Suojakertoimia pikkuhavuille

Maaliskuun aurinko tekee kesää jo vauhdilla. Paiste sulattaa penkat ja antaa vihjeitä puuvartiskasveille pian koittavasta kasvukaudesta. Kun maa on vielä roudassa, arimmat ainavihannat kasvit ovat kovilla. Nuoret havupuiden taimet, katajat, tuijat, alppiruusut ja mahoniat on nyt syytä varjostaa paahteelta. Kun lumi on häipynyt, maanpintaa voi sulattaa kastelemalla, ja välillä on hyvä kokeilla, joko lapionterä uppoaa sulaan maahan. Vasta silloin suojukset voi poistaa turvallisesti.

Tiesitkö tämän kurkusta?

Puutarha-alan järjestöt ovat valinneet kurkun vuoden 2009 vihannekseksi. Kukapa ei kurkkua tuntisi, vaan tiesitkö, että kasviopillisesti tämä tuttu vihanneshedelmä on virallisesti marja. Se sisältää vettä 96-97 %, eli enemmän kuin vaikkapa maito, jossa vettä on 87 %. Kasvihuonekurkkua kasvatetaan Suomessa noin 6 kiloa asukasta kohti vuodessa, ja tuonti mukaan lukien jokainen rouskuttaa noin 8,5 kiloa kasvihuonekurkkua vuodessa.

PS. Kotimaiset Kasvikset ry ja Puutarhaliitto ry valitsevat joka vuosi vuoden vihanneksen. Valinnalla halutaan edistää kyseisen kasviksen käyttöä ja viljelyä.

Vuoden 2010 vihannekseksi on valittu keräkaalit: valkokaali, punakaali, savoijinkaali sekä suippokaali.


Kevään ensimmäinen

Kevättalven viluisin puutarhakasvi lienee lumikello, joka puskee lumen läpi usein jo maaliskuussa. Aikainen aloitus tietää pitkää kukintaa, mutta silti viherpeukalot tuntevat syvää sääliä ja ihmetystä sen värjöttelystä pakkasissa. Huoli on turhaa, sillä Keski-Euroopan ja Vähä-Aasian vuoristoista kotoisin oleva puistolumikello (Galanthus nivalis) kyllä pärjää ja vain paranee vuosien myötä.

Kukinnan jälkeen, ennen lehtien kuihtumista suuren kasvuston voi jakaa ja istuttaa jakotupot saman tien uusille paikoilleen ja peitellä sorapitoisella mullalla. Maailmalla lumikellon lajikkeita on useita ja tärkeimmät erot ovat sisempien kehälehtien täplissä ja kerrannaisuudessa. Meillä syksyn istutuksiin myydään yleensä yksinkertaista lajiketta sekä koreaa, kerrannaiskukkaista ’Flore Pleno’ -lajiketta.


Sanat suomeksi

Mitä tarkoittavat sellaiset puutarhakieliset sanat kuin hyötäminen, kasvukausi ja perenna? Tuttua, mutta ehkä silti mukana on jokin uusi tiedon jyvä.


Hyötäminen on keino saada kasvit kukkimaan ja kasvamaan puuttumalla niiden luontaiseen kasvurytmiin. Tuomen oksia hyödetään kukkaan ja lehteen vesimaljakossa jo keskitalvella huoneenlämmössä. Salaattisikurin varastojuuret saadaan kasvattamaan meheviä lehtisuppuja pimeässä ja sipulikukat hyödetään leikkokukiksi kasvihuoneissa kellarin viileydessä vietetyn juurrutuskauden jälkeen.

Kasvukausi tarkoittaa keväästä syksyyn kestävää ajanjaksoa, jolloin vuorokauden keskilämpö pysyy +5 asteen yläpuolella. Puhutaan myös termisestä kasvukaudesta. Etelä-Suomessa kasvukausi kestää keskimäärin 180 vuorokautta, mutta pohjoisimmassa Lapissa vain noin 100 vuorokautta. Vuoden 2009 ilmastotilastoista löytyvät tarkat päivämäärät Ilmatieteenlaitoksen sivuilta http://www.fmi.fi/saa/tilastot_178.html

Perenna eli monivuotiskukka tai monivuotinen, ruohovartinen kukkakasvi. Useimpien perennojen maanpäälliset osat kuolevat talveksi, mutta on myös ainavihantoja lajeja, kuten vuorenkilpi, ja talvivihantoja, jotka keväällä nopeasti vaihtavat uudet lehdet ruskettuvien tilalle. Sellainen luonnonperenna on esimerkiksi sinivuokko.

