Miksi kalkitusta tarvitaan?

Suomen maaperä on luontaisesti hapanta ja erittäin altista happamoitumiselle. Myös runsas muokkaus ja lannoitteiden sisältämä ammoniumtyppi hapattavat maata.

Kalkitusta tarvitaan, sillä kasvien on vaikea ottaa ravinteita happamasta maasta. Riittävä kalkitus myös vähentää haitallisten raskasmetallien liukoisuutta ja samalla niiden pitoisuuksia sadossa.

Kalkitus tuo maahan kalsiumia ja magnesiumia. Kalkitus lisää myös maaperän pieneliöiden aktiivisuutta, mikä tehostaa ravinteiden kiertoa ja eloperäisten yhdisteiden hajoamista sekä parantaa maan mururakennetta.

Mitä pH-luku mittaa?

Maan happamuutta. Mitä happamampaa maa on, sitä enemmän siinä on vetyioneja. Vaihteluväli pH-arvolle on 0-14. pH 7 on neutraali, korkeammat tasot ovat emäksisiä ja matalammat happamia.

Voiko pH:n mitata itse?

Myynnissä olevilla pH-mittareilla ja liuskoilla saa suuntaa-antavan kuvan maan happamuudesta. Laboratoriossa tutkittavan maanäytteen avulla selviää tarkka pH-taso ja lisäksi maalaji ja multavuus. Niiden perusteella kullekin kasville lasketaan tarvittava kalkkimäärä perustamis- ja hoitovaiheeseen.

Miksi peruskalkitus on tärkeä?

Kun istutetaan monivuotisia kasveja tai perustetaan nurmikko, niiden tarvitsema kalkkimäärä saadaan sekoitettua huolellisesti koko kasvualustakerrokseen. Tarvittavaan kalkin määrään vaikuttavat maan pH, maalaji ja multavuus sekä kasvilaji.


Kuinka paljon jatkossa tarvitaan kalkitusta?

Ylläpitokalkitusta tarvitaan noin kolmen vuoden välein. Pintalevityksessä – kun kalkkia ei sekoiteta maahan tai se muokataan vain pintakerrokseen – yleisohje on 30 kiloa aarille. Jos kyseessä on erittäin hapan maa, suuret ylläpitokalkitusmäärät kannattaa jakaa usealle perättäiselle vuodelle.

Mikä on paras kalkitusaika?

Kalkita voi koska tahansa, mutta kosteassa maassa kalkki liukenee nopeimmin. Kasvimaan kalkitus on kätevintä tehdä kevät- tai syysmuokkauksen yhteydessä.

Miten saan kalkin parhaiten juuriston ulottuville?

Kalkki kuten lannoitteetkin liukenevat nopeammin kasvualustaan pintamultaan sekoittamalla ja kastelemalla kalkituksen jälkeen. Kun kalkin levittää lumen päälle, sulamisvedet vievät sitä maahan.

Entä jos maa on katettu?

Kalkki levitetään ennen katteen levittämistä ja sitä kannattaa lisätä taas ennen kuin uutta katetta tuodaan paikalle. Pieniltä aloilta katteen voi vetää sivuun levityksen ajaksi. Kastelu auttaa myös katteen päälle levitettäessä.

Onko liiasta kalkista haittaa?

Liian voimakas kalkitus estää ravinteiden liukenemista kasvin käyttöön. Esimerkiksi boorin, kuparin ja sinkin liukoisuus heikkenee jo noin pH 7:n tasolla.

Mille kasveille kalkitus on erityisen tärkeää?

Esimerkiksi arat kasvit vaativat menestyäkseen myös optimaalisen maan happamuuden, jotta niiden ravinnetarve olisi turvattu. Kaalikasvien viljelyssä käytetään maan korkeaa pH-tasoa möhöjuuritaudin torjuntaan. Palkokasvien hyödylliset typensitojabakteeritkaan eivät toimi alhaisessa pH:ssa.

Mihin kannattaa kiinnittää huomiota kalkitusaineen valinnassa?

