Kasvi kukoistaa, kun maaperä vastaa sen vaatimuksia ja se saa sopivan määrän lämpöä, aurinkoa ja vettä. Kaikki nämä ulkoiset tekijät säätelevät myös sitä, kuinka hyvin kasvi kykenee käyttämään hyväkseen saamansa ravinteet.

Lannoitus ei paranna satoa tai kukintaa, jos maa on liian hapanta tai sen rakenne on huono. Esimerkiksi tiiviissä maassa juuret eivät jaksa tunkeutua ravinteiden keruuseen, kun taas hiekkamaasta ravinteet huuhtoutuvat syvälle juuriston ulottumattomiin.

Kasvit ottavat ravinteet veteen liuenneina. Kuivassa maassa lannoitteet eivät liukene, eikä kasvin juuristo pysty niitä sen vuoksi hyödyntämään. Myös kasvin oma elinvoima on tärkeä. Hyvinvoivalla kasvilla on laaja ja terve juuristo, joka kerää tehokkaasti ravinteita.

Ravinteikas kivennäislannoite

Teollisesti valmistettujen kivennäislannoitteiden ravinteet ovat suurimmaksi osaksi vesiliukoisia, ja kasteluveteen tai maahan liuetessaan ne ovat kasveille heti käyttökelpoisia. Ravinteiden liukoisuutta säädellään lannoitteen koostumuksella. Esimerkiksi nurmikkolannoitteet sisältävät yleensä hitaasti liukenevaa typpeä, kun taas nopeatehoiset kastelulannoitteet ovat täysin vesiliukoisia.

Kivennäislannoitteiden koostumus vaikuttaa myös maan happamuuteen. Puutarhalannoitteet ja kasvien ravinteiden otto lisäävät maan happamuutta, joten säännöllinen kalkitus on tärkeää.

Ravinteiden keskinäisillä suhteillakin on merkitystä, sillä eräät ravinteet, esimerkiksi kalium, kalsium ja magnesium, kilpailevat kasviin pääsystä. Erikoislannoitteissa tämä on otettu huomioon räätälöimällä ne tiettyjen kasvien, kuten happamasta maasta pitävän alppiruusun, tarpeisiin.

Kivennäislannoitteet sisältävät ravinteita paljon enemmän kuin eloperäiset lannoitteet. Pakkauksessa olevia lannoitusohjeita onkin syytä noudattaa tarkkaan.


Kalkki saa lierot viihtymään ja parantaa maan rakennetta.

Kasvi kukoistaa, kun maaperä vastaa sen vaatimuksia ja se saa sopivan määrän lämpöä, aurinkoa ja vettä. Kaikki nämä ulkoiset tekijät säätelevät myös sitä, kuinka hyvin kasvi kykenee käyttämään hyväkseen saamansa ravinteet.

Lannoitus ei paranna satoa tai kukintaa, jos maa on liian hapanta tai sen rakenne on huono. Esimerkiksi tiiviissä maassa juuret eivät jaksa tunkeutua ravinteiden keruuseen, kun taas hiekkamaasta ravinteet huuhtoutuvat syvälle juuriston ulottumattomiin.

Kasvit ottavat ravinteet veteen liuenneina. Kuivassa maassa lannoitteet eivät liukene, eikä kasvin juuristo pysty niitä sen vuoksi hyödyntämään. Myös kasvin oma elinvoima on tärkeä. Hyvinvoivalla kasvilla on laaja ja terve juuristo, joka kerää tehokkaasti ravinteita.

Ravinteikas kivennäislannoite

Teollisesti valmistettujen kivennäislannoitteiden ravinteet ovat suurimmaksi osaksi vesiliukoisia, ja kasteluveteen tai maahan liuetessaan ne ovat kasveille heti käyttökelpoisia. Ravinteiden liukoisuutta säädellään lannoitteen koostumuksella. Esimerkiksi nurmikkolannoitteet sisältävät yleensä hitaasti liukenevaa typpeä, kun taas nopeatehoiset kastelulannoitteet ovat täysin vesiliukoisia.

Kivennäislannoitteiden koostumus vaikuttaa myös maan happamuuteen. Puutarhalannoitteet ja kasvien ravinteiden otto lisäävät maan happamuutta, joten säännöllinen kalkitus on tärkeää.

Ravinteiden keskinäisillä suhteillakin on merkitystä, sillä eräät ravinteet, esimerkiksi kalium, kalsium ja magnesium, kilpailevat kasviin pääsystä. Erikoislannoitteissa tämä on otettu huomioon räätälöimällä ne tiettyjen kasvien, kuten happamasta maasta pitävän alppiruusun, tarpeisiin.

