: kettu, kärppä ja korppi. Kettujen jälkiä Minna ja Juha saavat hieman korjaillakin, sillä joskus ne innostuvat mylläämään puiden juuria.

Saaressa maaperä on paikoin savea, joten Minna ja Juha istuttivat alkuaikoina puita runsaasti harjuihin. Myöhemmin he huomasivat, että kumpare tarjoaa myyrille mieluisat olosuhteet, sillä se vaikeuttaa ruohon pitämistä matalana. Harjuja oli tasoitettava, ja nykyisin myyristä on vain satunnaista riesaa.
– Jos myyriä on paljon, tasamaa on paras vaihtoehto, pariskunta vakuuttaa.

Istutusvaiheessa Vuoriset parantavat maan kompostoidulla karjanlannalla. Vuosilannoitukseen he käyttävät kananlantaa. He sirottelevat sitä puiden molemmille puolille lapiolla kaivettuihin reikiin – vuosittain eri paikkaan. Pienille puille riittää puoli litraa kananlantaa, isoille 1-1,5 litraa.

Minna ja Juha käyttävät kananlantaa myös myyrien hämäämiseen ripottelemalla sitä rungon läheisyyteen.
– Rakeita ei kuitenkaan pidä heitellä runkoa vasten. Se lisää tyviversojen kasvua.


Vuoriset upottavat betoniraudoitusverkon maahan jo istutusvaiheessa. Taimen vieressä oleva tukikeppi saa jäädä pariksi vuodeksi hämäämään rusakoita. Sidokset tarkistetaan usein ja kiristävät puretaan.

Verkoilla myyriä vastaan

Omenatarha on aidattu, mutta lisäksi uusien puiden runkoja ympäröivät metalliverkot.
– Verkon on oltava iso, ja se pitää laittaa noin 20 sentin syvyyteen. Asetan verkon ensin paikoilleen ja vasta sitten istutan taimen, Minna kertoo.

Parhaiten tarkoitukseen soveltuu betoniraudoitusverkko, jonka silmäkoko on 11 milliä. Muovipintainen verkko ei ole yhtä hyvä, sillä se menee kasaan.

Suojukset ovat tarpeen, sillä ennen verkkojen upottamista maahan vesi- ja kenttämyyrät tuhosivat vuodessa kymmeniä puita. Vuoriset ovat huomanneet, että ’Punainen Kaneli’ ja ’Lavia’ maistuvat myyrille erityisen hyvin.

Jyrsijöiden määrää vähentävät kolme kovaa koota: kettu, kärppä ja korppi. Kettujen jälkiä Minna ja Juha saavat hieman korjaillakin, sillä joskus ne innostuvat mylläämään puiden juuria.

Saaressa maaperä on paikoin savea, joten Minna ja Juha istuttivat alkuaikoina puita runsaasti harjuihin. Myöhemmin he huomasivat, että kumpare tarjoaa myyrille mieluisat olosuhteet, sillä se vaikeuttaa ruohon pitämistä matalana. Harjuja oli tasoitettava, ja nykyisin myyristä on vain satunnaista riesaa.
– Jos myyriä on paljon, tasamaa on paras vaihtoehto, pariskunta vakuuttaa.

Istutusvaiheessa Vuoriset parantavat maan kompostoidulla karjanlannalla. Vuosilannoitukseen he käyttävät kananlantaa. He sirottelevat sitä puiden molemmille puolille lapiolla kaivettuihin reikiin – vuosittain eri paikkaan. Pienille puille riittää puoli litraa kananlantaa, isoille 1-1,5 litraa.

Minna ja Juha käyttävät kananlantaa myös myyrien hämäämiseen ripottelemalla sitä rungon läheisyyteen.
– Rakeita ei kuitenkaan pidä heitellä runkoa vasten. Se lisää tyviversojen kasvua.


Muun muassa tiaiset ja kirjosiepot asuttavat hedelmätarhan lukuisia pönttöjä. Vuoriset tarkistavat niiden kunnon vuosittain.

Pihlajanmarjakoi kiusana

Luomuomenat eivät aina ole täydellisiä, joskaan Minnan ja Juhan mielestä pari rupilaikkua ei omenaa pahenna. Pihlajanmarjakoi on toinen juttu.
– Kaiken muun kanssa pärjäämme, mutta runsaslukuisena se on hankala.

Yleensä kahtena vuotena kymmenestä pihlajanmarjakoi tuhoaa sadon. Tämä vuosi on yksi katovuosista, ja Vuoriset joutuvat viemään omenia metsään hirville ja peuroille.

Feromonipyydysten ansiosta tuhojen laajuus oli tiedossa jo kesäkuussa.
– Tärkeintä on, että puut ovat hyvässä kunnossa, Minna kuitenkin toteaa ja iloitsee puita elvyttäneistä kesäsateista.

Hyötyhyönteiset tervetulleita

Hedelmäpuita ympäröi leikattu nurmikko, mutta korkeaa heinää ja ketokukkia kasvavia saarekkeita näkyy kesällä siellä täällä. Jotta korkeat ruohikkoalueet eivät houkuttelisi myyriä, Vuoriset kertovat leikkaavansa nurmikon matalaksi loppukesällä. Kaistaleet monipuolistavat hyönteislajistoa. Se vähentää luontaisesti omenapuiden tuholaisia.
– Emme käytä edes luomuviljelyssä sallittuja torjunta-aineita, sillä ne tuhoavat hyödyllisiä hyönteisiä.

