Koska rakennetaan maja?

Talo

Remonttia ja pihatöitä kun oikein kunnolla tekee ja miettii, saattaa siinä tuoksinassa unohtua tai jäädä huomaamatta hyvin tärkeitä asioita, kuten majan rakentaminen.

Nähkääs eilen illalla viherpeukalonne ja toisen vuosikurssin diplomi-hortonomi/metronomi -opiskelijanne kaivoi Tuija-pensaille kuoppia. Miksikö? No siksi, että viime suvena hommasin 15kpl tuijia (siis niitä kasveja) Matti Kokkosen puutarhasta, siis hänen yritykseltään.

En käynyt Matin pihalla, sillä suututtamisen mahdollisuus voisi olla läsnä. Näitähän myydään Bauhausseissa ja muissa liikkeissä myös ns. priimana eli muoviruukuissa 20-30 € kappalehintaan. Siinä alkaa jo hiukan varakkaampikin ihminen yskimään, jos hankintamäärä huitelee yli kymmenessä kappaleessa.

Tuijia (siis niitä kasveja) saa myös halvempina versioina ja mainitut 15kpl tuli reilun sadan euron hintaan pihalle toimitettuna jo mainitusta puutarhaliikkeestä. Kannattaa muuten suosia yksityisiä liikkeitä mieluummin kuin suuria ketjuja. Nimim. ”Pienten asialla jo vuodesta 77”!

Tuijat kannattaa istuttaa vain kertaalleen


Kyllä tässä majanarakentamisestakin vielä puhutaan. Tästä se ennen pitkään lähtee.

Niin ne kuopat. Kun sain tuijat (ne kasvit) pihalle, oli minulle kertynyt sen verran muuta puuhaa, etten kovin isoa kuoppaa niille ehtinyt tai jaksanut kaivaa. Sehän johti siihen, että tuijat (ne kasvit) olivat edelleen samankokoisia, kuin vuosi sitten ostettaessa. Tarkempi analyysi ja maaperätutkimus osoittivat, etteivät ne olleet juurtuneet juurikaan pikku kuoppiinsa, ja näin jouduin tekemään tuplatyön. Kaivoin siis uudet kuopat, halkaisijaltaan noin 50cm ja syvyyttä noin 30-50cm. Alle kanan skeidaa, seuraavaksi pikakompostorimultaa ja vielä lisäksi ostettua multaa ja tuija maahan (siis se kasvi).

Ja nyt siteeraan Ltn. Frank Drebiniä:  where the hell was I?

Kun ei rakennettu sitä majaa…


Porras rakentuu… sitten aikanaan.

Niin, näitä tehdessäni 5-vuotias tyttäreni kävi toistuvasti kysymässä, koska rakennetaan maja. Vastasin, että ”kohta, kohta” ja jatkoin kaivamisurakkaani. Jossain vaiheessa tytär kävi vaihtamassa pelipaidan päällensä ja alkoi potkia palloa. Myös Tuure vaihtoi päällensä ison pelipaidan, ei housuja.

Illalla sitten ihmeteltiin oikein urakalla mielitiettyni kanssa neidin huonotuulisuutta.

Iltasadun jälkeen kysyin vielä kerran, että mikä harmittaa. Mimmi ei suostunut vieläkään kertomaan. Koska olen myös erittäin pätevä ja palkittu keittiöpsykologi, otin ässän hihasta ja lupasin tyttärelle, että kerron mikä minua harmittaa, jos tytär lupaa kertoa sen jälkeen minulle, mikä häntä harmittaa. Ilmoitin ajanpuutteen ja persaukisuuden harmitukseni kohteiksi, mutta en juuri näillä sanoilla.

Tämän jälkeen mimmi kertoo hiljaa, että ”kun ei rakennettu sitä majaa, vaikka lupasit”.

Voitte vain kuvitella sen kaatosateen, joka tuli kirjoittajasankarinne niskaan, noin kuvainnollisesti (ja myöhemmin konkreettisesti, eilen yöllä satoi aika huolella).

Syyllisyys kalvoi mieltä rotan lailla ja pettymykseni vanhempana hipoi uusia ennätyksiä.

Tämä majaprojekti on nyt prioriteettilistalla ehdottomasti ykkösenä

Ja tässä sitä majaa nyt pukkaa.


Koekäytössä lattia todettiin tukevaksi.

 
Valmiissa majassa soi huuliharppu.


Materiaalina vanha lava, ylijäämälautaa ja ylimääräinen pala valokatetta.


Puita ja eläimiä ei vahingoitettu kuvauksissa.

 

RemonttinalleTyönalle (työn alle) on 3 lapsen isä ja innokas remontoija, rakentaja ja hermojen menettäjä, joka pitää balalaikka-musiikista.

Projektia voi seurata myös Työnallen blogista osoitteessa suurtapintaremonttia.blogspot.fi

Ps. Nyt Facebook-sivutkin löytyy. Menkää ja tykätkää!

 


Julkaisuun liitetyt avainsanat:

huvimaja leikkimökki maja tuija työnalle

Ei liitettyjä avainsanoja.