1. Minkälaisesta kasteluvedestä kasvit pitävät?

Tuore sadevesi on parasta, sillä se on lämmintä ja hapekasta. Vesijohtovesikin kelpaa hyvin kasveille, sillä vesi on Suomessa yleensä laadukasta. Lehtivihannekset on syytä kastella mahdollisimman puhtaalla vedellä, sillä niiden ohuet, syötävät lehdet saastuvat herkästi.

Avomaavihannesten kasteluveden on täytettävä uimaveden laatuvaatimukset. Pintavesien ongelmana voivat olla sinilevät tai likavedet. Jos kasteluveden haju tai väri epäilyttää, älä käytä sitä ravintokasveille.

2. Mitä merkitystä on veden lämpötilalla? Onko porakaivovesi kasveille liian kylmää?

Kasveissa on 80–90 prosenttia vettä, joten veden lämpötilalla on suuri merkitys. Liian kylmä tai kuuma vesi hidastaa kasvua. Toisaalta maaperä tasoittaa nopeasti kasteluveden lämpötilan lähelle maan lämpötilaa. Porakaivosta tuleva kylmä vesi kannattaa ohjata suoraan maahan, ei kasvien päälle.

 


 

3. Uskaltaako merivettä käyttää?

Suomen rannikoiden merivettä voi käyttää tilapäisesti kasteluun, sillä veden suolapitoisuus on vain 0,6–0,7 prosenttia. Valtamerissä suolaa on 3,2–3,5 prosenttia. Meriveden jatkuva käyttö aiheuttaa maan suolaantumista, ja tällöin herkimpien kasvien, kuten perunan, porkkanan, sipulin ja marjakasvien, kasvu heikkenee. Parhaiten suolaisuutta kestävät hedelmäpuut, kaali, punajuuri ja ruohosipuli.

4. Onko veden kovuudella väliä?

Suomen maa- ja kallioperän läpi suodattuva vesi ei ole yhtä kovaa kuin vaikkapa Keski-Euroopan kalkkikivialueilta saatava vesi. Veden kovuudella tarkoitetaan veteen liuenneiden kalsium- ja magnesiumsuolojen määrää, mutta sillä ei ole kasvien kannalta suurta merkitystä. Suomessa veden kovuus vaihtelee alueittain paljon. Helsingin veden kovuus on kovuusasteina ilmaistuna 3 °dH, kun se Rauman alueella on 8 °dH ja esimerkiksi Saksassa yleensä yli 10 °dH. Kovan veden alueella saostuva kalkki voi tukkia ohuita kasteluletkuja ja suuttimia.

5. Voiko vettä muuttaa paremmin kasteluvedeksi sopivaksi?

Veden lyhytaikainen seisottaminen astiassa kannattaa. Näin esimerkiksi kaivovesi lämpenee ja hapettuu ja pintavedessä mahdollisesti olevat roskat ja maa-aines laskeutuvat astian pohjalle. Hapettuminen saostaa myös jonkin verran mangaania ja rautaa, jotka tahraavat helposti kasteluvälineitä. Pitkään vettä ei kuitenkaan kannata säilyttää, sillä se voi johtaa levien ja haitallisten mikrobien lisääntymiseen.

6. Miten vettä voi tutkituttaa?

Kasteluveden tutkimiseen käytetään kaivovesi- tai raakavesianalyysiä. Kaivovesinäytteiden analysoinnissa keskitytään lähinnä mikrobien määrään, raakavesianalyysissä ravinteiden pitoisuuksiin. Alueilla, missä porakaivovesissä tiedetään olevan runsaasti arseenia ja uraania, kannattaa näiden haitallisten metallien päätymistä kasvimaahan varoa. Kallioporakaivojen vesistä kannattaa ottaa selville arseeni- ja radonpitoisuudet.

7. Mistä itse otat kasteluveden omaan puutarhaasi?

Kerään katoilta tulevan sadeveden talteen. Käyttäisin myös pintavettä järvestä, lammikosta tai purosta, jos sellaista olisi saatavilla. Luonnonvedet ovat ilmaisia, ja tutussa ympäristössä veden laatuun voi luottaa. Jos sadevettä ei kerry, kastelen vesijohtovedellä.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.