Porilainen Sari Miikkulainen osti mummonsa talon ja remontoi sitä miehensä Tommin kanssa nuoren lapsiperheen tarpeisiin sopivaksi. Modernisointityö aloitettiin keittiöstä.
TEKSTI ANNE KYTÖLÄ
KUVAT MIKKO LEHTIMÄKI
 
Miikkulaiset eivät vielä pari vuotta sitten kuvitelleetkaan ryhtyvänsä vanhan talon remontoijiksi, vaan nuoret yrittivät löytää Porin seudulta budjettiinsa sopivaa, melko uutta omakotitaloa.
 
Sitten Sarin mummo sai aivoinfarktin, jonka takia hänen toinen puolensa halvaantui. Koska yksin kotona asuminen ei enää onnistunut, mummo muutti vanhainkotiin, ja vuonna 1949 rakennettu rintamamiestalo kaipasi uusia asukkaita. Tommi lämpeni ajatukselle ensin ja sai vähitellen Sarinkin näkemään vanhan talon mahdollisuudet.
 
– Minulle tämä talo on aina ollut mummola, joten en aluksi osannut kuvitella taloa omana kotinani, Sari kertoo.
 
Porin Vähäraumalla sijaitsevan talon on rakentanut Sarin äidinäidin isä. Sarin ja Tommin marraskuussa kaksi vuotta täyttävä Aleksi leikkii nyt leikkimökissä, joka rakennettiin yli 30 vuotta sitten suvun ensimmäisille lapsenlapsille, Sarin serkuille.
 
Nuoret halusivat remontoida mummolasta kodin, joka täyttää nykyaikaiset vaatimukset asumismukavuudesta ja näyttää nuorten ihmisten kodilta. Kaikkea vanhaa ei silti kannettu kaatopaikalle, vaan muutamat tyylikkäät yksityiskohdat saivat jäädä paikoilleen kertomaan talon historiasta.
Sari halusi keittiöönsä saarekkeen ja väreiksi valkoista ja tummaa puuta.

 

Remontti alkoi keittiöstä
Miikkulaiset pyysivät suunnitteluapua arkkitehti Anne Karlssonilta, joka kehotti Miikkulaisia listaamaan aluksi omat toiveensa paperille.
 
– Useimmiten ihmiset haluavat lisää tilaa. Vaikka neliöitä ei välttämättä haluta kasvattaa, erilaisille toiminnoille toivotaan lisää tiloja, eli seinien sisäpuolelle pitää saada mahtumaan paljon kaikenlaista, Karlsson kertoo.
 
Miikkulaisetkaan eivät halunneet laajentaa taloa, vaikka tontilla on jäljellä rakennusoikeutta. Ensimmäisenä toivelistalla oli kasvattaa jo ennestään tilavasta keittiöstä avara tupakeittiö, joka toimisi myös arkiolohuoneena.
 
Perheen toinen olohuone – jossa voisi katsella televisiota ja kuunnella musiikkia – haluttiin sijoittaa kellariin. Kellarissa ovat myös sauna ja pesutilat.
 
Yläkertaan perhe halusi kaksi makuuhuonetta ja wc:n, johon mahtuisi myös pyykinpesukone. Kustannusten tasaamiseksi remonttia päätettiin tehdä vaiheittain. Ensimmäiseksi uudistettiin talon alakerta. Keittiöstä ja mummon vanhasta makuuhuoneesta syntyi tupa ja mummon vanha olohuone muuttui huoneeksi, joka toimii tällä hetkellä Aleksin leikki- ja vanhempien työhuoneena. Huonetta voi käyttää myös vierashuoneena tai makuuhuoneena.
 
Työt aloitettiin viime syksynä purkutöillä: ulos kannettiin säkkikaupalla seinien välissä ollutta eristepurua. Alakerran vanhan olohuoneen ja makuuhuoneen välistä seinää siirrettiin metrillä, jotta saatiin lisää avaruutta tupakeittiöön. Modernisointi vaati myös sähkötöitä: muun muassa kaikki aiemmin pinta-asennuksena vedetyt sähköjohdot upotettiin rakenteisiin. Helmikuussa Miikkulaiset muuttivat sisään taloon ja jatkoivat remonttia yläkerrassa.
Remontti alkoi purkutöillä.
Remontti alkoi purkutöillä. Eristeenä käytettyä sahanpurua kannettiin talosta ulos säkkikaupalla.
Miikkulaiset säilyttivät rintamamiestaloille tyypillisen ominaisuuden, mahdollisuuden kiertää sydänmuurin ympäri huoneesta toiseen, eteisestä olohuoneen kautta keittiöön ja takaisin eteiseen.
Miikkulaiset säilyttivät rintamamiestaloille tyypillisen ominaisuuden, mahdollisuuden kiertää sydänmuurin ympäri huoneesta toiseen, eteisestä olohuoneen kautta keittiöön ja takaisin eteiseen.
Mummon vanha liesi pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun sen ympäriltä purettiin edellisen remontin yhteydessä lisättyjä keittiönkaappeja.
Mummon vanha liesi pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun sen ympäriltä purettiin edellisen remontin yhteydessä lisättyjä keittiönkaappeja.

