ANNA-MARIA WASENIUS
KUVAT VALMISTAJIEN
Julkisivu on yksi niistä asioista, joihin kodinrakentajan toiveet kulminoituvat. Näyttääkö koti toiveiden mukaiselta, viestiikö se arvoistamme, kuvastaako se meitä?
Usein viranomainen hoitaa osan mietinnästä ja kertoo kaavassa, minkälainen talo tontille voidaan rakentaa. Määräykset voivat liittyä esimerkiksi julkisivun materiaaliin, ääneneristystasoon ja väritykseen. Myös palomääräykset voivat vaikuttaa, jos rakennusten etäisyys on alle kahdeksan metriä. Ohjaus vaihtelee kunnittain ja on paikoin hyvin tarkkaa koskien jopa sellaisia rakennusosia, jotka eivät näy päälle. Julkisivuun kuuluvat oleellisesti myös piharakennusten ja -rakenteiden ratkaisut. Suunnittelun tavoitteena on paitsi kaunis rakennus, myös maiseman tasapaino – talo, joka sopii ympäristöönsä.
Julkisivun ilme luodaan monin keinoin: rakennuksen muodolla, materiaalien yhdistelmillä, pellityksillä, koristeritilöillä, korostetuilla saumoilla ja värien käytöllä. Myös ikkunoiden ja ovien muoto, sijoitus ja määrä ratkaisevat paljon. Julkisivuun kuuluvat oleellisesti myös piharakennusten ja -rakenteiden ratkaisut.
Materiaalivalinta on tärkeimpiä tekijöitä, sillä talon pintamateriaali vaikuttaa ratkaisevasti talosta muodostuvaan mielikuvaan. Lisäksi sillä on vaikutusta rakennuskustannuksiin, huoltotarpeeseen, joskus lämmön- ja ääneneristävyyteen ja jopa jälleenmyyntiarvoon. Puuverhouksen kevyt monimuotoisuus, rappauksen linjakkuus tai tiiliverhouksen jykevyys saavat saman rakennuksen näyttämään hyvin erilaiselta. Joskus onnistunut ratkaisu syntyy eri materiaaleja yhdistelemällä.
Tuulettuva pintarakenne. Pientalorakentamisessa vaikuttavat vahvasti perinteet. Tavallisimmin omakotirakentaja päätyy materiaaliin, jota saa rautakaupasta. Suomalaisten pientalojen käytetyimmät julkisivumateriaalit ovat puu, tiili ja rappaus. Metallien, mineriittilevyn, luonnonkiven, lasin, muovin, vinyylin ja betonin osuus pientalojen julkisivuissa on pieni ja osaa käytetään tehosteena. Materiaalit tunteva arkkitehti pystyy ehdottamaan poikkeavia ratkaisuja.
Julkisivu suojaa rakennusta sateelta, kylmältä, auringolta ja häiritseviltä ääniltä, ja läpäisee sisäilmasta pois pyrkivän vesihöyryn vaurioitumatta. Se on useimmiten rungon päälle rakennettu erillinen ja taustaltaan tuuletettu rakenne. Tässä mielessä muun muassa hirsi, rappaus ja betonielementit toimivat poikkeuksellisesti. Julkisivu läpäisee huoneiston sisäilmasta ulos pyrkivän vesihöyryn vaurioitumatta.
Kun rakenteet on suunniteltu oikein, talon runko ja julkisivu muodostavat toimivan ja kestävän kokonaisuuden.
Puujulkisivu on kevyt, ilmeikäs ja varsin perinteinen ulkoverhousratkaisu. Käytetyin raaka-aine on kuusi, sillä se kestää säänvaihteluja mäntyä paremmin. Vaaleat seinäpinnat lämpenevät tummia vähemmän ja sopivat siten kestävyyssyistä paremmin puujulkisivun väriksi.
Puujulkisivu tehdään laudoituksella. Poikkeuksena ovat verhoilemattomat hirsitalot, joissa hirsi jätetään rakennuksen ulkopinnaksi.
