On sääli, että tämä puutarha jää ohikulkijoiden katseilta piiloon. Harva aavistaa, että korkean valkopyökkiaidan taakse kätkeytyy todellinen puutarhahelmi, jossa on ennen kaikkea upea rinteeseen rakennettu kukkapenkki. Siinä kasvaa muun muassa rehevää kuunliljaa ja huumaavan kaunista sinivaleunikkoa. Puutarhan kukkaloisto vaihtuu vuodenaikojen mukaan, ja pihaa koristaa myös soliseva vesiputous.

Vaativa pengerrys. Piha ei ole aina näyttänyt tältä. Kun perhe muutti tiilitaloon vuonna 1961, talon taakse viettävän rinteen laella kasvoi vain havupuita, koivuja ja vesakkoa. Silloin se ei haitannut, sillä piha oli helppohoitoinen, ja he elivät kiireistä pikkulapsivaihetta. Lasten kasvaessa puutarhanhoito alkoi kuitenkin kiinnostaa yhä enemmän.

– Aloitimme tasoittamalla osan rinteestä, sillä se ulottui taloon asti. Sitten tilasimme kaksi autokuormallista irtokiviä. Oli kylmä talvi, ja vedimme kiviä reellä kuorma-autolta talon taakse. Siinä sai raataa oikein kunnolla, talon isäntä kertoo.


Alkukesällä atsalea ja alppiruusu kukkivat runsaina rinteen laella.

Keväällä kivet täytyi asetella, jotta muu rinne ei sortuisi. Maahan kaivettiin suuria kuoppia, jotka täytettiin ruokamullalla. Niihin istutettiin helppohoitoisia havukasveja ja lumikellokanervaa. Rinne tarvitsi kuitenkin vielä lisätukea, mikä tehtiin vanhoilla ratapölkyillä.

– Kaikki näytti hyvältä, mutta valitettavasti pölkyt mätänivät muutaman vuoden päästä. Hankimme tilalle lisää kiviä ja laitoimme täytteeksi enemmän multaa.

Uurastus kannatti, sillä viimein penkereistä saatiin tukevia, ja voitiin keskittyä kasvillisuuteen. Useimmat havupuut hävitettiin, mutta pieni mänty säästettiin ja leikattiin bonsaipuun malliseksi.

– Olin nähnyt sellaisen Saksassa ja halusin kokeilla sitä itsekin, talon emäntä kertoo.

Rinteen kukkaloistoa
Rinteen kukkaloisto vaihtuu vuodenajan mukaan. Tässä kukkivat mm. neilikat, leimut, kullerot ja sinivaleunikot kuunliljoista, keijunkukista ja havupuukasveista muodostuvaa rauhallista taustaa vasten.

Kuivuutta sietäviä kasveja. Vuosien saatossa puutarha on muuttanut ilmettään ja kehittynyt. Perheen isäntä pitää rakentamisesta ja sementin valamisesta. Niinpä puutarhaan on syntynyt muun muassa ihania vesiveistoksia, soliseva puro ja pieni vesiputous.

Talon emäntä keskittyy kasveihin. Kaikki kasvit eivät viihdy rinteessä. Niiden täytyy esimerkiksi sietää kuivuutta melko hyvin, koska vesi virtaa pois nopeammin kuin tasaisella maalla. Rinteessä kannattaakin suosia kasveja, jotka viihtyvät vettä hyvin läpäisevillä alustoilla.

Onneksi rinne viettää itään päin, joten siinä ei tule paahtavan kuuma. Osa rinteestä on myös talon varjossa. Joitain kasveja on jouduttu karsimaan, kun niistä on tullut rinteeseen liian suuria tai ne eivät ole muuten menestyneet.

Kiviveistos koostuu ontoista sementtikivistä
Jännittävä kiviveistos koostuu ontoista, mullalla täytetyistä sementtikivistä. Maksaruohokasvit viihtyvät!

Siemenvaihtoa ystävien kesken. Jotkut alkuvaiheessa istutetuista kasveista ovat yhä jäljellä. Yhtenä esimerkkinä niistä on vuonna 1972 hankittu kirjavalehtinen kamtsatkanmaksaruoho, jossa on epätavalliset oranssinkeltaiset kukat.

– Siitä on tullut jonkinlainen suosikki, vaikkei minulla varsinaisia suosikkeja olekaan, talon emäntä toteaa.

Useimmat puutarhan kasvit ovat kauniita omalla tavallaan, mutta talon isäntä tunnustaa olevansa erityisen ihastunut kevätkurjenmiekkoihin ja isokolmilehtiin. Viimeksi mainituista hän pitää siksi, että ne ovat erittäin harvinaisia eikä niitä voi kylvää siemenistä, vaan ne lisääntyvät vain jakamalla.

Puutarhataidetta. Talikolle on punottu rahkasammalhattu
Puutarhataidetta. Talon isäntä luo mielellään persoonallisia taideteoksia. Tässä talikolle on puettu vehreä rahkasammalhattu.

Myös rönsyleimu on kukkiessaan ihana, ja sinivaleunikossa on kieltämättä jotain erityistä.

– En kuitenkaan koskaan ostaisi valeunikon siemeniä siemenfirmasta, talon emäntä sanoo päättäväisesti. Kokeilin sitä kerran ja sain todella haaleita yksilöitä.

Hän kerää mieluiten omia siemeniä tai vaihtaa siemeniä ja istukkaita ystävien kanssa.

– Silloin tietää, mitä saa.

Puutarhan ainoa ruusu on saksalainen, kestävä pensasruusu ’Mozart’. Ruusut ovat pariskunnan mielestä kauniita, mutta he eivät ole valinneet niitä, koska ne ovat liian vaativia, ja syöpäläiset iskevät niihin helposti.

– Puutarhan kurissa pitämisessä on jo täysi työ, isäntä toteaa. Se on kuitenkin mukavaa puuhaa, mutta tässä iässä voimia täytyy säännöstellä. Nyt olen aika uupunut, sillä olen juuri saanut pensasaidan leikattua. Aitaa istuttaessamme en ajatellut, miten työlästä sen hoitamisesta tulisi.

Luonnonmukaista lannoitusta. Puutarhan kasvit näyttävät terveiltä ja kukoistavilta. Syöpäläiset tai tuhoeläimet eivät ilmeisesti aiheuta ongelmia?

– Muutama vuosi sitten meillä oli kyllä ongelmia metsäkauriiden kanssa, Renate sanoo. Sivelimme tulppaanien lehtiin valkoista kenkävoidetta, jota meillä oli runsaasti. Silloin tulppaanit saivat olla rauhassa. Vältämme torjunta-aineita ja myrkkyjä. Etanat leikkaamme ja liljakukot puristamme kuoliaiksi. Kirjavalehtisessä mustaseljassa oli yhtenä vuonna paljon täitä. Harjasimme sen puhtaaksi suovalla ja tiskiharjalla! Lannoitukseen käytämme orgaanista lannoitusainetta, nokkosvettä ja hevosenlantaa. Lannoituksen on oltava mahdollisimman luonnonmukaista!