Kivennäislannoitteet sisältävät ravinteita paljon enemmän kuin eloperäiset lannoitteet. Pakkauksessa olevia lannoitusohjeita onkin syytä noudattaa tarkkaan.


Kun ruohosilppu on mehevää ja se pysyy kosteana, ravinteiden vaikutus näkyy viikossa. Kuva Irmeli Anttiroiko

Kasvi kukoistaa, kun maaperä vastaa sen vaatimuksia ja se saa sopivan määrän lämpöä, aurinkoa ja vettä. Kaikki nämä ulkoiset tekijät säätelevät myös sitä, kuinka hyvin kasvi kykenee käyttämään hyväkseen saamansa ravinteet.

Lannoitus ei paranna satoa tai kukintaa, jos maa on liian hapanta tai sen rakenne on huono. Esimerkiksi tiiviissä maassa juuret eivät jaksa tunkeutua ravinteiden keruuseen, kun taas hiekkamaasta ravinteet huuhtoutuvat syvälle juuriston ulottumattomiin.

Kasvit ottavat ravinteet veteen liuenneina. Kuivassa maassa lannoitteet eivät liukene, eikä kasvin juuristo pysty niitä sen vuoksi hyödyntämään. Myös kasvin oma elinvoima on tärkeä. Hyvinvoivalla kasvilla on laaja ja terve juuristo, joka kerää tehokkaasti ravinteita.

Ravinteikas kivennäislannoite

Teollisesti valmistettujen kivennäislannoitteiden ravinteet ovat suurimmaksi osaksi vesiliukoisia, ja kasteluveteen tai maahan liuetessaan ne ovat kasveille heti käyttökelpoisia. Ravinteiden liukoisuutta säädellään lannoitteen koostumuksella. Esimerkiksi nurmikkolannoitteet sisältävät yleensä hitaasti liukenevaa typpeä, kun taas nopeatehoiset kastelulannoitteet ovat täysin vesiliukoisia.

Kivennäislannoitteiden koostumus vaikuttaa myös maan happamuuteen. Puutarhalannoitteet ja kasvien ravinteiden otto lisäävät maan happamuutta, joten säännöllinen kalkitus on tärkeää.

Ravinteiden keskinäisillä suhteillakin on merkitystä, sillä eräät ravinteet, esimerkiksi kalium, kalsium ja magnesium, kilpailevat kasviin pääsystä. Erikoislannoitteissa tämä on otettu huomioon räätälöimällä ne tiettyjen kasvien, kuten happamasta maasta pitävän alppiruusun, tarpeisiin.

Kivennäislannoitteet sisältävät ravinteita paljon enemmän kuin eloperäiset lannoitteet. Pakkauksessa olevia lannoitusohjeita onkin syytä noudattaa tarkkaan.


Perustamisvaiheessa happamaan maahan kannattaa levittää runsaasti kalkkia ja sekoittaa se koko kasvualustaan. Näin pH saadaan nostettua istutuksille suotuisalle tasolle.

Eloperäistä maanparannusta

Jokaisen puutarhurin tavoitteena on elämää kuhiseva maa. Kun eloperäistä ainesta – kompostimultaa, hyvin palanutta lantaa tai vaikkapa nurmikkosilppua – lisätään maahan säännöllisesti, se säilyttää elinvoimansa.

Maan biologisesta aktiivisuudesta, happamuudesta, kosteudesta ja lämpötilasta riippuu, kuinka hyvin kompostin ja lannan ravinteet vapautuvat kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Maassa olevat mikrobit hajottavat eloperäisen aineksen mukana tulevaa typpeä ammonium- ja nitraattitypeksi, jota kasvit kykenevät käyttämään saman tien.

Pitkään luomuviljelyssä olleen kasvimaan multakerros paksunee ja kuohkeutuu vuosi vuodelta, kun vältät maan tiivistämistä ja lisäät eloperäistä ainesta säännöllisesti.

Panosta perustamiseen

Peruslannoitus ja paksu, hyväkuntoinen kasvualusta tekevät puutarhasta kukoistavan ja helppohoitoisen. Peruslannoituksessa maahan lisätään kalkkia ja pitkävaikutteisia lannoitteita mieluiten maa-analyysin tulosten mukaan. Kalkituksessa ei kannata säästää, ja on hyvä myös muistaa, että kypsä, 6-12 kuukautta muhinut komposti on erinomainen pitkävaikutteinen maanparannusaine ja ravintovarasto.


Kasvit istutetaan kalkittuun ja lannoitettuun maahan. Kasvilajista riippuu, tarvitaanko lisälannoitusta kesällä.