Vasta-alkajan puutarhakoulu – Käy kylvämään!

Monet vihannekset ja kesäkukat vaativat viikkojen esikasvatuksen, jotta ne ehtivät tuottaa satoa ja kukkia kunnolla ennen syksyä. Joillekin riittää parin viikon taimikasvatus toukokuussa ennen ulos istutusta. Kylvä jo maaliskuun puolivälissä tomaatit, paprikat, purjot ja sellerit. Useimmat kylvökukat kylvetään huhti-toukokuussa.


Siemenpussista löytyy usein tärkeää tietoa, kuten oikea ajankohta ja tarvitseeko siemenet peittää vai itävätkö ne valossa. Pane kovakuoriset siemenet vesilasiin yöksi likoamaan, niin itäminen nopeutuu. Kerää kylvöastioita, muovirasioita tai purkkeja – monenlaiset puhtaat, pohjasta rei’itetyt astiat kelpaavat. Mullan on oltava puhdasta, vähäravinteista ja hienojakoista. Erityistä kylvömultaa saa ostaa valmiina. Täytä astiat, tiivistä ja tasaa pinta.

Kylvä siemenet harvakseltaan. Tiheässä taimista tulee hentoja ja sienitautien riski kasvaa. Suuret siemenet voit kylvää ruukkuihin 2-3 siementä kuhunkin. Peitä kylvös hienolla hiekalla tai turpeella, jos siemen niin vaatii. Kastele sumuttaen tai imeytä huoneenlämmin vesi multaan altapäin. Siirrä valutetut kylvöastiat alusvadille ja peitä rei’itetyllä muovilla. Suotuisin itämislämpö on 20-24 astetta ja hyvä pohjalämpö on tärkeä.

Kouli eli istuta hajakylvetyt taimet omiin ruukkuihinsa sitten, kun niihin on sirkkalehtien lisäksi jo ensimmäinen kasvulehti kehittymässä.

Uusi multa virkistää huonekasvit

Maaliskuu on hyvä mullanvaihtokuu. Unohda kuitenkin pakko, sillä huonekasvien tarpeet vaihtelevat ja välivuodetkin ovat sallittuja.

Jos ruukun pohjareiästä tursuaa juuria, isomman ruukun vaihto on usein viisasta. Ahdas purkki miellyttää joitakin kasveja, kuten amatsoninliljaa, kliiviaa, traakkipuita, jukkapalmua, tuonenkieloa ja pienijuurisia kaktuksia. Kerros uutta pintamultaa tekee näillekin hyvää.

Nopeakasvuiset, rehevät ja nuoret kasvit ansaitsevat halkaisijaltaan tuumaa isomman ruukun ja lisää tuoretta multaa. Älä suotta hajota vanhaa paakkua, riittää kun rapsutat liiat vanhat pois. Leikkaa samalla kuolleita juuria ja huonoja lehtiä pois.

Pese ruukut ja anna saviruukkujen liota vedessä läpimäriksi. Laita pohjalle ruukunpaloja tai kevytsoraa, hieman uutta multaa ja istuta kasvi multaa lisäten. Kastele huoneenlämpöisellä vedellä ja lisää multaa lopuksi niin, että ruukkuun jää riittävä kasteluvara.

Puumaiset huonekasvit kaunistuvat nyt leikkauksesta, vaikka ne eivät isompaa ruukkua kaipaisikaan. Kiinanruusua voi leikata rohkeasti, sillä se uudistuu ja versoo aivan silmissä.

Tuhkaa lannoitteeksi?