Tuoteselosteesta kannattaa katsoa ravinnepitoisuudet. Yleensä kotipuutarhoissa on syytä käyttää kalkkia, joka sisältää magnesiumia vähintään seitsemän prosenttia.

Aiheuttaako kalkitus typpihävikkiä, jos lannoitteen ja kalkin levittää yhtä aikaa?

Normaaleilla kotipihoissa käytettävillä kalkeilla ja lannoitteilla asialla ei ole suurta merkitystä. Karjanlantaa ja kompostia levitettäessä kalkitus on hyvä tehdä eri aikaan.

Riittääkö pussimullan sisältämä kalkki?

Irtotavarana ja pusseissa myytävissä tuotteissa tulee olla tuoteseloste, josta selviää mullan pH-luku. Maanparannuksessa käytettävä kalkittu multa ei riitä happamuuden poistamiseen.

Mitä teen, kun kalkinsuosijakasvien keskellä kasvaa kalkinkarttaja?

Yksi tapa on tehdä sille istutuskuoppaan oma pieni hapan kasvualusta. Vuosittain tilannetta on hyvä pitää yllä happaman turvekatteen lisäyksellä. Lannoitukseen kannattaa valita happamaan maan kasveille tarkoitettuja tuotteita.

Jos tuhkaa kertyy paljon, tarvitseeko kalkkia hankkia lainkaan?

Tuhkasta kasvit saavat monipuolisesti ravinteita, kuten kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, sekä hivenaineita. Lehtipuun tuhkassa ravinteita on enemmän kuin havupuun tuhkassa. Kalkin voi korvata tuhkalla, jos tuhka on peräisin ainoastaan puhtaasta puusta ja kalkitustarve on pieni. Itse pyrin välttämään tuhkan säännöllistä levittämistä marja- ja vihanneskasveille, koska tuhka sisältää runsaasti raskasmetalleja ja melko paljon booria. Suurina pitoisuuksina boori voi aiheuttaa kasvuhäiriöitä.

Voiko happaman maan tunnistaa rikkakasveista?

Happamassa maassa viihtyviä lajeja ovat esimerkiksi ruiskaunokki, keltapäivänkakkara, rikkasinappi, peltoemäkki, peltoretikka ja peltohatikka. Niiden runsas esiintyminen voi olla merkki kalkituksentarpeesta.

Asiantuntijana puutarha-agronomi Tarja Alainen Viljavuuspalvelusta.

Ei kalkkia näille!

  • alppiruusut, atsaleat, hortensiat, piippuköynnös, lakka, pensasmustikka, puolukka
  • useimmat havukasvit, paitsi marjakuuset ja katajat sekä mahonia
  • perennoista muun muassa levisiat, imikät, varjoyrtti, jaloangervot, varjohiippa ja rönsytiarella

Kalkitus eri maalajeilla


Tarja Alainen suosii hyötytarhassa kalkkia. Tuhka päätyy lähinnä koristekasveille ja nurmikolle.

Kuinka paljon jatkossa tarvitaan kalkitusta?

Ylläpitokalkitusta tarvitaan noin kolmen vuoden välein. Pintalevityksessä – kun kalkkia ei sekoiteta maahan tai se muokataan vain pintakerrokseen – yleisohje on 30 kiloa aarille. Jos kyseessä on erittäin hapan maa, suuret ylläpitokalkitusmäärät kannattaa jakaa usealle perättäiselle vuodelle.

Mikä on paras kalkitusaika?

Kalkita voi koska tahansa, mutta kosteassa maassa kalkki liukenee nopeimmin. Kasvimaan kalkitus on kätevintä tehdä kevät- tai syysmuokkauksen yhteydessä.

Miten saan kalkin parhaiten juuriston ulottuville?

Kalkki kuten lannoitteetkin liukenevat nopeammin kasvualustaan pintamultaan sekoittamalla ja kastelemalla kalkituksen jälkeen. Kun kalkin levittää lumen päälle, sulamisvedet vievät sitä maahan.