Lannoitusta keväästä lähtien

Kevään uusi kasvu saa voimansa juuriston ravinteista ja sokereista. Levitä silloin kasveille kompostia tai raemaisia, typpipitoisia yleislannoitteita. Kevätlannoitus turvaa kasvun pitkälle kesään, mutta koko kasvukauden ravinteita ei kuitenkaan kannata antaa kerralla. Voimakas lannoitus haittaa kasvua ja ravinteet ovat alttiita huuhtoutumiselle.

Tee kesälannoitus tarpeen mukaan; ravinteiden puutteesta kertovat haaleat lehdet ja heikko kasvu. Kärhöt ja ruusut sekä monet kasvimaan lajit vaativat hoitolannoitusta rehevään kasvuun ja pitkään kukintaan sekä sadon tuottamiseen. Lannoittamiseen sopivat kastelulannoitteet, lanta- tai nokkosvesi ja katteeksi levitetty tuore ruohosilppu. Ruohosilpun teho näkyy viikossa. Eniten ravinteita on apilaa sisältävässä mehevässä silpussa, joka pidetään kosteana.

Monivuotisille kasveille typpipitoisia lannoitteita annetaan heinäkuulle saakka, yksivuotisille kesäkukille syksyyn asti.

Levitä syyslannos elokuussa

Syyslannoituksessa kasvit saavat eväitä talven varalle sekä seuraavaa vuotta varten. Nimi johtaa harhaan, sillä lannoitteista on suurin hyöty, kun ne levitetään jo elokuun alussa. Ajoitus on olennaista, sillä myöhässä annetut ravinteet eivät ehdi kasvin käyttöön ennen sen talveentumista.


Pieniltä aloilta kate vedetään sivuun maan kalkitsemisen ja kastelemisen ajaksi.

Lannoitusta keväästä lähtien

Kevään uusi kasvu saa voimansa juuriston ravinteista ja sokereista. Levitä silloin kasveille kompostia tai raemaisia, typpipitoisia yleislannoitteita. Kevätlannoitus turvaa kasvun pitkälle kesään, mutta koko kasvukauden ravinteita ei kuitenkaan kannata antaa kerralla. Voimakas lannoitus haittaa kasvua ja ravinteet ovat alttiita huuhtoutumiselle.

Tee kesälannoitus tarpeen mukaan; ravinteiden puutteesta kertovat haaleat lehdet ja heikko kasvu. Kärhöt ja ruusut sekä monet kasvimaan lajit vaativat hoitolannoitusta rehevään kasvuun ja pitkään kukintaan sekä sadon tuottamiseen. Lannoittamiseen sopivat kastelulannoitteet, lanta- tai nokkosvesi ja katteeksi levitetty tuore ruohosilppu. Ruohosilpun teho näkyy viikossa. Eniten ravinteita on apilaa sisältävässä mehevässä silpussa, joka pidetään kosteana.

Monivuotisille kasveille typpipitoisia lannoitteita annetaan heinäkuulle saakka, yksivuotisille kesäkukille syksyyn asti.

Levitä syyslannos elokuussa

Syyslannoituksessa kasvit saavat eväitä talven varalle sekä seuraavaa vuotta varten. Nimi johtaa harhaan, sillä lannoitteista on suurin hyöty, kun ne levitetään jo elokuun alussa. Ajoitus on olennaista, sillä myöhässä annetut ravinteet eivät ehdi kasvin käyttöön ennen sen talveentumista.


Söikö Rekku kananlantaa?

Pihalle levitetyt kananlantarakeet ovat monien koirien herkkua. Onneksi tuotteet eivät sisällä taudinaiheuttajia, sillä ne on puhdistettu kuumentamalla.

Nurmikolle heitellyt lannoiterakeet saattavat houkutella myös lapsia maisteluun. Melkein kaikki lannoitteet ovat pahanmakuisia, joten lapsi sylkäisee ne yleensä suustaan saman tien.

Pääsääntöisesti lannoitteet ovat mineraalien suoloja, joita voi verrata lähinnä ruokasuolaan. Markkinoilla on kuitenkin paljon erilaisia tuotteita, joten yleispäteviä ohjeita niiden haitallisuudesta ei voi antaa. Myrkytystietokeskus kehottaa ottamaan aina yhteyttä, jos lannoitteiden maistelusta tai syömisestä on epäilyksiä.

Lapsiperheen pihalla lannoitteet saa nopeasti näkymättömiin kastelemalla. Siitä on silkkaa etua myös kasvien kannalta!

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.