ESKO KUOKKANEN
OHJEET, TEKSTI JA KUVITUS
Kaksi viikkoa kului neljän kolmiruutuisen, T-puitteisen ikkunan täyskunnostuksessa
Kaksi viikkoa kului neljän kolmiruutuisen, T-puitteisen ikkunan täyskunnostuksessa, ruutujakin oli yhteensä 24. Tarvikkeisiin kului arviolta alle 300 euroa. Vain paria lasiruutua ei saatu irti ehjinä.

 

Tässä kuvatut työt tehtiin aikanaan 75-vuotiaille ikkunoille. Näillä näkymin voi arvioida, että ikkunoilla on elinikää vielä toiset kolme neljännesvuosisataa, kunhan joku muistaa tehdä välillä hiukan pintaremonttia.
 
Vanha ikkunanpuite on todella ränsistyneen näköinen. Lasi helisee kitintähteiden varassa, maali on lohkeillut aikoja sitten ja alta paistaa riukuaidanharmaa puu. Saranat ja kulmaraudat punoittavat ruosteesta.
 
Tarkista piikillä tökkien, että puitteen alaosakin on kovaa puuta. Karmi maalikerrosten alla on ehjä, ei puitteen tippanokankaan alta pehmennyt: kelpaa kunnostettavaksi. Vaikka kulmavahvikkeet ovat puhkiruostuneet, kulmaliitokset väljät ja puite myötää sitä notkuteltaessa, on asia korjattavissa.
 
Puitteen reuna saattaa olla lohkeillut, kun turvonnutta puitetta on kammettu puukolla ulos. Näin on usein etenkin sisäpuitteen eli tuplan laita. Tämä ei ole syy uusimiselle. Paikkapaloilla asia hoituu. Lasi on kuplaista ja aaltoilevaa, mutta kannattaa säilyttää aitona ja alkuperäisenä. Vedetty lasi tuli markkinoille vuonna 1927, puhalletun lasin valmistus loppui vuonna 1934.
 
Remontti on parasta aloittaa keväällä, samaan aikaan kuin ennen otettiin tuplat vintille. Ota työn alle 2–4 ikkunaa kerrallaan. Jos talo muutenkin maalataan, on ikkunaremontti oivallista sisätyötä päiviksi, jolloin sade estää ulkomaalaukset.
 
Entistämistyössä ei tarvitse käyttää antiikkisia menetelmiä. Yleistyöpenkki, siihen tehty jigi, sähköhöylä, kuumailmapuhallin, ehkä myös kittilamppu tai vastaava kuumennin, akkuruuvari, liima ja poratapit, epäkesko- tai tasohiomakone sekä aluskittauksessa patruunapuristin ja akryylimassa ja maaleina alkydituotteet (ei kuitenkaan vesiohenteiset!) nopeuttavat työtä.
 
Irrota puitteet ja merkkaa, mikä puite kuuluu mihinkin karmiin. Poista karmista ja puitteista sulkimet ja haat, mutta jätä saranat karmeihin. Poista vanhat tiivisteet. Kunnosta karmit. Maali lähtee kätevimmin kuumailmapistoolilla ja kaapimella. Sivele karmin ulkopintaan ohennettu öljymaali, sisäpuoliin alkydipohjamaali. Käsittele puitteet. Pane ikkuna-aukkojen tukkeeksi väliaikaisesti pelkät sisäikkunat ja ryhdy ensin käsittelemään ulkopuitteita.
 
Aseta puite jigiin kittipuoli ylöspäin. Riisu puitteesta kulmavahvikkeet. Perusteellisesti ruostuneet ruuvit voi vetää irti hohtimilla kuin naulat. Raksi vanha kitti sentti sentiltä irti terävällä taltalla tai mattoveitsen kärjellä. Älä yritä pehmentää kittiä kuumailmapistoolilla, kuumuus voi rikkoa lasin. Sen sijaan voit käyttää Speedheatertyyppistä tai vastaavaa infrapunakuumenninta sen ohjeiden mukaan. Lämpösäteet läpäisevät lasin sitä kuumentamatta.
 
Kun kitti on poistettu, nypi pihdeillä pois lasitusnaulat ja irrota lasi varovasti. Varusta ruutu teipillä, johon olet merkannut, mihin puitteeseen ja miten päin se kuuluu, ja pane varmaan paikkaan.
Infrapunalämmöllä toimiva Speedheater on oivallinen apu sekä kittauksen purkamisessa että maalin poistossa.
Infrapunalämmöllä toimiva Speedheater on oivallinen apu sekä kittauksen purkamisessa että maalin poistossa. Isohkoa ikkunaremonttia varten laite kannattaa ilman muuta ostaa tai vuokrata. Lisätietoja www.speedheater.fi ja www.rakennusapteekki.fi.
Kuva valmistajan.

