Vaali talonpoikaisperinnettä!
Heikkilän talo on malliesimerkki vanhan talon oikeaoppisesta peruskorjaamisesta. Kaikki lujat ja kunnostuskelpoiset puurakenteet säästettiin – samoin alkuperäinen tyyli ja henki.
Teksti Ulla Kervinen
Kuvat Antti Kähönen
Hirsi08_SLA0206
Heikkilän talo kaipasi täydellistä remonttia. Lopuksi rakennus maalattiin punamultamaalilla ja ikkunoiden puitteet valkoisella.
Yli 120 vuotta vanha Heikkilän talo sijaitsee Karjalohjan Nummijärvellä. Rappiotalo peruskorjattiin kellarista ullakolle asti. Karjalohjalainen Reijo Koivu sai tähän ohjeita ja pientä taloudellista tukea Museovirastosta. Talo oli ollut tyhjillään jo pitkään, ja se oli päässyt rapistumaan pahasti.
Reijo Koivu teki töitä kolme vuotta kahden, välillä kolmenkin miehen kanssa. Talo valmistui 2001, ja mallikelpoisen työn tunnustukseksi Talonpoikaissäätiö myönsi Koivun perheelle ulkoseinään naulattavan komean laatan. Lisäksi valtakunnallisena Rakennusperinnön teemavuonna 2003 Koivun perheelle luovutettiin kunniakirja.
Vuosiluku kivijalassa
Talo on rakennettu vuonna 1884. Tarkka vuosiluku paljastui korjaustöiden yhteydessä luonnonkivijalasta. Alun perin talo oli ollut punainen, mutta kuisti oli jossakin vaiheessa maalattu keltaiseksi. Kun talon viimeinen asukas muutti pois, Heikkilä jäi tyhjilleen, kunnes nuoriso valtasi sen itselleen.
Talon salissa piti kyläkauppaa 1930- luvulla August Lindqvist. Sali oli jaettu silloin väliseinällä kahtia, ja toinen puo- li toimi asuntona. Kerrotaan myös, että kansalaissodan aikana talossa asui venäläisiä sotavankeja, jotka tekivät töitä lähitaloissa.
Reijo Koivu osti Heikkilän talon itselleen 1990-luvun alussa. ”Halusin omalta osaltani olla mukana täkäläisen rakennuskannan säilyttämisessä. Kokemusta minulla oli jo peruskorjaamisesta, olinhan kunnostanut kaikki oman kotitilani Eskolan vanhat rakennukset. Eskola, Heikkilä ja läheiset talot Seppälä sekä Heinon talo edustavat minusta parhaimmillaan länsiuusmaalaista talonpoikaisasumista. Ne muodostavat Nummijärven maisemassa kerrassaan upean kokonaisuuden”, Reijo Koivu sanoo.
Lahonnut lasikuisti ennen talon kunnostusta. Vanhasta kuistista saatiin malli uuteen.
Hirsi01_SLA0206
Osa talon ikkunoista uusittiin vanhan mallin mukaan, osa pystyttiin kunnostamaan, Reijo Koivu kertoo.
Hirsi06_SLA0206
Vieraskuistin ikkunoista oli suurin osa rikki. Kuisti ei ollut enää pelastettavissa, vaan rakennettiin uudelleen.
Hirsi03_SLA0206
Tuvan lattialankut nostettiin ylös ja pohja tarkastettiin. Osa lattiavasoista eli kannatinpalkeista uusittiin.
Hirsi07_SLA0206
Ulkoseinien laudoituksesta oli osa mädäntynyt, joten ulkovuorausta piti paikoitellen täydentää.
Hirsi04_SLA0206
Muurari Toivo Rautio purki tuvan painuneen tiilimuurin alaosan ja kunnosti koko uunin vanhan mallin mukaan.
Kuin pommin jäljiltä
Kun Reijo Koivu astui ensimmäisen kerran Heikkilän taloon, näky oli kaamea. Taloa oli remontoitu milloin mitenkin. Kaikissa seinissä oli pinkopahvit ja pikkukamarissa ovi oli peitetty paperimaisemalla. Keittiökalusteet olivat kuin suoraan 1960- ja 1970-luvun kierrätyskeskuksista tupaan kannettuja. Tuvan tiilimuuri oli pahasti rapautunut, ja kamarien peltisten pönttöuunien kyljet olivat ruostuneet. Salin puolella oli myymälän ajoilta vanha puuliesi nykyisen uunin paikalla.
Vintin molemmissa päissä on kamarit ja niiden välissä avovintti, ja sekin oli romua, lautoja ja sahanpurua täynnä. ”Pari viikkoa jouduimme käymään läpi papereita ja muuta rojua. Kaikki piti korjata pois, jotta pääsimme purkamaan ja tarkistamaan talon rakenteita. Samalla etsimme taloa koskevia dokumentteja. Halusimme säilyttää mahdollisimman paljon alkuperäistä ja korjasimme kaiken, minkä pystyimme”, Reijo Koivu kertoo.
Alakerran ja vinttikerroksen välipohja oli hyvässä kunnossa, eikä sitä tarvinnut uusia. Avovinttiin tehtiin lattia ja sitä nostettiin jonkin verran. Kaikki lattiat avattiin ja alukset tarkastettiin. Joitakin vasoja eli kannatinpalkkeja jouduttiin tuvassa uusimaan. Vanhat lattialankut siistittiin, naulattiin takaisin ja maalattiin.