 

Häivähdys mummolaa säilytettiin
Sari halusi keittiöönsä keittosaarekkeen ja väreiksi tummaa puuta ja valkoista. Keittiökaappien välit laatoitettiin koristekivilaatoilla. Keittiökaapit valittiin Karelia Keittiöiden valikoimista.
 
Perheen Kiia-koira saa tassutella vapaasti kaikkialla talossa, sillä Miikkulaiset valitsivat lattiamateriaaliksi laminaatin, joka ei helposti naarmuunnu eikä kolhiinnu. Keittiössä laminaatti näyttää kiveltä ja muissa huoneissa vaalealta parketilta.
 
Laminaatti on hyvä ja kestävä lattiamateriaali myös pienten lasten kannalta, Sari lisää.
 
Moderniksi muuttuneessa keittiössä säilytettiin häivähdys entistä: mummon vanha puuliesi sai arvoisensa paikan, kun sen ympäriltä poistettiin 1980-luvun keittiöremontin yhteydessä lisättyjä keittiökaappeja. Liesi on myös täysin toimintakunnossa, jos vaikka sähkökatko yllättää.
 
Liesi on hieno yksityiskohta. Tällaisia nostalgisia kalusteita kannattaa säilyttää, varsinkin jos ne ovat näin hyvässä kunnossa kuin Miikkulaisten talossa, Karlsson sanoo.
Alakerran olohuoneeseen tuli takka, joka liitettiin olemassa olevaan hormiin
Alakerran olohuoneeseen tuli takka, joka liitettiin olemassa olevaan hormiin. Perheen Kiia-koira nukkuu matolla.
Keittiösaarekkeen pöytätasosta saa yhdellä painalluksella esiin pistorasioita keittiökoneita varten.
Keittiösaarekkeen pöytätasosta saa yhdellä painalluksella esiin pistorasioita keittiökoneita varten.

 

Kaikkea ei tarvitse uudistaa
Vanhan talon remontti kannattaa tehdä vanhan talon henkeä kunnioittaen jo kustannussyistä. Olemassa olevia ratkaisuja ja rakenteita on viisasta käyttää hyväksi aina kun se on mahdollista.
 
Miikkulaisten keittiössä hyödynnettiin esimerkiksi jo olemassa olevaa vesipistettä, vaikkakin sen paikkaa jouduttiin hiukan siirtämään. Rintamamiestalolle tyypillinen kuisti sai myös jäädä ennalleen. Säästöä syntyi myös siitä, että talon ilmanvaihto päätettiin säilyttää painovoimaisena.
 
Arkkitehti pitää painovoimaista ilmanvaihtoa erinomaisena myös talon arkkitehtuurin kannalta, koska koneellinen ilmanvaihto olisi madaltanut ensimmäisen kerroksen huoneiden korkeutta. 2,65 metrin huonekorkeus tuo taloon lisää kuutioita ja luo arvokkaan vaikutelman.
 
Sari Miikkulaisen äidinäidin isä on rakentanut Porin Vähäraumalla sijaitsevan rintamamiestalon vuonna 1949.
Sari Miikkulaisen äidinäidin isä on rakentanut Porin Vähäraumalla sijaitsevan rintamamiestalon vuonna 1949.

Kuntokartoitus kertoi talon olevan melko hyvässä kunnossa, joten senkään puolesta ei ollut tarvetta kaiken vanhan repimiseen.

 
Kellari on yleensä se, joka aiheuttaa rintamamiestalon remontoijille eniten työtä ja kustannuksia. Jotta rintamamiestalon kellaritilat täyttäisivät nykyaikaiset rakennusvaatimukset, seiniin ja alapohjaan on yleensä asennettava lisäeristeitä, jotka madaltavat usein jo ennestään matalia tiloja.
 
– Jos kellariin tulee kosteita tiloja, kuten sauna tai kodinhoitohuone, kellariin on asennettava ilmanvaihdon koneellinen tulo- ja poistojärjestelmä, Karlsson huomauttaa.
 
Miikkulaisiakin odottaa kellarissa vielä muun muassa saunatilojen remontti. Koska saunaa voi kuitenkin käyttää, Miikkulaiset lykkäävät kellarin kunnostuksen tulevaisuuteen. Vuoroaan odottaa myös pihamaan salaojitus.
 
– Ajattelimme pitää hiukan taukoa, kunhan olemme saaneet vielä yläkerran lastenhuoneen valmiiksi, Sari kertoo. Lastenhuoneessa on kohta kaksi leikkijää, sillä Aleksi saa marraskuussa pikkusiskon tai -veljen.