 

Merkitse puitteen osat poraamalla puitteen kuhunkin ulkosyrjään arpanopan tyyliin silmäluvut yhdestä neljään. Vanhat puitteet on tavallisesti koottu puutapeilla ilman liimaa. Hajota puite lyömällä tuurnalla tapit ulos. Puhdista kuumailmapistoolia ja kaavinta käyttäen kittiurat ja alapuun pisaraura.
 
Kiinnitä puitteen osat yksitellen yleistyöpenkin leukojen väliin ja poista maali puuta myöten sähköhöylällä. Höylän terät tylsyvät nopeasti ja saattavat loveutuakin puitteiden maalin alle jääneistä nauloista tai ruuveista. Myöhempiä, hienompia töitä varten terät pitää vaihtaa. Varo työstämästä liikaa, tarkoitus on vain saada maali pois.
 
Vaikka et purkaisikaan puitteita, saat sisä- ja ulkosyrjät puhtaiksi maalista helpoimmin höylällä. Ole huolellinen kulmakohdissa!
 
Pelkästään hiomalla maalia ei saa pois, se tukkii oitis hiomapaperin tai -nauhan. Pieniä kohteita voi yrittää työstää epäkeskohiomakoneella.
 
Jos puitteessa on koloja tai lahoja kohtia, liimaa niihin paikkapalat. Ulkopuitteiden pisaralista on usein vaurioitunut tai laho. Sen voit sahata pois pöytäsirkkelissä. Muotoile sitten vastaavanlainen nokkapuu pisaraurineen sirkkelillä ja kiinnitä se liimalla ja nauloilla entisen tilalle.
 
Kokoa puite uudelleen. Jigin avulla saat sen suoraan kulmaan. Käytä liitoksissa kosteutta kestävää, B3-luokitettua liimaa. Vedä kaikkiin kulmiin yksi 4 millin uppokantaruuvi, kanta puitteen sisäpuolelle. Jos karmi ei ole suorakulmainen, sovita puite siihen ennen kuin liima ehtii kuivua. Poraa sitten tappien reiät 8 millin suuruisiksi ja lyö niihin liimalla sivellyt 8 x 40 millin poratapit. Hio pinnat sileiksi ja pyöristä särmät liiman kuivuttua. Sovita puitetta karmiin ja höylää tarpeen mukaan.
 
Maalaa puitteen ulkopinta ja kittiura ohennetulla öljymaalilla, sisäpinta alkydipohjamaalilla. Kiinnitä ensimmäisen maalauskerran jälkeen uudet kulmaraudat ja ruosteenestomaalilla käsitellyt saranat. Käytä uusia, sinkittyjä ruuveja. Messinkisiin heloihin on käytettävä messinkiruuveja, mutta ne eivät sovi teräs- tai sinkityille heloille tai saranoille. Sinkityt, uudet kulmaraudatkin on pohjamaalattava ruosteenestomaalilla. Tavallinen maali ei pysy tuoreessa sinkkipinnassa.
 
Puitteiden piiloon jäävät ulkosivut maalaat vain hunnunohuesti, jotta kosteus pääsee poistumaan puusta tuota kautta. Sen sijaan kittiurat pitää pohjamaalata tukevasti.
 
Kittaa ulkopuitteiden sisäpintojen ja sisäpuitteiden kaikkien pintojen kolot lakkakitillä, hio vesihiomapaperilla. Toista pohjamaalaukset. Hio vesihiomapaperilla, sivele uusi pohjamaali erikseen ulko- ja sisäpuolelle. Hio jälleen sisäpinnat ja sivele niihin kiiltävä tai puolikiiltävä pintamaali, esimerkiksi maalarin valkolakka. Ulkopuolelle tulevat, kittausten puoleiset pinnat maalaat vasta lasituksen jälkeen.
 
Puhallettu lasi on haurasta, mutta taiten toimien sen saa ehjänä irti.
Puhallettu lasi on haurasta, mutta taiten toimien sen saa ehjänä irti. Muista ensin nyppiä kaikki lasitusnaulat pois!

