Värikkäät viljelykorttelit pursuavat syksyllä vihanneksia ja kukkia. Alkuperäinen upea kivinavetta taustalla.

Hyödyn ja valistuksen aika oli aatesuunta, jota suosittiin akatemioissa ja yliopistoissa 1700-luvun puolivälin jälkeen. Maatalouden ja puutarhaviljelyn uusien aatteiden innokas kannattaja rovasti Gabriel Aspegren sai vuonna 1755 hallintaoikeuden ja luvan valjastaa karun ja kivisen, paikoin soistuneen Rosenlundin metsäisen mäen viljelymaaksi. Miesvoimin kaadettiin puut ja raivattiin kivet tulevien viljelysten tieltä.

”Esimerkilläni rohkaisen kansaa raivaamaan hedelmättömän maan pelloksi ja käyttämään parempia rakennustapoja sekä edistämään sellaisten kasvien kasvattamista ja kotiuttamista paikkakunnalle sekä levittämistä pitäjän asukkaille, niin että nälänhätä ja katovuodet voidaan torjua ja riippuvuus ulkomaista poistaa”, kuvaili Gabriel Aspegren tulevan puutarhansa tarkoitusta.

Puutarha rakennettiin kahteen tasoon. Vuonna 1758 valmistui pieni puutarha pappilan päärakennuksen eteläpuolelle. Kymmenen vuotta myöhemmin Aspegren laajensi viljelyksiään, kun noin hehtaarin kokoinen uusi puutarha valmistui. Tätä ympäröi 3 kyynärää (1,8 metriä) korkea ja leveä kiviaita, jonka päällä oli tuohon aikaan puuaita. Komea kivimuuri on säilynyt tähän päivään asti.

Aspegrenin puutarha oli ennen kaikkea hyötytarha. Se oli jaettu symmetrisesti kortteleihin, joissa kasvoi enimmäkseen hedelmä- ja marjakasveja, keittiökasveja sekä yrttejä, mutta myös koristekasveja. Rovasti Aspegrenin mielenkiinnon kohteena olivat monet Suomeen tulleet uutuudet, kuten peruna, jonka viljelyä hän opetti ihmisille.

Hyötykasvien lisäksi puutarhassa tiedetään kasvaneen muun muassa tuomia, pihlajia, lehmuksia, tupakkaa, syreeniä ja erilaisia kukkia. Useimmat meillä nykyisin koristekasveina käytetyt lajit viljeltiin rohdoksien takia. Kivimuurien ulkopuolella oli kaalimaa ja humalatarha.


Puutarhassa viljellään perinteisin menetelmin vihanneksia. Purjo ja punajuuri vuorottelevat juurestarhassa. Noin hehtaarin kokoista ruutupuutarhaa ympäröi jyhkeä kivimuuri ja tiilinen porttirakennus. Puutarhuriksi opiskeleva Carina Wikman poimii vihanneksia k

Orangeria valmistuu

Gabriel Aspegren vältteli suuria juhlia ja turhaa ajanviettoa. Vapaa-aikansa hän käytti maanviljelyksiinsä, peltojen raivaamiseen, rakentamiseen ja istutuksiin, joissa hän oli itse ylimpänä valvojana. Säilyneiden tietojen mukaan hänellä oli apuna puutarhureita tai puutarharenkejä, joiksi heitä tuolloin kutsuttiin.

Keskelle suurta puutarhaa, kahden pääkäytävän risteymäkohtaan, kohosi 12-kulmainen huvimaja. Se oli kaksikerroksinen, jossa oli lisäksi pieni kellari. Huvimajaa käytettiin oleskeluun ja kahvitteluun, kuten ajan henkeen kuului.

Varsin nopeasti valmistui myös orangeria eli kasvihuone, jonka yhteydessä oli erillinen taimilavahuone. Orangerian alaosa oli rakennettu tiilestä ja yläosa puusta. Täällä Aspegren talvetti monivuotisia, eksoottisiakin kasveja, ja taimilavoja oli kevätkaudella monessa kerroksessa. Talvisin kasvihuonetta hoitivat puutarharengit, jotka pitivät kaakeliuunissa tulta sen verran, että pakkanen pysyi loitolla.

”Rosenlundin tarkoitus on olla hyödyksi kansalaisille. Erityisesti täällä Pohjanmaalla, kun he voivat nähdä puutarhan ja erilaisia kasveja, joita on mahdollista kasvattaa täkäläisessä ilmastossa. Tämä on kaikille isänmaallisesti ajatteleville niin itsestään selvää, että sitä ei enempää tarvinne osoittaa”, julisti Aspegren orangerian valmistumisen aikoihin.

Gabriel Aspegren oli erityisen kiinnostunut omenapuista, joita hän toi Pietarsaaren seudulle. Niiden varttaminen ja esikasvatus hoituivat hyvin orangeriassa. Parhaimmillaan puutarhassa kasvoi yli 20 satoa tuottavaa omenapuuta, mutta rovastin suureksi suruksi puut menehtyivät kovana pakkastalvena 1780-luvun alussa.


Kuva Jens-Ole Hedman.

Aspegrenissa viljellään taas

Vuosisatojen kuluessa rakennukset rappeutuivat ja puutarhat kasvoivat umpeen. 1900-luvun alussa alueesta olivat jäljellä vain muurit, navetta ja kertaalleen uudelleenrakennetut rakennukset. Aspegrenin ajan kasvillisuus oli hävinnyt, mutta pääpiirteissään puutarha oli säilyttänyt alkuperäisen luonteensa lampineen ja portteineen.

Puutarhan pahin uhka, poikki kulkeva tie, saatiin kumottua 1970-luvulla. Monien eri vaiheiden kautta puutarha päätettiin restauroida 1990-luvun lopulla. Työ alkoi vuonna 2000.

Eri lähteistä tulleiden varojen ja innokkaiden jälleenrakentajien avulla Aspegrenin puutarha kukoistaa jälleen. Orangeria ja huvimajat ovat mitoiltaan ja materiaaleiltaan samankaltaiset kuin alkuperäisen pappilan puutarhassa, ja lammikoissa polskuttelee jälleen ruutanoita. Korttelimuotoisessa puutarhassa kasvaa perinteisiä hyötykasveja, mutta niiden lisäksi vierailijat voivat tutustua tämän päivän uusiin kasvitulokkaisiin.

Pieni henkilökunta hoitaa Aspegrenin puutarhaa puutarhuri Anders Härmälän johdolla luonnonmukaisin keinoin. Noin puolet puutarhasta on jaettu 24 viljelypalstaan, joita hoitavat yksityiset kotipuutarhurit. He jatkavat näin Gabriel Aspegrenin tehtävää välittää hyötypuutarha-ajattelua.

Aspegrenin puutarhayhdistys ry. järjestää alueella erilaisia tapahtumia ja kursseja. Cafe Örtagårdenissa voi nauttia kahvia tai teetä sekä etukäteen tilattuna kevyen lounaan, joka valmistetaan puutarhan tuotteista. Orangeria ja huvimaja ovat vuokrattavissa yksityiskäyttöön.

Lisätietoja www.aspegrenstradgard.net.


Inspiroidu Aspegrenin puutarhan kuvista!

Klikkaa tästä kuva-galleriaan >

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.