Lapion vetoa. Sisko ja Se veli sanailevat omakotitalon rakentamisesta. Osa 1.

Talo

Tämä dialogisarja seuraa Paraisille rakennettavan omakotilon vaiherikasta valmistumista. Lapion varressa ja työmaalla häärivät Ville-veli ja Helena-sisko. Niin fyysistä kuin henkistä vääntöä on tarjolla vuoropuhelun muodossa, sillä joskus näkemykset rakentamisesta poikkeavat aika lailla. Mutta, kumpi vetää viimeisen korren?

Osa 1 – Lapion vetoa

Helena: – Olipa onni, että mutsi löysi sen Turun sanomien ilmoituksen jossa luki: ”Tule asumaan lähelle merta…” Mul on se vieläkin jemmassa. Ehkä joskus vielä kehystän sen.

Ville:
-Niin se Peltotontti Paimiosta ei olis kyllä ollut sun juttus. Täällä Paraisilla on tyyliä, kalliota ja merenrantaa.  Niin ja pääset Turkkussen alle puoles tunnis.

Omakotitalon rakennus dialogi siskoHelena: – Tonttihan oli napakymppi löytö, ja maksoi reippaasti vähemmin kuin Turussa. Mä haluun talon ehdottomasti sitten tontin etuosaan. Ei oikein iske noi lumityöt, ja korkkarit jalassa en ala hyppiä sohjossa veli hyvä!

Ville:

– No voi voi, mut se nyt ei ihan niin kyllä taida onnistuu! Tontin etuosassa on savee ja takaosassa kalliota. Eli sinne taakse se kyllä paremmin napsahtaa. Ja se louhiminen ei sit ole niin kauheen kallista kun muuten luullaan. Kallion päälle saadaan kyllä hiton paljon tukevampi perustus.

Helena: – Pöh! Miten niin? Olen lukenut, että on savimaahan soveltuvia spiraaliperustus-juttuja. Muistuttavat korkkiruuvia ja ne survaistaan vaan maahan kuten veitsi voihin.

Ville:
– Just joo! Survo sitten vaan. Sitä paitsi taloja ei voi pykätä mihin kohtaan tonttii tahansa. Kaavassa on nimittäin sellainen juttu kuin rakennusruutu.

Helena: – Ruutu ja ruutu! Anna se lapio tänne, niin mä näytän sulle rakennus ruudut. Kai sitä nyt ihminen saa itte talonsa paikasta päättää.

Omakotitalon rakennus dialogi veliVille: – Koitappas neiti nyt vähän rauhoittuu. Kuules tää rakentaminen on aika luvan varaista hommaa. Eikä ne luvatkaan sulle heru yhdessä yössä. Olek sä unohtanut kumpi tätä suunnittelijan hommaa tekee työkseen?

Helena: – No ei Todellakaan päässy unohtumaan.

Ville:
– Olisiks edes unelmoinnu rakentavas, jollen mä jeesais sua?

Helena: – No tuskinpa. Olisin tietty ostanut pytingin valmiina Herra Isoveli. Mutt epäilyttää kyl hieman osaakos sinkkumies suunnitella lapsiperheen taloa? Tiedätkö sä edes mikä on pyykkiputki?

Ville:
– Satun muuten tietämään sisko hyvä! Osaan mäkin kuvitella millaista se on, kun liuta tenavia sotkee ja touhuaa aamusta iltaan huushollissa.

Helena: – En nyt sitä ihan tarkottanut. Kyl me naiset tiedetään, et jokaisessa miehessä elää kuriton kakara, ja sussa varsinkin rakas veliseni!

Ville:
– Juu juu. Mut kuule nyt me lähetään kattomaan sitä asukasyhdistyksen rantsua.

Helena: -Jes ihanaa, mennään vaan. Vesielementti on vesimiehelle tosi tärkeetä. Ranta rauhottaa.

Tulos: 0-0

Päivän aikana kumpikaan ei laulanut toista suohon, tai edes savivelliin, talonpaikkaa tarkastellessa. Sitten istutaan sovussa upealla hiekkarannalla ja lauletaan yhteistuumin: ”Katson autiota hiekkarantaa”. Päivä on pulkassa ja sisarukset taas sovussa.

Ville:
– Niin, jos täs olis aviopari rakentamassa, ni tää jankutus ei loppuis kotonakaan. Nyt tää velipoika hilpasee huitsin nevadaan.  


Julkaisuun liitetyt avainsanat:

Ei liitettyjä avainsanoja.