Puujulkisivu on kevyt, ilmeikäs ja varsin perinteinen ulkoverhousratkaisu. Laudoituksen ulkonäköä voidaan säädellä käyttämällä erilaisia lautaleveyksiä. Laudoitus voidaan tehdä pysty- tai vaakasuuntaan tai vaikka paikoin viistosti. Laudoitustapoja ovat loma-, pontti- ja limilaudoitus. Perinteisessä lomalaudoituksen ulkonäköä voidaan säädellä erilaisilla lautaleveyksillä. Vaikutelma syntyy päällimmäisen laudan ja lautojen väliin jäävän raon leveydestä sekä niiden suhteesta toisiinsa. Kapea pintalauta suurella raolla synnyttää vaikutelman rimaseinästä ja leveä pintalauta kapealla raolla näyttää paneloinnilta. Yleistyneessä ponttilaudoituksessa käytetään pontattua ulkoverhouslautaa. Saatavilla on erityyppisiä valmiiksi pohjakäsiteltyjä verhouslautoja eri profiileilla. Limilaudoituksessa laudat kiinnitetään vaakaan siten, että ne lepäävät alareunasta toistensa päällä ja kulman profiilista muodostuu sahalaitamainen.
Käytetyin raaka-aine on kuusi, sillä se kestää säänvaihteluja mäntyä paremmin ja sen kosteuseläminen vähäisempää. Lisäksi kuusi on puutavarana tasalaatuisempaa ja pienioksaisempaa.
Kyllästettyä puutavaraa ei tarvita, sillä oikeat rakenteet ja huolellinen pintakäsittely antavat laudoitukselle riittävän kestävyyden. Kevyenä materiaalina puu ei juuri varaa itseensä lämpöä eikä siten tasaa lämpötilanvaihtelua, kuten esimerkiksi tiili.
Paksua lautaa. Verhouslautojen riittävä paksuus on keskeistä puujulkisivun kestävyyden kannalta. Paksummat laudat selviävät kosteus- ja lämpötilanvaihteluista ohuita lautoja paremmin.
Säärasitukset minimoidaan oikealla pintakäsittelyllä sekä pitkien räystäiden, riittävän korkean perustuksen ja huolella toteutettujen yksityiskohtien avulla, joita ovat esimerkiksi kaikkien vaakapintojen riittävät, vähintään 30 asteen kallistumat ja verhouslautojen alapintojen katkaiseminen viistoon tippanokaksi.
Oikea pintakäsittely on myös erittäin tärkeä. Maalauksen paras tulos syntyy kolmivaiheisesti. Suojakäsittely tulisi tehdä mahdollisimman pian sahauksen ja kuivauksen jälkeen ja sitten pohjamaalaus ohjeiden mukaisesti. Verhouslautojen alapinnat ja alimpien vaakapaneelien alareunat tulee käsitellä erityisellä huolella.
Tiileen ja rappaukseen verrattuna puuverhous vaatii huoltoa. Huoltomaalaus on tarpeen noin 10 vuoden välein, etelä- ja länsiseinustoilla jopa useammin. Huonosti pintakäsitelty puu on alttiina säänvaihteluille. Huoltotoimien laiminlyöminen lyhentää puuverhouksen käyttöikää, mutta oikein toteutettuna ja hoidettuna se kestää koko rakennuksen käyttöiän.
Tiilien värivalikoima on runsas perinteisestä tiilenpunaisesta keltaisiin ja kalkkihiekkatiilen valkoisiin ja vaaleisiin sävyihin.
Tiilien värivalikoima on runsas perinteisestä tiilenpunaisesta keltaisiin ja kalkkihiekkatiilen valkoisiin ja vaaleisiin sävyihin. Suomessa tavallinen punainen sävy johtuu maamme saven rautapitoisuudesta.
Muurattu, tiilinen julkisivu syntyy joko täystiilirungon uloimmasta muurista tai pelkästään verhomuurauksena yleensä muuta materiaalia olevan rungon ulkopintana. Tiiliverhous tarjoaa valtavan määrän erilaisia vaihtoehtoja, sillä tiilen väri, pinta, koko ja muoto, sauman väri, saumaustapa ja limitys voidaan kaikki valita erikseen. Nämä valinnat vaikuttavat vahvasti tiiliverhoillusta talosta syntyvään mielikuvaan.
Myös pintavaihtoehtoja löytyy paljon. Niistä yleisimpiä ovat sileä, harjattu, leikattu, lohkottu, kuvioantiikki ja käsinlyöty pinta. Julkisivun ilmeeseen vaikuttavat myös muurauslaastin väri ja saumaustapa.
Puuhun verrattuna tiili on vakaa materiaali. Sen eläminen kosteuden ja lämmön vaikutuksesta on vähäistä, poltetun tiilen vielä vähäisempää kuin kalkkihiekkatiilen. Massiivisena rakenteena tiili varaa lämpöä ja tasaa siten lämmönvaihtelua.