Entä jos maa on katettu?

Kalkki levitetään ennen katteen levittämistä ja sitä kannattaa lisätä taas ennen kuin uutta katetta tuodaan paikalle. Pieniltä aloilta katteen voi vetää sivuun levityksen ajaksi. Kastelu auttaa myös katteen päälle levitettäessä.

Onko liiasta kalkista haittaa?

Liian voimakas kalkitus estää ravinteiden liukenemista kasvin käyttöön. Esimerkiksi boorin, kuparin ja sinkin liukoisuus heikkenee jo noin pH 7:n tasolla.

Mille kasveille kalkitus on erityisen tärkeää?

Esimerkiksi arat kasvit vaativat menestyäkseen myös optimaalisen maan happamuuden, jotta niiden ravinnetarve olisi turvattu. Kaalikasvien viljelyssä käytetään maan korkeaa pH-tasoa möhöjuuritaudin torjuntaan. Palkokasvien hyödylliset typensitojabakteeritkaan eivät toimi alhaisessa pH:ssa.

Mihin kannattaa kiinnittää huomiota kalkitusaineen valinnassa?

Tuoteselosteesta kannattaa katsoa ravinnepitoisuudet. Yleensä kotipuutarhoissa on syytä käyttää kalkkia, joka sisältää magnesiumia vähintään seitsemän prosenttia.

Aiheuttaako kalkitus typpihävikkiä, jos lannoitteen ja kalkin levittää yhtä aikaa?

Normaaleilla kotipihoissa käytettävillä kalkeilla ja lannoitteilla asialla ei ole suurta merkitystä. Karjanlantaa ja kompostia levitettäessä kalkitus on hyvä tehdä eri aikaan.

Riittääkö pussimullan sisältämä kalkki?

Irtotavarana ja pusseissa myytävissä tuotteissa tulee olla tuoteseloste, josta selviää mullan pH-luku. Maanparannuksessa käytettävä kalkittu multa ei riitä happamuuden poistamiseen.

Mitä teen, kun kalkinsuosijakasvien keskellä kasvaa kalkinkarttaja?

Yksi tapa on tehdä sille istutuskuoppaan oma pieni hapan kasvualusta. Vuosittain tilannetta on hyvä pitää yllä happaman turvekatteen lisäyksellä. Lannoitukseen kannattaa valita happamaan maan kasveille tarkoitettuja tuotteita.

Jos tuhkaa kertyy paljon, tarvitseeko kalkkia hankkia lainkaan?

Tuhkasta kasvit saavat monipuolisesti ravinteita, kuten kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, sekä hivenaineita. Lehtipuun tuhkassa ravinteita on enemmän kuin havupuun tuhkassa. Kalkin voi korvata tuhkalla, jos tuhka on peräisin ainoastaan puhtaasta puusta ja kalkitustarve on pieni. Itse pyrin välttämään tuhkan säännöllistä levittämistä marja- ja vihanneskasveille, koska tuhka sisältää runsaasti raskasmetalleja ja melko paljon booria. Suurina pitoisuuksina boori voi aiheuttaa kasvuhäiriöitä.

Voiko happaman maan tunnistaa rikkakasveista?

Happamassa maassa viihtyviä lajeja ovat esimerkiksi ruiskaunokki, keltapäivänkakkara, rikkasinappi, peltoemäkki, peltoretikka ja peltohatikka. Niiden runsas esiintyminen voi olla merkki kalkituksentarpeesta.

Asiantuntijana puutarha-agronomi Tarja Alainen Viljavuuspalvelusta.

Ei kalkkia näille!

  • alppiruusut, atsaleat, hortensiat, piippuköynnös, lakka, pensasmustikka, puolukka
  • useimmat havukasvit, paitsi marjakuuset ja katajat sekä mahonia
  • perennoista muun muassa levisiat, imikät, varjoyrtti, jaloangervot, varjohiippa ja rönsytiarella

Kalkitus eri maalajeilla

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.