Kiinteistöverolaki on ollut voimassa vuoden 1993 elokuun alusta. Laissa säädetään kiinteistön arvoon perustuvasta kunnalle menevästä kiinteistöverosta, joka säädettiin korvaamaan kiinteistöjen harkintaverotus, asuntotulon verotus sekä katu- ja manttaalimaksut.

Kunnat käyttävät kiinteistöverotuksesta saatuja verotuloja esimerkiksi kunnallistekniikan kehittämiseen, rakentamiseen ja ylläpitoon (vesi- ja jätevesijärjestelmät). Lisäksi verotuloja käytetään valaistukseen, liikenteen kehittämiseen (tiestö ja kadut) sekä maankäyttöön yleisesti liittyviin asioihin. Myös ympäristöasiat ja niiden kehittäminen katetaan verotuloilla.

Kunnanvaltuusto päättää vuosittain kunnassa sovellettavat kiinteistöveroprosentit laissa säädettyjen vaihteluvälien rajoissa. Vero kannetaan vuosittain lopullisena verona. Verovelvollisen tuloilla ei ole vaikutusta veron määrään.

Kiinteistöverolakiin ollaan valmistelemassa elokuussa 2009 voimaan astuvaa muutosta, josta kerromme lisää aikanaan myös Suomelassa.

Mikä on kiinteistö?

Kiinteistöllä tarkoitetaan tonttia, tilaa ja muuta Suomessa sijaitsevaa rekisteröitävää maanomistuksen yksikköä, samoin kuin rakennusta ja rakennelmaa. Kiinteistöihin rinnastetaan vuokramaalla olevat rakennukset ja rakennelmat sekä erottamattomat määräalat. Kiinteistöverosta vapaita ovat laissa erikseen säädetyt poikkeukset. Veron ulkopuolelle jäävät mm. metsät ja maatalousmaa, yleiset tiet, kadut, torit ja hautausmaat. Kiinteistöveron kohteena ovat Suomessa olevat kiinteistöt.

Kuka maksaa?

Kiinteistöverolain 5 §:n pääperiaatteen mukaan verovelvollinen on se, joka omistaa kiinteistön kalenterivuoden alussa 1. tammikuuta. Kalenterivuoden aikana tehty luovutus ei vaikuta kyseisen vuoden kiinteistöveroon. Siten esimerkiksi jos 01.01.2009 omistettu kiinteistö on myyty vuoden 2009 aikana, vero määrätään myyjälle. Myyjän lisäksi kiinteistön uusi omistaja on vastuussa kaupantekovuonna maksuunpannusta ja vielä suorittamatta olevasta kiinteistöverosta, jos sitä ei ole saatu perityksi verovelvolliselta ulosotonkaan kautta.

Myyjän ja ostajan keskinäinen sopimus kiinteistöveron maksusta, vaikka se olisi kirjattu kauppakirjaan ehdoksi, ei muuta verottajan näkökulmasta kiinteistövero-velvollisuutta.

Kiinteistön siirtyessä lahjoituksena eteenpäin esim. seuraavalle sukupolvelle ja kiinteistön aikaisempien omistajien pidättäessä itselleen nautinta-, käyttö- tai hallintaoikeuden kiinteistöön, säilyy kiinteistöverovelvollisuus hallintaoikeuden pidättäjillä.

Kiinteistöverolaput postitetaan elokuun alussa ja lankeavat maksuun vuonna 2009 syyskuun 16. ja marraskuun 3. päivänä. Yli 170 euron vero jaetaan kahteen erään.

Kiinteistöveron määrä on prosenttiosuus verotusarvosta

Kiinteistöveron määrä on kunnanvaltuuston vahvistaman prosentin mukainen määrä kiinteistön edellisen vuoden verotusarvosta. Verotusarvon määräämisessä käytetään perusteita, jotka säädetään varojen arvostamisesta verotuksessa säädetyssä laissa.

Näiden perusteiden mukaan esimerkiksi vuoden 2009 kiinteistöveron perusteena ovat vuoden 2008 verotusarvot.

Yleistä kiinteistöveroprosenttia sovelletaan kaikkeen maapohjaan ja niihin rakennuksiin ja rakennelmiin, joiden osalta muuta ei ole laissa määrätty. Vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosenttia sovelletaan vakituisessa asuinkäytössä oleviin rakennuksiin.

Kiinteistövero määrätään niiden tietojen perusteella, jotka on annettu tulo- ja kiinteistöverotusta varten ja joista on jo tieto verohallinnon tietojärjestelmissä. Verovelvollisen on kuitenkin kehotuksesta annettava verotoimistolle kiinteistöveron määräämiseen ja maksuunpanoon liittyviä tietoja.

