Hellekesän tilannekomiikkaa.
Pari vuotta sitten saimme mieheni kanssa viettää kesälomamme kuumimpaan helleaikaan Karjalan Pyhäjärven rannalla lapsuuteni mökkimaisemissa. Koska paikka mielestämme on paras joka maan päältä löytyy, olemme antaneet sille nimeksi Paratiisi.

Eräänä päivänä olin palaamassa uintireissulta saunarannasta. Astelin ajatuksiini vaipuneena neulasten peittämää polkua pitkin, kun samaan aikaan mökin kulman takaa ilmestyi kaksi täysin vierasta miestä. Jähmetyin polulle. Päälläni ei nimittäin ollut rihman kiertämää, koska lähistöllä ei pitänyt olla ketään ja helle helli kerrankin meitä lomalaisia.

Näin, miten verannalla istuva mieheni ja juuri saapuneet kutsumattomat vieraat tuijottivat kaikki minua. Sitten vieraat kertoivat miehelleni olevansa kunnanviraston asioilla ja kartoittavansa kesäpaikkojen rakennuksia ja nimistöä. ”Onkos tää paikka ihan oikeasti Paratiisi?” kuulin heidän seuraavaksi kysyvän. ”Vieläkö epäilette? Ettekö muka ole huomanneet Eevaa tuolla saunapolulla?” kuulin mieheni nauruaan pidätellen vastaavan!