Mikä on pihalammen ihanteellinen koko
Ajatuksen pihalammesta voi toteuttaa kahdellakin tavalla, asentamalla pikku piha-altaan tai kaivamalla ison ja syvän lammen. Lammikko synnyttää jo oman ympäristönsä kasveille ja hyönteismaailmalle. Jäätymättömässä isossa lammikossa voi pitää kaloja ympäri vuoden, ehkä ruokittaviakin kaloja, joita voi aikanaan ottaa paistinpannuun.
Vastauksia kysymyksiin
Ensimmäinen lammen suunnittelijan mieleen tuleva kysymys saattaa olla sen sijoituspaikka. Sitten koko ja ehkä myös muotoon ja rakenteeseen liittyviä asioita.

Seuraavassa on vastauksia kysymyksiin ja moneen lammen tekovaiheessa esille tulevaan ongelmaan. On ohjeita erilaisten lampien tekemisestä. On betonirakenteisia lampia, lasikuitulampia, muovikalvosta tehtäviä lampia ja ohuesta muovilevystä muotoon puristettuja pikkulampia. Maaseutuoloihin voi tehdä lammen, jossa ei ole tiivistä pohjaa. Virtaava vesi ja patoaminen huolehtivat lammen vesimäärästä. Lampiin voi tehdä myös pikkupuroja ja vesiportaita ja kirjoitamme kaloista. Kalojen pito Suomen sääoloissa ei vain yleensä ole mahdollista ympäri vuoden.

Tekolammen aineet
Pikkulammen pohja pitää tiivistää. Pohjan voi tehdä betonista, lujitemuovista, muovikalvosta tai muotoon puristetusta muovilevystä.
Betonilampi. Maissa, joissa pienten pihalampien tekoa on harrastettu kautta aikojen, betoni on ollut suosituin lammen valmistusaine. Betonista syntyy vankka lampi, mutta jos maa on routivaa sorttia, se voi halkaista betonilammen tai kallistella sitä. Betonilammen vesi on alussa sementin takia emäksistä, mikä haittaa sekä kasveja että etenkin eliöitä.
Muotoon puristetut altaat
Muutaman kymmenen tai enintään parin sadan litran vetoiset puolikovat muovialtaat ovat nykyään suosittuja. Tällainen ammemainen allas sopii vain pehmeälle hiekalle ja mieluiten jäättömään paikkaan. Talveksi se pitää mieluiten tyhjentää.
Lujitemuovi
Lujitemuovista saa lujan lammen, josta voi tehdä mieleisensä muotoisen ja hyvin suurenkin. Tarveaineiden, sekä lasikuitumaton että hartsien, käsittely on aika vaivalloista ja vaativaa. Kalvot. Lammen pohjaksi voi levittää kerroksen, kaksi tai kolme tavallista höyrynsulkumuovia, kuitu- tai lankavahvisteista muovikalvoa tai kumikalvoa. Jos veden määrä kalvon päällä on vain muutamia kymmeniä senttejä ja maaperä on liikkumatonta eikä roudi, kalvopohjainen lampi saattaa kestää kymmeniä vuosia.

Polyeteenimuovikalvot ja PVC-muovilevystä puristetut pienaltaat kestävät aineina maassa lähes ikuisesti, mutta routiminen tai maan pistemäinen painuminen saattaa aiheuttaa altaaseen vuodon. Polyeteeni haurastuu ja hajoaa PVC:tä nopeammin etenkin auringonvalon ja pakkasen vaikutuksesta.
Lampea varten kaivettavasta maasta tehdään mielellään aina kukkula lammen viereen. Jos lampea ei ole mahdollista sijoittaa luonnonpuron yhteyteen, sen vettä täytyy joka tapauksessa kierrättää. Kaivetusta maasta tehty kukkula toimii mainiona vesiportaana, jota pitkin vesi valuu alaspäin ja hapettuu matkalla.
Puroon tai muuhun vesiportaaseen tehdään putouksia ja tasanteita, jolloin vesi hapettuu tehokkaammin.

Vähintään 10 neliötä
Pihalammen tuntumaan muodostuu elinvoimainen pienilmasto sitä varmemmin mitä suurempi lampi on. Vesikasvit viihtyvät ja hyönteiset elävät. Kaloillakin voi olla elinmahdollisuuksia. Lammen tehokas, luonnonmukainen toiminta vähentää myös hoidon tarvetta. Lampi hoitaa itse itsensä.
Tanskan tasolla on todettu, että lammen koon pitää olla noin 10 neliömetriä, jotta se toimisi omin voimin hyvin. Voisi kuvitella, että Suomen karummissa oloissa lammen pitää olla suurempi ja ennen kaikkea syvä.
Kolme vyöhykettä
Ihanteellisessa pihalammessa pitää olla kolme syvyysvyöhykettä, Suomen oloissa ehkä neljäkin. Matalin alue on 030 cm syvä vyöhyke, seuraava on 3050 cm syvä välivyöhyke ja kolmantena yli 80 cm syvä alue. Suomen oloissa lammessa pitäisi olla laaja noin kahden metrin syvyyteen ulottuva alue, jossa vesi ei jäätyisi enää pohjaan asti. Vesitilavuuden tulisi olla mahdollisimman suuri ja keskisyvyyden yli 30 cm, ettei vesi lämpenisi kohtuuttoman paljon kuumina päivinä, mikä haittaa kasveja, mahdollisia kaloja ja pieneliöstöäkin.
Syvyysvyöhykkeiden vaihtumisrajalla tulisi olla jonkin verran vaakasuoraa pohjaa ja syvenevän pohjan jyrkkyyden ei pitäisi olla yli 3045-. Pohjan loivuuden ansiosta jääkään ei yleensä murskaa pohjan rakenteita, vaan nousee ylöspäin. Pohjan vaakaosasta on sekin etu, että sillä on helppo seistä hoitamassa tai istuttamassa kasveja sekä puhdistamassa pohjaa.