Korkeasta ruohikosta hyötyvät myös perhoset ja linnut, joita varten puissa ja aidoissa roikkuu kolmisensataa pönttöä. Keväällä Juha aikoo ripustaa linnunpönttöjä myös suurimpiin puihin tarhan keskelle, jotta emolinnut saavat napsittua poikasille ravintoa pesän vierestä.

Minnan ja Juhan suosikkilajikkeet

Kesälajikkeet:
’Lavia’, ’Huvitus’, ’Astrakaani Gyllenkrok’ ja ’Junost’

Syyslajikkeet:
’Punainen Kaneli’, ’Sariola’, ’Särsö’ ja ’Syysviiru’ eli ’Syysjuovikas’

Talvilajikkeet:
’Lepaan Liereä’ ja ’Himmelstalund’


Omenatarhassa kasvaa myös päärynää ja luumua. Kuvan päärynä on ’Flemish Beauty’. Päärynärupea Vuoriset torjuvat levittämällä syksyllä kalkkia reilun kerroksen lehtien päälle.

Pihlajanmarjakoi kiusana

Luomuomenat eivät aina ole täydellisiä, joskaan Minnan ja Juhan mielestä pari rupilaikkua ei omenaa pahenna. Pihlajanmarjakoi on toinen juttu.
– Kaiken muun kanssa pärjäämme, mutta runsaslukuisena se on hankala.

Yleensä kahtena vuotena kymmenestä pihlajanmarjakoi tuhoaa sadon. Tämä vuosi on yksi katovuosista, ja Vuoriset joutuvat viemään omenia metsään hirville ja peuroille.

Feromonipyydysten ansiosta tuhojen laajuus oli tiedossa jo kesäkuussa.
– Tärkeintä on, että puut ovat hyvässä kunnossa, Minna kuitenkin toteaa ja iloitsee puita elvyttäneistä kesäsateista.

Hyötyhyönteiset tervetulleita

Hedelmäpuita ympäröi leikattu nurmikko, mutta korkeaa heinää ja ketokukkia kasvavia saarekkeita näkyy kesällä siellä täällä. Jotta korkeat ruohikkoalueet eivät houkuttelisi myyriä, Vuoriset kertovat leikkaavansa nurmikon matalaksi loppukesällä. Kaistaleet monipuolistavat hyönteislajistoa. Se vähentää luontaisesti omenapuiden tuholaisia.
– Emme käytä edes luomuviljelyssä sallittuja torjunta-aineita, sillä ne tuhoavat hyödyllisiä hyönteisiä.

Korkeasta ruohikosta hyötyvät myös perhoset ja linnut, joita varten puissa ja aidoissa roikkuu kolmisensataa pönttöä. Keväällä Juha aikoo ripustaa linnunpönttöjä myös suurimpiin puihin tarhan keskelle, jotta emolinnut saavat napsittua poikasille ravintoa pesän vierestä.

Minnan ja Juhan suosikkilajikkeet

Kesälajikkeet:
’Lavia’, ’Huvitus’, ’Astrakaani Gyllenkrok’ ja ’Junost’

Syyslajikkeet:
’Punainen Kaneli’, ’Sariola’, ’Särsö’ ja ’Syysviiru’ eli ’Syysjuovikas’

Talvilajikkeet:
’Lepaan Liereä’ ja ’Himmelstalund’


Feromonipyydysten avulla Vuoriset tarkkailevat tuholaisten esiintymistä.

Pihlajanmarjakoi kiusana

Luomuomenat eivät aina ole täydellisiä, joskaan Minnan ja Juhan mielestä pari rupilaikkua ei omenaa pahenna. Pihlajanmarjakoi on toinen juttu.
– Kaiken muun kanssa pärjäämme, mutta runsaslukuisena se on hankala.

Yleensä kahtena vuotena kymmenestä pihlajanmarjakoi tuhoaa sadon. Tämä vuosi on yksi katovuosista, ja Vuoriset joutuvat viemään omenia metsään hirville ja peuroille.

Feromonipyydysten ansiosta tuhojen laajuus oli tiedossa jo kesäkuussa.
– Tärkeintä on, että puut ovat hyvässä kunnossa, Minna kuitenkin toteaa ja iloitsee puita elvyttäneistä kesäsateista.

Hyötyhyönteiset tervetulleita

Hedelmäpuita ympäröi leikattu nurmikko, mutta korkeaa heinää ja ketokukkia kasvavia saarekkeita näkyy kesällä siellä täällä. Jotta korkeat ruohikkoalueet eivät houkuttelisi myyriä, Vuoriset kertovat leikkaavansa nurmikon matalaksi loppukesällä. Kaistaleet monipuolistavat hyönteislajistoa. Se vähentää luontaisesti omenapuiden tuholaisia.
– Emme käytä edes luomuviljelyssä sallittuja torjunta-aineita, sillä ne tuhoavat hyödyllisiä hyönteisiä.

Korkeasta ruohikosta hyötyvät myös perhoset ja linnut, joita varten puissa ja aidoissa roikkuu kolmisensataa pönttöä. Keväällä Juha aikoo ripustaa linnunpönttöjä myös suurimpiin puihin tarhan keskelle, jotta emolinnut saavat napsittua poikasille ravintoa pesän vierestä.

Minnan ja Juhan suosikkilajikkeet

Kesälajikkeet:
’Lavia’, ’Huvitus’, ’Astrakaani Gyllenkrok’ ja ’Junost’

Syyslajikkeet:
’Punainen Kaneli’, ’Sariola’, ’Särsö’ ja ’Syysviiru’ eli ’Syysjuovikas’

Talvilajikkeet:
’Lepaan Liereä’ ja ’Himmelstalund’

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.