Tulipalot aiheutuvat useimmiten ihmisten virheellisestä toiminnasta. Sähkölaitteita on käsitelty huolimattomasti, silitysrauta tai liesi on jäänyt päälle, tulisija tai palavat kynttilät on jätetty vaille valvontaa. Kotioloissa tulipaloja on syttynyt myös lemmikkien aikaansaannoksena, kun liesi on laitettu päälle tai kuuma valaisin kaadettu herkästi syttyvän kankaan päälle. Vahinkoja saattaa sattua, vaikka olisi kuinka huolellinen tahansa.

Määräykset tiukentuivat. Palovaroittimet tulivat pakollisiksi koteihin ja vapaa-ajan asuntoihin kymmenen vuotta sitten. Asunnon haltija vastaa niiden hankinnasta ja toimintakunnon tarkastamisesta.

Vuoden 2010 alusta asunnoissa ja vapaa-ajan rakennuksissa pitää olla yksi palovaroitin jokaisen kerroksen alkavaa 60 huoneneliötä kohden. Myytävissä laitteissa pitää olla CE-merkintä, valmistuspäivämäärä tai eränumero sekä täyttää standardin SFS-EN 14604 vaatimukset. Lisäksi tuotteeseen tulee merkittynä valmistajan suosittelema palovaroittimen uusimisajankohta.

Myös ohjeistus tiukentui. Laitteiden mukana on oltava kirjalliset käyttöohjeet suomeksi ja ruotsiksi laitteiden sijoittamisesta, asennuksesta, kunnossapidosta, testauksesta sekä hävittämisestä.

Uudisrakennukset, joihin on haettu rakennuslupaa 1.2.2009 jälkeen, on varustettava sähköverkkoon kytketyllä palovaroittimella. Sähköverkkoon kytkettävien laitteiden toiminta varmistetaan sähkökatkojen varalta paristoilla tai ladattavilla akuilla. Sähköverkkokäyttöisten laitteiden hankinta koskee myös uudisrakentamiseen verrattavissa olevaa korjausrakentamista.

Lisälaitteena sähköverkkoon kytkettäviin varoittimiin on saatavissa kauko-ohjain.
Lisälaitteena sähköverkkoon kytkettäviin varoittimiin on saatavissa kauko-ohjain. Sillä voidaan testata, paikantaa ja tarvittaessa myös hiljentää hälytys. Se on hyvä apu etenkin silloin, kun katto on tavanomaista korkeammalla ja ilmaisimiin pääsy vaatisi tikkaita.


Verkkovirtaan kytkettävän
palovaroittimen asennus kuuluu sähköasentajalle. Erillinen asennuspohja kiinnitetään katossa olevaan jako- tai kojerasiaan. Laitetta ei voi kytkeä valaisinrasiaan, koska silloin laite on toimintavalmis vain, kun rasiaan on kytketty virta seinäkatkaisijasta.

Uusimmissa verkkovirtaan liitettävissä palohälyttimissä on ketjutusliitäntä (IC, Inter Connect), jolla hälyttimet kytketään toisiinsa. Tämä tarkoittaa sitä, että yhden laitteen havaitessa palon kaikki palovaroittimet hälyttävät yhtäaikaisesti.

Myös sähköverkkoon kytketty palovaroitin tarvitsee varavirtalähteen sähkökatkosten varalta. Edullisimmissa laitteissa toimivuus varmennetaan yhdeksän voltin alkaliparistolla. Hinnakkaammissa malleissa on laitteen elinikäinen litiumakku, joka pitää varoittimen toimivana myös sähkökatkojen aikana. Kun laitteessa on akkuvarmennus, sitä ei tarvitse irrottaa katosta paristojen vaihtamista varten. Ilmaisin toimii noin puoli vuotta varakäyntiakulla verkkovirran katkettua. Akun latautuminen täydeksi kestää noin kolme vuorokautta.

Laite ei ole ikuinen. Palovaroittimessa on painike, josta voidaan testata sen toimivuus. Puhdista laite suosituksen mukaan imuroimalla kerran vuodessa, sillä pöly haittaa varoittimen toimintavarmuutta.

Tavallisimmin palovaroitin saa käyttövirtansa paristosta, joita on myynnissä hyvinkin eri-ikäisiä. Pitkäikäisimmät paristot kestävät useita vuosia, kun taas edullisimmat on vaihdettava kerran vuodessa. Laite ilmoittaa pariston loppumisesta säännöllisellä piippaavalla varoitusäänellä.

Palovaroittimen käyttöikä on noin 8–10 vuotta, joten jos käytössäsi on noin 10 vuotta vanhoja laitteita, ne on aika vaihtaa uusiin. Vanhaa palovaroitinta ei saa hävittää tavallisen kotitalousjätteen mukana, vaan laitteet hävitetään samalla tavoin kuin sähkö- ja elektroniikkalaitteet. Katso lähin kuluttajatuotteille tarkoitettu SER-vastaanottopiste internetistä osoitteesta www.elker.fi ja sieltä kohdasta vastaanottopisteet.

Palovaroittimissa tulee olla laitteen valmistuspäivämäärä tai eränumero sekä valmistajan suosittelema palovaroittimen uusimisajankohta.
Palovaroittimissa tulee olla laitteen valmistuspäivämäärä tai eränumero sekä valmistajan suosittelema palovaroittimen uusimisajankohta.


Useita vaihtoehtoja.
Palovaroittimia on kahdenlaisia: ionisoivia ja optisia. Kaikissa palovaroittimissa on sisäänrakennettu sireeni, joka antaa voimakkaan 85 desibelin varoitusäänen kolmen metrin etäisyydeltä mitattuna.

Ionisoiva palovaroitin on herkempi kuin optinen palovaroitin. Laitteessa on erittäin pieni määrä radioaktiivista ainetta. Laite mittaa ilman sähköisen vastuksen. Palokaasut heikentävät sähkövirtaa ja saavat aikaan hälytyksen. Ionisoiva palovaroitin sopii parhaiten makuuhuoneisiin ja huoneisiin, joissa on yleensä paljon palavaa materiaalia. Tulipalon sattuessa vuodevaatteet ja tekstiilit, matot ja paksut verhot palavat nopeasti ja suurella liekillä.

Optinen palovaroitin, jossa on valokenno, havaitsee hyvin kytevän palon runsaan ja kylmän savun. Optinen palovaroitin soveltuu asennettavaksi keittiön, takkahuoneen ja kylpyhuoneiden läheisyyteen, joissa on esimerkiksi ruuanlaitosta syntyvää käryä tai saunaosastosta kulkeutuvaa kosteutta. Tiloihin, joissa on tulisija, uuni, kamiina tai takka, kannattaa hankkia palo- ja häkävaroittimen yhdistelmä. Paras turva saavutetaan usealla palovaroittimella.

Lämpöilmaisin sopii tiloihin, joissa saattaa olla ilmassa runsaasti höyryä, savua tai pölyä ja joissa tavanomainen paloilmaisin saattaisi aiheuttaa turhia hälytyksiä. Tällaisia tiloja ovat esimerkiksi keittiö, saunan pukuhuone sekä askartelu- ja nikkarointitila. Laite hälyttää, kun se havaitsee lämpötilan nousun yli 58 asteen.

Halvimmillaan palovaroittimia myydään alle kymmenellä eurolla. Kalliimmat laitteet, joissa on samassa myös häkävaroitin tai lämpöilmaisin maksavat jopa 100 euroa.