Kitkentä

Yksivuotiset rikkakasvit on helpointa kitkeä pieninä taimina ja jättää kuivumaan aurinkoon. Monivuotisten juuririkkakasvien, kuten voikukan tai juolavehnän, juurakko katkeaa helposti, ja uusi kasvi kasvaa nopeasti tilalle pienestäkin maahan jääneestä juurenpalasta. Kitkentä kannattaa uusia usein, varsinkin kun taimet ovat pieniä.

Kata maa mustalla muovilla tai mansikkakankaalla vähintään yhden kasvukauden ajaksi ja mielellään pitempäänkin.

Kesannointi

Perinteinen mekaaninen kesannointi tarkoittaa maan muokkausta rautaharavalla, kuokalla, heiluriharalla tai talikolla 3–4 kertaa kesässä. Tavoitteena on nostaa rikkakasvit maan pintaan kuivumaan. Mitä useammin rikkakasvi joutuu aloittamaan kasvun uudelleen, sitä varmemmin sen juurakossa oleva vararavinto kuluu loppuun ja lopulta kasvi kuolee.

Kattaminen

Paljaan maanpinnan kattamisella – esimerkiksi kasvimaalla tai pensasryhmässä – estät rikkaruohojen taimettumisen. Toisaalta voit myös kattaa eli peittää jo olemassa olevaa rikkaruohokasvustoa. Näin estät rikkakasvien valonsaannin ja siten myös yhteyttämisen, jolloin kasvit lopulta kuolevat. Vuohenputkeen ja muihin hankaliin monivuotisiin juuririkkakasveihin tehoaa esimerkiksi kattaminen mustalla muovilla, mutta yksivuotisia rikkakasveja voit tukahduttaa myös levittämällä niiden päälle reilusti ruohosilppua tai kuorikatetta.

Jyrsintä

Maan jyrsimisellä voit torjua muun muassa voikukkaa, pujoa, nokkosta, hierakkaa, maitohorsmaa, rönsyleinikkiä ja vuohenputkea. Sen sijaan juolavehnä, rikkanenätti, peltovalvatti ja pelto-ohdake vain villiintyvät, kun jyrsiminen pilkkoo niiden juurenkappaleet ja kuohkeuttaa maan hyvään kasvukuntoon. Myös siementävien rikkakasvien kanssa on syytä olla tarkkana, sillä jyrsintä muokkaa siemenet maahan ja takaa niille myös otolliset kasvuolosuhteet. Siis kitke ensin, jyrsi vasta sitten!

Rikkakasvihävitteet

Monivuotisten rikkakasvien valtaamilla alueilla voit halutessasi käyttää glyfosaatti-pohjaisia torjunta-aineita. Ne ovat tehokkaita ja sopivatkin lähinnä sellaisille alueille, joista halutaan hävittää kaikki kasvillisuus. Vesieliöille vaarallisina niitä ei kuitenkaan saa levittää alle 15 metrin etäisyydellä vesistöistä. Etikka- tai pelargonihappoa sisältävät hävitteet ovat luonnonmukainen vaihtoehto glyfosaatille. Tutustu tuotteiden käyttöohjeisiin jo myymälässä ja varmista, että olet hankkimassa oikeaa tuotetta oikeaan tarkoitukseen. Selvitä myös, miten ja milloin hävitettä käytetään ja mitä suojavarusteita tarvitset. Lisätietoja saat myös torjunta-ainerekisteristä: www.evira.fi

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.