Piharakennus kaipasi kipeästi remonttia. Karjalohjalla sijaitsevan suojelukohteen varastorakennuksen huopakatto kunnostettiin Museoviraston ohjeiden mukaan.

Rakennuksen katteen uusiminen vaatii toimenpideluvan paikkakunnan rakennusvalvonnalta. Huopakaton voi tehdä vanhan huopakaton päälle tai purkaa huonon katteen pois sekä uusia tarvittaessa katteen alla olevaa ruodelaudoitusta sekä otsa- ja räystäslautoja. Mikäli rakennuksessa on laudoituksen alla vanha pärekatto, sen voi jättää paikoilleen kertomaan talon historiasta.

Seurasimme Karjalohjalla erään suojelukohteen varastorakennuksen huopakaton uusimista.

– Vanhan katteen purku oli ensimmäinen tehtävämme. Vanhan kattohuovan alta paljastui puoliksi lahonneet ruodelaudat, joista huonokuntoiset piti uusia. Koska nämä kuusipuusta tehdyt laudat olivat moneen kertaan naulattuja ja täynnä reikiä, uudelle katteelle tehtiin tasainen alusta naulaamalla lautojen päälle havuvanerilevyt. Museovirasto suositteli meille tätä, urakoitsija Lasse Suominen kertoo.


Myös ulkovuoraus siistittiin ja osa vuorilaudoista uusittiin. Sama tehtiin ikkunakehyksille ja ovenpieluslaudoille. Koko rakennus maalattiin perinteiseen tapaan punamullalla.

– Ennen levyjen asentamista myös kaikki otsalaudat uusittiin. Varastoon tuli samanlainen huopakatto kuin ennen, vain punainen väri vaihtui mustaksi. Teimme ja asensimme rakennukseen puiset rännit. Ne sopivat paremmin tällaisen vanhan rakennuksen tyyliin, vaikka eivät olekaan yhtä pitkäikäiset kuin peltirännit, Suominen selvittää.

Perinteinen huopa-rimakatto on omiaan punamullalla maalattuun vanhaan piharakennukseen. 70 neliön suuruinen piharakennus vaati kattohuopaa 75 neliötä. 60 sentin levyiset kattohuoparullat levitettiin harjalta alas vierekkäin. Kaistaleiden väliin asennettiin samansuuntaiset kolmiorimat, joiden molempiin reunoihin katonlappeelta laskeutuvat kaistaleet naulattiin kuumasinkityillä huopanauloilla 50-60 sentin välein.


Varaston toisessa päädyssä on huomaamaton, sievä ulkokäymälä.

– Ennen levyjen asentamista myös kaikki otsalaudat uusittiin. Varastoon tuli samanlainen huopakatto kuin ennen, vain punainen väri vaihtui mustaksi. Teimme ja asensimme rakennukseen puiset rännit. Ne sopivat paremmin tällaisen vanhan rakennuksen tyyliin, vaikka eivät olekaan yhtä pitkäikäiset kuin peltirännit, Suominen selvittää.

Perinteinen huopa-rimakatto on omiaan punamullalla maalattuun vanhaan piharakennukseen. 70 neliön suuruinen piharakennus vaati kattohuopaa 75 neliötä. 60 sentin levyiset kattohuoparullat levitettiin harjalta alas vierekkäin. Kaistaleiden väliin asennettiin samansuuntaiset kolmiorimat, joiden molempiin reunoihin katonlappeelta laskeutuvat kaistaleet naulattiin kuumasinkityillä huopanauloilla 50-60 sentin välein.


Kunnostettu vanha varasto täydentää hyvin suojelukohteen pihapiiriä. Naapuritontin näkösuojaksi rakennettiin ympäristöön sopiva uusi puuaita.

Kolmiorimat naulattiin alustaansa niin pitkillä nauloilla, että ne ylettyivät vanerilevyn läpi ruodelautoihin asti. Kolmiorimojen päälle naulattiin lopuksi huopanauloilla 10 sentin huopakaistaleet. Kolmiorimat viistettiin parinkymmenen sentin päästä räystäästä, ennen kuin kaistaleiden päät kiinnitettiin räystäslautoihin.

– Jos rakennus liikkuu, huopa ei repeile, kuten käy helposti, jos saumat liimattaisiin pikeämällä. Samanlaisia huopa-rimakattoja on tehty Suomessa jo 150 vuotta. Periaatteessa katto tehtiin perinteisellä tyylillä, uutta oli havuvanerin käyttö, Lasse Suominen sanoo.


Puurännit sopivat vanhan rakennuksen tyyliin.

Huopakatto viimeisteltiin taivuttamalla katonlappeelta tulevat kaistaleiden päät mahdollisimman pitkälle lapelaudan päälle ja naulattiin kiinni lapelautaan. Jotta tämä kohta ja saumat olisivat varmasti tiiviitä, tarvittiin pikipoikaa. Katon harjalle tuli harjakaistale ja viimeiseksi asennettiin puurännit katolta valuvaa vettä kokoamaan.

Koko rakennus maalattiin punamullalla. Jonkin verran vuorilautoja, ikkunakehyksiä ja ovenpieluslautoja jouduttiin uusimaan. Valmiiksi keitettyä perinteistä punamultaa tilattiin Esko Välikankaalta Kuusjoelta. Koko urakka vei Timo Pyörteeltä ja Tapio Salovaaralta pari viikkoa.