Sisäseinistä kaivettiin hirret näkyviin ja niiden välitilkkeet tarkistettiin. Uutta tilkettä lisättiin tarpeen mukaan. Hirret ja hirsien välit lakattiin, jotta siivoaminen olisi helpompaa. Tuvan sisäseiniin asennettiin puolipaneelit. Vintin rappuset siirrettiin toiseen paikkaan, jolloin rappusten alle saatiin komero.
”Vanhat sisäkatot olivat makuuhuonetta lukuun ottamatta hyväkuntoisia. Riitti, kun ne maalattiin. Makuuhuoneessa välipohja avattiin ja katosta korjattiin jossain vaiheessa ilmestyneet kosteusvauriot”, Reijo Koivu selvittää.
Hirsi10_SLA0206
Heikkilän talon avarassa salissa on alkujaan Pietarista kulkeutunut komea pöytäkalusto, joka hankittiin huutokaupasta.
Muureissa pahin ongelma
Talon heikoin lenkki löytyi kellarista, talon tukimuurista ja tuvan puulieden alta muurista. ”Kävin kellarin läpi seinä sei-nältä, ja seinät olivat niin kehnossa kunnossa, että koko rakennus olisi pian romahtanut. Kaikki kiviseinät ja muurit piti tukea tai muuten kunnostaa” Reijo Koivu kertoo.
Muurarina toimi tunnettu ammattilainen, Toivo Rautio, joka kunnosti talon kaikki uunit. Tuvan uunin päältä purettiin ruostunut peltikuuppa, ja sen tilalle muurattiin uusi. Tuvan uunista tehtiin alkuperäisen kaltainen, sillä muurarin mielestä se edusti tyypillistä uusmaalaista uuniperinnettä.
Salin vanhassa pystyuunissa oli luukkujen paikalla vain aukko. Uuni kunnostettiin, ja siihen löydettiin luukut Eskolan talon kanalan uunista. Kaikki kamareiden peltiuunit kunnostettiin, ja ruoste raavittiin peltipinnasta pois. Uunit sekä luukut maalattiin uudelleen. Vintin piipun rap-paukset olivat pudonneet. Piipun ympärille laitettiin verkko ja uutta laastia, ja samalla tuettiin koko vintin muuri.
Hirsi13_SLA0206
Näkymä tuvasta saliin. Perinteiseen tapaan samaan linjaan rakennettujen oviaukkojen peiliovet kunnostettiin ja maalattiin.
Hirsi09_SLA0206
Talon ulkoseinän hirret jäivät paikoitellen näkyviin lasikuistin sisäseinästä.Näkymä kuistilta vieraseteiseen.
Hirsi16_SLA0206
Komea 1800-luvun astiakaappi on entistetty. Se tuotiin tupaan Reijo Koivun omistamasta Eskolan talosta.
Jäähyväiset kuistille
Ulkoseinien vuorilaudat olivat vesilistan alta mädäntyneet. Vanhat seinälaudat päätettiin säilyttää ja vain lahot alavuorilaudat uusia.
Maantienpuoleinen pääkuisti oli notkahtanut vinoon ja koko kuisti lahonnut. Se piti purkaa, mutta sitä ennen Reijo Koivu teki vanhasta kuistista piirustukset, joiden mukaan uusi kuisti rakennettiin.
”Irrotin kuistin ikkunat varovasti. Osa koristeellisista kehyksistä oli varsin lujaa puuta. Kehykset olivat painuneet kuitenkin vinoon seinien mukana. Irrotin ikkunoista lasit ja suoristin kehykset varovasti levittämällä ne lattialle. Uusin huonot puuosat ja kiinnitin lasit takaisin kehyksiin”, Reijo Koivu kertoo.
Vanha tiilikatto oli hyvässä kunnossa, joten riitti, kun teräsharjalla poistettiin käsin tehtyjen tiilien päältä roskat ja sammal. Tiilet oli ladottu pärekaton päälle sotien jälkeen. Kun kaikki oli valmista, talo maalattiin punamullalla, perinteisellä talonpoikaisrakennusten ulkovärillä, ja ikkunoiden puitteet valkoisella.
Hirsi17_SLA0206Talo ja maisema ihastuttivat
Nyt Heikkilän talo on Laura Kähösen, hänen poikansa Samin ja avopuolisonsa Tuomo Hurrin sekä Sikke-koiran koti. Lisäksi Laura pitää talossa vanhojen tavaroiden osto- ja myyntiliikettä. Vintin päätykamarissa sijaitsee vielä Heikkilän vintti, pienten sisustusesineiden ja silkkikukkien myymälä.
Laura Kähönen muutti perheineen Heikkilän taloon vuokralle pari vuotta sitten Helsingistä. Aluksi he viettivät talossa lomiaan, mutta pian se alkoi tuntua
kodilta. ”Ihastuimme vanhaan rakennukseen heti. Täällä aistii talon hengen, ja mieli rauhoittuu. Tilaakin on ruhtinaallisesti enemmän kuin kaupunkiasunnossa”, Laura sanoo. ”Ei pelkästään Heikkilä, vaan koko Nummijärven maisema miellyttää meitä kovasti. Tuskin palaamme enää Helsinkiin. Tosin minä joudun ajamaan
sinne töideni vuoksi päivittäin, mutta sen kestää, kun tietää, mikä täällä illalla odottaa”, Tuomo Hurri tuumii.
Paljonko maksoi?
Heikkilän talon kunnostaminen maksoi kaikkiaan noin 76 000 euroa (ilman oman työn osuutta). Talon ulkoseinien korjaamiseen Reijo Koivu sai Museovirastosta noin 3 300 euroa avustusta.