Valot eivät saa häikäistä ketään.

Kustannusten kannalta pihavalaistus kannattaa toteuttaa rakennusvaiheessa, ja miettiä valaisimien paikat tarkkaan. Vaikka kaikkia valaisimia ei sijoitettaisikaan paikoilleen heti, johdotus kannattaa vetää ja varata tontille tarpeeksi sähköä.

Valaistuksen suunnittelu alkaa budjetin määrittämisellä. Kun hintaluokka on selvillä, merkitään pihakarttaan kulkureitit ja oleskelu- ja työskentelyalueet, jotka tarvitsevat valaistusta. Erityishuomiota pitää kiinnittää vaikeakulkuisiin paikkoihin, kuten portaikkoihin ja ajoluiskiin.

Talon numerovalaisimelle valitaan tieltä ja tulosuunnasta katsottuna näkyvä paikka. Ovella, käytävillä, katoksissa ja kulkureiteillä on oltava niin paljon valoa, että vastaantulijan voi vaivatta tunnistaa.

Lopuksi pohditaan kulkureittien ja oleskelualueiden valaistus sekä suunnitellaan koristevalaistus. Pihassa voi kulkea taskulampun kanssa etsien sopivia valaistavia kohteita. Kannattaa miettiä myös, tarvitaanko tontin jollain kulmalla erillistä vorovaloa.

Liiketunnistin ja hämäräkytkimet säästävät rahaa ja parantavat käyttöturvallisuutta.


Kulkureiteillä on oltava niin paljon valoa, että vastaantulijan voi vaivatta tunnistaa.

Valaise ja korosta. Suunnitteluapua valaistussuunnitelman tekemiseen saa arkkitehdeilta, puutarhasuunnittelijoilta ja sähköalan asiantuntijoilta. Arkkitehdeilla ja sähköinsinööreillä on myös valaisinkuvastoja, joista löytyy runsaasti lisää valikoimaa rautakauppojen tarjonnan lisäksi erilaiset tyylit ja budjetit huomioiden. Asiantuntija osaa myös neuvoa, kuinka asennuksessa voi säästää. Jos värin valinnassa on pulmia, muista, että luontoa vasten tumma valaisinrakenne on parempi valinta kuin valkoinen. Jos talon suunnitellut arkkitehti sanoo muuta, kuuntele arkkitehtia.

Pimeässä pärjätään vähällä valolla. Kuusi 15-wattista lamppua on parempi kuin yksi 500-wattinen. Pihan puita ja pensaita valaistaan parhaiten alhaalta päin heittimillä ja kohdevalaisimilla. Valaistu havupuu on kaunis talvellakin. Muita korostuskohteita ovat esimerkiksi istutusalueet, talon julkisivu, vesiaiheet, pihamaan suuret kivet ja patsaat. Julkisivun voi valaista joko maahan upotetuilla tai räystääseen asennetuilla valaisimilla.

Pihatiet ja laajemmat alueet valaistaan pollareilla ja pylväsvalaisimilla. Pihaanajotiellä ja ulkorakennuksissa on hyvä olla liiketunnistimella toimivat valot. Ulkokäytössä valaisimien pitää aina olla vedeltä suojattua mallia. Valoja ei saa suunnata naapuriin tai ajotielle, eivätkä ne saa häikäistä ketään. Valaisimessa pitäisi aina olla valoa suuntaava häikäisysuoja.

Ulkovalot ovat alttiina vedelle, lumelle ja lämpötilojen vaihtelulle, joten satsaa laatuun. Kaikki CE-merkityt valaisimet eivät valitettavasti täytä turvallisuusvaatimuksia. Sähkö- ja valaisinliikkeestä saat tarpeelliset tiedot kaupan päälle.


Sähköasennuksiin
tarvitaan aina sähköasentaja. Pihavalaistuksen ja sähköistyksen toteuttamiseksi on laadittava sähkösuunnitelma ja urakoitsijan on tarkistettava laitteiden toimivuus ennen käyttöönottoa.

Suojajännitteellä toimivat 12 ja 24 V valaisimet saa asentaa itse. Jos käytät muuntajia ulkona, varmista, että kyseessä on vedeltä suojattu suojajännitemuuntaja. Uudisrakennuksissa ulkopistorasiat tulee suojata vikavirtasuojakytkimillä.

Ulkona voi käyttää pienloistelamppuja, ledejä ja monimetallilamppuja. Energiansäästölamppujen huono puoli on se, että kovalla pakkasella niiden syttyminen on hitaampaa. Ledit tekevät vahvasti tuloaan myös pihavaloihin.

Uusia valonkäyttötapoja ovat esimerkiksi erilaiset valokuitutekniikkaan liittyvät menetelmät. Lateraalikuituköydellä voidaan valaista portaiden askelmia. Lisäksi katuvaloista tutut monimetallilamput ovat yleistyneet kotikäytössä.