Julkisivu tehdään tarkoitukseen soveltuvista tiilistä, sillä markkinoilla on myös väliseinäkäyttöön tarkoitettuja tiiliä. Tiilimuurauksessa, kuten rappauksessakin hyvin tehty routimaton ja liikkumaton perustus on ehdottoman tärkeä. Muurauksessa käytetään ruostumattomia teräksiä vahvistamaan tiilimuurin rakennetta. Muuri kiinnitetään rakennuksen runkoon sideteräksillä. Koska tiiliseinä ei ole vesitiivis, sen taakse on jätettävä vähintään 30 millin ilmarako. Ulkoverhouksen taakse päässeen veden poistuminen järjestetään verhouksen alareunassa ja aukkojen yllä pellitysten tai kumibitumikermikaistojen avulla. Liikuntasaumoja jätetään halkeilun vähentämiseksi. Alin muurauskerros tarvitsee tuuletusaukot joka kolmanteen pystysaumaan. Julkisivun muuraus kysyy ammattitaitoa.
Puhtaaksimuurattu tiiliseinä on sellaisenaan valmis julkisivupinta. Haluttaessa se voidaan kuitenkin käsitellä esimerkiksi kuulto- tai ohutrappauksella, jolloin tiili voi joko peittyä kokonaan tai jäädä kuultamaan pinnoitteen alta.
Rappaus antaa rakennukselle yhtenäisen, eheän pinnan.
Rappaus antaa rakennukselle yhtenäisen, eheän pinnan. Sen suosio on viime vuosina ollut voimakkaassa kasvussa harkkorunkoisten talojen yleistyessä.
Linjakkuutta laasteilla. Rappaus antaa rakennukselle eheän pinnan. Yleisimmät rappaustavat ovat kaksi- ja kolmikerrosrappaus. Lisäksi rappaus voidaan tehdä myös yksikerroksisena ohut- tai kuultorappauksena. Valintaan vaikuttavat toivottu jälki ja pohjana oleva alustamateriaali. Yhden kerroksen alta pinnan muoto jää näkyviin, kahden kerroksen alta se saattaa näkyy heikosti ja kolmella kerroksella se peittyy kokonaan. Kaksi- ja kolmikerrosrappauksessa pintakerros synnyttää halutun ulkonäön; alemmat kerrokset varmistavat tartunnan ja tasoittavat.
Pinnan karkeus ja kuviointi luodaan eri tekniikoin. Laastin koostumuksen lisäksi lopputulokseen vaikutetaan viimeistelemällä rappaus esimerkiksi hiertämällä, harjaamalla tai ruiskuttamalla. Ruiskupinta on näistä usein edullisin, mutta kunnossapidon kannalta epäedullinen. Hierretyt pinnat ovat kunnossapidon kannalta suositeltavia, sillä niitä on helpompi jäljitellä paikattaessa. Pinta voidaan myös maalata, jolloin siitä tulee tasaisemman värinen. Tarkoitukseen soveltuvia tuotteita on runsaasti tarjolla. On myös mahdollista, että pintarappaus tehdään värillisenä ja lisäksi myös maalataan. Väreiksi valitaan silloin lähellä toisiaan olevat sävyt, jolloin kuluvan maalipinnan alta paljastuu värillinen rappaus eikä harmaa pohja.
Joustamattoman rappauksen alustaksi tarvitaan mahdollisimman liikkumaton rakenne, mikä edellyttää huolella tehtyä routimatonta perustusta ja vakaata runkoa. Rappaus kannattaa tehdä ensimmäisen lämmityskauden jälkeen, jotta rakennusaikainen liika kosteus on ehtinyt kuivua. Onnistunut lopputulos syntyy toisiinsa sopivista suotuisissa olosuhteissa tehdystä valmistajan ohjeiden mukaisesta työstä, joissa ratkaisevat alustan kosteus, ilman kosteus ja lämpötila. Pintaa voidaan joutua paikkaamaan. Rappaus on vaalean tiilen tavoin arka likaantumaan, mutta maalipinta poistaa tämän huolen. Valkoinen rappaus on visuaalisesti armottomin lialle ja pienille halkeamille.
Valtaosa rappauksen kustannuksista muodostuu työstä. Sen tekemiseen kannattaa käyttää kokenutta erikoisurakoitsijaa.
Lähteet:
Jussi Mattila, tekn. toht., Julkisivuyhdistyksen pj.
Jukka Vahtila, Julkisivu – tyylikäs takki talolle
PRKK, Vesikatot ja julkisivut
Juhani Keppo, Pientalon vesikatto- ja ulkoverhoustyöt, Rakentajan Tietokirjat