Etupihalle vanhan omenapuun alle on rakennettu terassi lähelle taloa, viherhuoneen viereen. Lounaan puolella sijaitsevasta tilasta on hyvä näköyhteys sisääntuloon, ja paikka on päivittäisessä käytössä suuren osan vuotta.

Iloinen vedensolina kuuluu jo kadulle asti, kun astelemme sisään Eila ja Juha Parikan portista Häyrilän asuinalueella Varkaudessa. Rauhallisen pihakadun molemmin puolin noköttää vastatusten tiilitaloja väljillä tonteillaan. Autoja ei alueella juuri liiku, sillä läpikulkuliikennettä ei ole. Siisteys ja puutarhakasvien rehevyys välittyvät koko asuinalueella. Sisällä puutarhassa vaikutelma vahvistuu – täällä on paljon nähtävää.

Parikat valtasivat reilun tuhannen neliön tontin puutarhaksi jo muuttoa seuranneena vuonna. Aluksi saivat takapihan kuuset kyytiä, ja kymmenen autokuormallista multaa tarvittiin ennen kuin istutusalueet olivat valmiina kasveja varten. Etupihan rinne on edelleen lähes alkuperäisessä muodossaan. Sen sydän on allas puroineen, jonka virkistävästä solinasta nautitaan viereisellä oleskelupatiolla. Kulkuväylät Parikat rakensivat poluiksi, joiden reunuksia runsas kasvillisuus täplittää.

Tontti on muodoltaan vaihteleva, joten erilaisille istutuksille on aina ollut helppo löytää oma paikkansa. Takapihan aurinkoista rinnettä peittää kokoelma pensasruusuja ja havukasveja. Varjoa kaipaavat alppiruusut ja saniaiset saavat talon viereltä suojaisan paikan. Yllätyksen tontilla tuotti vain hyötykasveille varattu paikka. Kallio oli marjapensaille aivan liian lähellä pintaa, ja pensaiden paikka oli suunniteltava uudelleen.

Lisää kuvia löydät kuvagalleriasta >

Yhteisöllisyys voimissaan

Tehtaiden ympärille kohonnut Varkaus houkutteli aikoinaan runsaasti väkeä työhön, ja kaupungin laajentuessa kohosi viihtyisä Häyriläkin 1980-luvun lopussa muutaman kilometrin päähän kaupungin keskustasta. Parikat rakensivat lähinaapurinsa kanssa yhteiseen käyttöön lasten leikkipaikan ja myöhemmin grillikatoksen, mikä ei liene omakotialueella ihan tavallista. Poikkeuksellisesta yhteistyöstä kertoo myös puutarhakoneiden ja työvälineiden yhteisomistus ja yhteishuoltajuus. Ruohonleikkurin pariskunta omistaa neljän naapurin kanssa. Pienen porukan kanssa he hallitsevat myös pensasleikkuria, paineruiskua ja nurmikon ilmastointilaitetta.

Elämänkaaripuutarha

Parikoiden puutarha on suunniteltu kestämään elämän tuomat muutokset. Pariskunta muokkaa pihaa ja rakenteita tarpeen mukaan uuteen uskoon, vaikka viime aikoina muutokset ovatkin olleet vähäisempiä. Suurissa muutoksissa ja puutarhapulmissa he ovat saaneet apua paikalliselta puutarhayrittäjältä, jonka nimi putkahtaa keskustelumme lomassa esiin niin joustavana taimien toimittajana kuin ehtymättömänä ideanikkarinakin.

Pihaa varten Parikat olivat varanneet rahaa jo rakennusbudjettiin, ja niin työt ovat tulleet tehdyiksi eikä puutarha ole jäänyt vain haaveeksi.

– Mielellämme asumme tässä niin kauan kuin mahdollista, sillä puutarha on meille niin mieluinen. Jos joutuisimme muuttamaan, ottaisimme puutarhan mukaamme, naurahtaa Eila Parikka.

Parikat rakensivat talon yhteyteen viitisen vuotta sitten viherhuoneen, joka toimii suurten viherkasvien ansiosta viihtyisänä oleskelutilana. Puutarhaharrastajille tila on tarpeen myös kasvien lisäyshuoneena ja lukuisten pihapatsaiden talvisuojana.

Kookas luonnonkivilaatta on päätynyt etupihan penkiksi pitkänomaisen muotonsa ansiosta. Penkki on palvellut perheen käytössä jo vuosia. Se pysyy hyvin paikoillaan betonilaatoituksen päällä. Kun istuinsuunta on käytävän reunalla selkä seinää vasten, on istujan olo penkillä turvallinen.

Työnjaosta ei riidellä

Pariskunnan työnjako puutarhassa on loksahtanut luonteviin uomiinsa jo vuosia sitten. Juha hoitaa kastelun ja ruohonleikkuun, Eila suunnittelee ja kitkee istutukset. Talvella he kurkkivat yhdessä ikkunasta lumiseen puutarhaan ja miettivät keittiön pöydän ääressä mahdollisia muutoksia ja suunnittelevat tulevia kasvihankintoja.

Siemenluetteloiden ilmestyminen on aina kauden avaus.

– Joka vuosi päätän, etten tilaa mitään, mutta siemenluettelot vievät silti mukanaan, naurahtaa Eila.

Viime vuonna kokeilussa olivat keijunkukat. Siemenseoksesta itäneet taimet päätyivät sisäänkäynnin ruukkuistutuksiin. Matkatuliaisina Ruotsista tuodut harvinaisuudet täydensivät ryhmän.

– Nykyisin saamme rakentamisen sijaan keskittyä hoitotoimiin. Kompostointi, oksien hakettaminen, perennanvarsien silppuaminen katteeksi ja talvisuojaus ovat meillä jo vakiintuneet toistuviksi käytännöiksi.

Kokeilunhalua ja kokemusta

– Mihin ikinä menemmekin, löydämme sieltä aina puutarhan, kertoo Eila kysellessäni häneltä puutarhan inspiraationlähteitä.

– Vaikka matkan teema olisi ihan muu, päädymme aina johonkin puutarhaan tai alan myymälään, myötäilee Juha.

Matkoilta saatuja ideoita Parikat eivät toteuta sellaisinaan, vaan he työstävät niistä omaan puutarhaansa soveltuvat toteutukset.

Kokemusta on kertynyt myös arkisista askareista. Istutusalueiden kattaminen ja selkeä rajaaminen helpottavat hoitamista. Kitkemisen ja muun hoidon ja kohentamisen Parikat tekevät vähitellen alue kerrallaan, muuten reilun tuhannen neliön tontti tuntuisi ehkä vaivalloiselta hoitaa.

– Työn jakaminen pienempiin kokonaisuuksiin jättää nyppimiseltä aikaa myös puutarhassa kiertelyyn, katseluun ja nautiskeluun, iloitsee Eila.

Vaikka monta hikipisaraa on puutarhaa rakennettaessa valunut maahan, iltapäiväkahvi omalla viihtyisällä terassilla huuhtelee pois nähdyn vaivan. Betoninen kurkipatsas jää lähtiessämme kahlaamaan viileään veteen. Rehevässä puutarhassa on silläkin hyvä olla.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.