Nainen rakentaa, osa 1: Tästä se alkaa!
Mikä saa nuoren naisen ryhtymään omakotitalon rakennusurakkaan yksin? Suomela seuraa tästä numerosta alkaen aitiopaikalta espoolaisen Sannan rakennustyömaata. Kuljemme yhtä matkaa aina sisustusvaiheeseen asti.
Teksti Paula Herranen
Kuvat Niko Fagerström / Future Image ja Teri-Talot
 
Vielä tässä vaiheessa Sannan tontti näyttää tältä.
Vielä tässä vaiheessa Sannan tontti näyttää tältä.

Sanna, 37, osti yhdeksän vuotta sitten halpojen asuntojen aikaan Espoosta rivitalokaksion. Kun hän alkoi haaveilla isommasta, hän ryhtyi etsimään isompaa rivitaloasuntoa. Tarkkana talousihmisenä hän huomasi kuitenkin nopeasti, että sadan neliön rivitaloasunnon hinnalla saa omakotitalon, kun ryhtyy urakkaan itse.

 
Sen jälkeen alkoi sinnikäs tontinmetsästys, joka kesti kaksi vuotta. Sanna seurasi ilmoituksia ja ilmoitteli itsekin, mutta sopivaa ei löytynyt. Sitten eräänä päivänä hän avasi Internetin, ja vastaan tuli espoolainen tontti, joka kiinnosti heti. 2 140 neliön tontti jaettiin kahtia – toiseen päähän rakentaa lapsiperhe – ja Sannan osuudeksi tuli 1 202 neliötä, koska viheralue rajoittaa rakennusalaa.
 
Talon rahoitus perustuu lainaan ja rivitalokaksiosta saatuun voittoon. ”Olen ollut nuoresta saakka asuntosäästäjä ja olen aivan tavallinen palkansaaja – perintöjä ja lottovoittoja ei ole tippunut. Nyt saan sen verran apua, että voin asua rakennusajan vanhempieni asunnossa, josta minun ei tarvitse maksaa kuin yhtiövastike.”
 
Kun Sanna ryhtyi etsimään mieleistään talomallia, loppusuoralle selviytyi kaksi valmistajaa. ”Lopulta päädyin Teri-Talojen 1,5-kerroksiseen perinnetaloon, jossa on 158 neliötä, viisi huonetta, keittiö, kodinhoitohuone, sauna, terassi ja parveke.”
 
”Aivan viime metreillä päätökseeni ei vaikuttanut enää pelkkä raha, vaan palvelu. Tehtaan edustaja soitti aina, kun lupasi, samoin pääkaupunkiseudun myyjä, ja kaikki muutokset tehtiin niin kuin toivoin.”
 
Talotehtaan näkemys valmiista kohteesta.
Talotehtaan näkemys valmiista kohteesta.

Vaikka Sanna osasi periaatteessa varautua paperisotaan, sen laajuus ja kalleus yllättivät silti. ”Kaikki paperitkin maksavat, jopa valokopiot. Tontin lohkominen maksoi, ja vaikka rakentaa omalle tontille, pitää anoa myös puunkaatolupa. Nyt tilanne on hieman helpottunut, kun vastaava mestari kertoo, mitä papereita tarvitaan, ja lain vaatima pääsuunnittelija täyttää osan papereista ja toimittaa ne perille.”

 
Sannan ystävät ovat suhtautuneet projektiin hämmästellen. ”Kaikki ovat kysyneet, mitä sinkku tekee näin suurella talolla. Ajattelen kuitenkin tulevaisuutta: jos joskus myyn taloni, ison saa kaupaksi helpommin kuin pienen. Eivätkä ylimääräiset neliöt nosta hintaa ratkaisevasti, kun perushankinnat pitää kuitenkin tehdä.”
 
Naiseus on Sannan mielestä näkynyt muun muassa neuvottelupöydässä. ”Tunnen rakennusalan aika hyvin, ja olen huomannut, että esimerkiksi urakoista pyydetään ylihintaa. Ehkä urakoitsijat ajattelevat, että nainen ei osaa pitää puoliaan samalla tavalla kuin mies…”
 
”Uskon selviäväni urakasta, vaikka huonojakin hetkiä tulee varmasti. Ja eipähän ainakaan tarvitse ottaa rakennusstressin takia avioeroa, kun on sinkku”, Sanna sanoo naurahtaen.