Puutarhasta pöytään – itkettävän ihana sipuli

Piha

Sipuleiden suku on laaja ja maultaan moni-ilmeinen. Harva on se ruoka, jonka makua sipuli ei pystyisi parantamaan. No, ehkä mannapuuro...

Jos sipuli tuntuu liian vahvalta, vanha kikka on liottaa viipaloitua tai silputtua sipulia raakana jonkin aikaa kylmässä vedessä. Näin lempeytyy tujumpikin sipuli. Myös marinointi öljyssä ja viinietikassa pehmentää sipulin voimaa.

Kellanruskea kelta- eli kepasipuli on se tutuin ja viljellyin. Suomessa kasvukausi on sille hieman niukka, joten sipuli kasvatetaan täällä yleensä pikkuistukkaista. Ne painetaan toukokuussa lämmenneeseen maahan n. 10 cm välein. Meidän kasvimaallamme maasta pilkistävät vihreät versot kiinnostavat kovasti lintuja, ja yleensä osa istukkaista nypitään esiin, kun silmä välttää.

Sipuli pitää hyvin kalkitusta maasta ja tarvitsee kohtalaisen lannoituksen. Syyskesällä, kun naatit alkavat kellastua ja kaatuilla, on sadonkorjuun aika. Sipulit nostetaan maasta ja niiden annetaan kuivahtaa muutama päivä suojassa kosteudelta. Sen jälkeen niitä kuivataan 2–3 viikkoa 25–35 asteen lämmössä. Sitten naatit katkaistaan ja sipulit varastoidaan.

Punasipulia kasvatetaan samalla tavalla ja myös ryväs- ja salottisipuli kasvatetaan istukkaista. Pillisipuli ja ilmasipuli ovat kokeilemisen arvoisia nekin, ja valkosipulista oli jo juttua syksyn 2014 lehdessä. Ruohosipulin mausta pitävät yleensä lapsetkin, ja ryytimaalta pitäisikin aina löytyä paikka somalle ruohosipulitupsulle.

Teksti: Sonja Lumme, Kuva: Arne Nylander


Julkaisuun liitetyt avainsanat:

Puutarhasta pöytään sipuli Sonjan palsta

Ei liitettyjä avainsanoja.


Lisää samasta aiheesta