Peruskorjaukset

Rakennuksen verotusarvo saadaan vähentämällä valtiovarainministeriön asetuksen perusteella lasketusta jälleenhankinta-arvosta vuotuiset ikäalennukset, jotka määräytyvät rakennuksen tyypin ja kantavan rakenteen perusteella ja vaihtelevat 1-5 prosenttiin rakennuksen jälleenhankinta-arvosta. Rakennuksen jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan kyseessä olevaa rakennusta vastaavan uudisrakennuksen todennäköisiä rakennuskustannuksia arviointihetkellä.

Perustapauksessa ikäalennukset lasketaan rakennuksen valmistumisvuodesta, mutta rakennuksen teknisen käyttöiän pidentyessä esimerkiksi peruskorjauksen johdosta, ikäalennusten laskentavuosi määritellään uudelleen, mikä vaikuttaa myös rakennuksen verotusarvoon korottavasti. Peruskorjauksien verovaikutus on kuitenkin euroissa melko vähäinen. Lisäksi kannattaa muistaa, että kiinteistöön kohdistuvat korjaustoimenpiteet ylläpitävät kiinteistön arvoa ja vaikuttavat näin positiivisesti myös mahdolliseen myyntihintaan.

Ikäalennusprosentit kuvaavat sellaisen rakennuksen arvon alentumista, jonka hoito ja kunnostukset on tehty normaalisti. Rakennuksessa on tällöin tehty välttämättömät huolto- ja korjaustyöt, joita rakennuksen ja siihen kuuluvien kiinteiden varusteiden ja laitteiden käyttö edellyttää.

Korjaustoimenpiteiden vaikutusta rakennuksen käyttöikään arvioidaan verohallituksen ohjeen mukaan seuraavasti:

  • Keskuslämmityksen putkistojen, sähkölaitteiden, koneellisen ilmastoinnin sekä vesikatteen ja ulkoseinien pinnoitteiden uusiminen vaikuttavat kukin osaltaan 5 prosenttiyksikön verran.
  • Vesijohto- ja viemäröintilaitteiden uusiminen 10 prosenttiyksikköä.
  • Ovien ja ikkunoiden uusiminen 7 prosenttiyksikköä.
  • Ulkopuolisen lisäeristyksen asentaminen 8 prosenttiyksikköä.

Kiinteistöön tehtävistä muutoksista, kuten peruskorjauksista ja perusparannuksista tulee lain mukaan tehdä ilmoitus verotoimistoon. Ilmoitukseen voi käyttää 3- tai 3A- kiinteistöselvityslomaketta, joka löytyy esimerkiksi Verohallinnon nettisivuilta www.vero.fi. Vaikka useimpien kuntien rakennusvalvonnasta tulee toimenpideilmoitus verotoimistoon, se ei poista verovelvollisen ilmoitusvelvollisuutta. Kiinteistön omistajan on aina hyvä ilmoittaa heti kiinteistöön tehdyistä peruskorjauksista ja -parannuksista. Näin vältytään mahdollisilta veroseuraamuksilta.

Kannattaa myös aina tarkistaa, voiko teetetystä remonttityöstä tehdä kotitalousvähennyksen.

Esimerkiksi:

Esimerkkitalo on valmistunut vuonna 1962, sijaitsee Vantaalla (vakituisen asunnon kiinteistöveroprosentti 0,30 %) ja on pinta-alaltaan 150 neliömetriä, josta viimeistelemätöntä kellaria on 30 neliömetriä. Rakennuksen kantava rakenne on puuta. Ikäalennusprosentti on vuosittain 1,25 %.

Verovuonna 2008 talossa on uusittu keskuslämmitysputkisto (5 %), vesi- ja viemäröintiputkisto (10 %) sekä vesikatteen ja ulkoseinien pinnoitteet (5 %). Korjausten yhteisvaikutus on yhteensä 20 prosenttiyksikköä, joka tullaan vähentämään ikäalennuksista. Kun rakennukselle oli kertynyt ikäalennuksia ennen peruskorjausta 47 vuodelta yhteensä 58,75 % (47 x 1,25 %), niistä vähennetään korjausten seurauksena 20 prosenttiyksikköä. Uudet ikäalennukset 38,75 % saavutetaan 31 vuoden aikana (38,75 / 1,25 %) eli uudeksi ikäalennusten laskentavuodeksi otetaan vuosi 1978 (2009 – 31). Korjauksilla on esimerkkitapauksessa vajaan 35 euron korottava vaikutus vuoden 2009 kiinteistöveron määrään.

Lisätietoja: www.vero.fi/vero-ohjeet

Asiantuntijana Virpi Nordblad, Pääkaupunkiseudun verotoimisto.

Lähteet:

Kiinteistöverolaki 20.07.1992/654
Laki varojen arvostamisesta verotuksessa 22.12.2005/1142
Laki veroilmoitusmenettelystä 18.12.1995/1558

Kysy kiinteistöverosta! Lähetä kysymyksesi osoitteeseen www.suomela.fi/ekspertit