Lasita ja kittaa. Aseta puite jigiin ja pursota kittiuran pohjaan akryylimassa. Paina puhdistettu lasi paikalleen ja kiinnitä se pitkiltä sivuilta kolmella, lyhyiltä sivuilta kahdella 20 millin uppokantanaulalla (tai lasituslangalla, jos sellaista löydät kaupasta).

 
Levitä kittiä leveälle japaninlastalle noin sentin paksuiseksi kakuksi. Lohko kapeammalla lastalla kakusta sentin levyisiä suikaleita ja levitä ne kittiuraan niin, että kittaus saa alustavan muodon. Viimeistele kittaus vetämällä se tasaiseksi taipuisalla lastalla. Kittaus ei saa jäädä näkyviin sisäpuolelta. Kitti ei tartu lastaan, kun kastat sen veteen. Poista sivuille pursunut kitti lastalla talteen.
 
Kittaa saman tien ulkopuolen kolot ikkunakitillä tasaiseksi. Tätä kittiä ei voi hioa. Pyyhi kostealla tekosäämiskällä lasi aivan kittauksen reunaan saakka puhtaaksi kittauksessa levinneestä öljystä. Vedä rajauksen helpottamiseksi maalarinteippi lasiin. Jätä milli lasia näkyviin teipin ja kitin rajan väliin. Paina lastalla teippi tiiviisti lasiin.
 
Maalaa ulkopuoli ohentamattomalla öljymaalilla. Kitin kuivumista ei kannata odotella, aivan kovaksi hyvä kitti ei koskaan tulekaan. Poista rajausteippi ennen kuin maali on kuivaa. Sisäpuolelle pursuneen akryylimassan saat helposti leikattua irti seuraavana päivänä mattoveitsellä.
 
Asenna tiivisteet, kun maali on kunnolla kuivunut. EPDM-kumista valmistettu P-profiilitiiviste on ammattitiivistäjien tuote, ja se kiinnitetään nitojalla, 6 millin hakaset noin 5 sentin välein. Jos sitä ei löydy, on käytettävä joka rautakaupasta löytyvää solukumista P- tai kruunutiivistettä. Vaikka näissä on liimapinta, varmista silti kulmakohdissa pysyvyys nitojalla. Poraa puitteen läpi sekä ylä- että alapuuhun kaksi 6 millin reikää ja pujota reikiin kaksinkerroin taivutettu piipunpuhdistimen pätkä (tupakkakaupoista) tai askartelurassi (vaikkapa Tiimarista) pölynsuotimeksi sekä estämään pikkukärpästen tulo ikkunaväliin.
 
Sisäpuitteiden kohdalla työt ovat suunnilleen samat. Kulmarautoja ei yleensä ole. Jos saranoita ei ollut, asenna ne nyt. Käytä 70 x 23 millin nostosaranoita, yläsaranoiksi sokkasaranat. Sisäpuitteet on tiivistettävä erityisen tunnollisesti. Ilmareikiä ei tehdä. Sulkimien on oltava tiukasti sulkevia.
 
Viimeistele asennusvaiheessa syntyneet kolhut pienellä siveltimellä, kun kaikki on paikallaan. Muutaman viikon ajan on muistettava varoa koskemasta pehmeään kittiin.
 
Sanovat pikkulintujen nokkivan kitit. Meillä on paljon tali- ja sinitiaisia, varpusia ja punatulkkuja. Tikkurilan, sen paremmin kuin norjalaisen Åffankaan kitti ei ole maistunut.
 
Entä energia? Ikkunoiden uusiminen pelkästään siksi, että niistä saataisiin kolmilasiset, ei välttämättä maksa hintaansa takaisin. Suuri lasiväli, vanhoissa ikkunoissa 10–15 cm, on eduksi sekä lämmön- että ääneneristykselle. Lämpölasielementeissä lasiväli on noin kymmenesosa tästä, ja lisäpuitteellakin usein alle viisi senttiä, jolloin kolmas lasi ei paranna eristystä niin paljon kuin teoriassa. Sekä lämmön että äänen eristyksessä kannattaa suurin huomio kiinnittää tiiviyteen.
 
Tiivistäminen vanhalla liimapaperimenettelyllä on todettu yhtä tehokkaaksi kuin uudet menetelmät. Nykyaikainen tiivistäminen ei toki pilaa vanhojenkaan ikkunoiden tyyliä, jos jokavuotiselta liimapapereiden uusimiselta halutaan välttyä. Älä käytä muoviteippiä, maali irtoaa sen mukana.
 
Lue lisää Tee itse -ohjeita: www.suomela.fi/esko