Tuhka on vanha hyvä lannoite, joka sisältää arvokkaita ravinteita, kuten fosforia ja kaliumia. Typpeä siinä ei ole lainkaan. Tuhka sisältää myös kalsiumia, joten se vähentää maan happamuutta kalkituksen tavoin.

Kodin tulisijojen puuntuhka käy hyvin nurmikon ja metsän kalkitukseen ja lannoitukseen. Se sopii useimmille puutarhan koristekasveille. Älä kuitenkaan anna tuhkaa happaman maan kasveille, kuten alppiruusuille.

Aiemmin tuhkaa käytettiin myös vihanneksille, mutta nykyisin sitä ei suositella tuhkan mahdollisten raskasmetallien vuoksi. Jos poltat pelkkää koivuhalkoa uunissa tai risunuotiota pellolla, tuhka on turvallista ja kelpaa luomuviljelyynkin.

Koristekasveille voit turvallisesti levittää tuhkaa 50-100 grammaa neliölle vuodessa. Nurmikon teossa voit levittää 30-40 litraa aarille peruslannoitukseksi ja jatkossa 10 litraa aarille vuosittain.

Pihasuunnitelmaa valmistelemaan

Jos haluat pihasuunnitelman tälle keväälle, pidä kiirettä! Vaikka et onnistuisi löytämään vapaata tekijää, voit tehdä hyvät valmistelut. Kun lumet ovat sulaneet, suunnittelijakin saa eniten irti käynnistään ja pystyy selvittelemään paikan luonnonoloja ja kasvillisuutta.

Hyvä pihasuunnittelija miettii ensin pihan teknistä puolta, maaston muotoja, pintavesiä, tilajakoa. Ne ovat pihan perusasioita, vasta viimeiseksi tulevat syreenit ja ruusut.

Kerää ennen suunnittelijan tuloa valmiiksi pihan asiapaperit, kartat, asemapiirros, talon julkisivukuvat. Jos haluat säästää, mittaa itse pihan yksityiskohdat ja merkitse ne karttaan. Tarkista, pitävätkö kartta ja paikka yhtä.

Pohdi perheen kanssa, mitä pihalta halutaan ja kirjaa asiat ylös. Pihasuunnittelija on pahassa välikädessä, jos perheenjäsenet ovat täysin eripuraisia toiveissaan, eikä pihakäyntiä kannata ainakaan keskinäiseen riitelyyn haaskata.


Malttia omenapuun leikkaukseen

Omenapuut leikataan tavallisimmin kevätalvella, ennen silmujen puhkeamista. Ulkona on nyt mukava työskennellä leudolla, pilvipoutaisella säällä, kun aurinko ei häikäise. Lehdetöntä puuta on helppo tarkastella.

Puun biologian kannalta parempi leikkausaika olisi kuitenkin heinä-elokuussa, silloin uusi kasvu pysyy paremmin kurissa, mutta leikkaushaavat ehtivät vielä hyvin parantua. Kannattaa kokeilla kesäleikkaustakin.

Leikkaa sitä varovaisemmin, mitä kokemattomampi leikkaaja olet. Aloita sahaamalla kuivat oksat pois ja poista toisen oksan kanssa ristiin kasvavat oksat. Älä jätä oksatappeja, mutta säästä runkoon kuuluva turvonnut oksakaulus. Jos latvus on kovin tiheä, voi ratkaisu löytyä siitä, että poistat 2-3 ranteen vahvuista oksaa. Eikä sitten enempää.

Tärkeää on pyrkiä pitämään omenapuu sopivan matalana ja rajoittaa sen pituuskasvua. Leikkaa latva poikki haarakohdasta, josta lähtee mahdollisimman vaakasuorasti sivulle.

Leikkaustyössä tarvitset yleensä hyvän oksasahan, vahvat sekatöörit ja tikkaat. Jos haluat leikata maasta käsin, latvasakset tai monitoimileikkuri on kätevä.


Tunnistatko kasvin?

Nämä huitulat ovat maaliskuussa vasta pitkän tiensä alussa. Kyse on vihanneskasvista, jonka kylvöt tehdään maaliskuussa ja sato korjataan vasta lokakuussa.

[Oikea vastaus: purjo]