Lannoittaminen on puutarhanhoidon perusjuttuja. Sen voi joskus unohtaa ilman suurta haittaa, mutta ennen pitkää ravinteiden puute paljastuu, sillä upeimmat koristekasvit ovat vaateliaita, ja kasvimaakin köyhtyy sadonkorjuun myötä. Lannoitus täytyy tehdä oikealla hetkellä – esimerkiksi syyslannoitus on hyvä suorittaa jo kesän lopussa.
Lannoitus lisää kasvua, kukintaa ja satoa. Joskus vaikutus näkyy nopeasti: Hennot taimet muuttuvat roteviksi ja nurmikko saa muutamassa päivässä syvän sävyn.
Syksyllä lannoitetaan monivuotiskasveja, perennoja, pensaita, puita ja myös nurmikkoa, ja eniten siitä hyötyvät marja- ja hedelmäkasvit. Syyslannoitus hidastaa kasvua, auttaa kasveja valmistumaan talveen ja varmistaa keväällä hyvän kasvuun lähdön. Sama lannoite käy sekä koriste- että hyötykasveille. Myös nurmikon ja istutusten peruslannoitukseen se sopii hyvin.
Syyslannoitteissa on kolmesta pääravinteesta vain fosforia (P) ja kaliumia (K). Puhutaankin PK-lannoitteista. Lisäksi niissä on sivu- ja hivenravinteita. Kalium parantaa kasvin kylmänkestoa ja varmistaa talvehtimista. Fosfori edistää syksyllä kukkasilmujen muodostumista ja sen myötä komeaa kukintaa sekä hyvää hedelmä- ja marjasatoa seuraavana vuonna.
MAINOSTärkeää syyslannoituksessa
Puuntuhkakin käy syyslannoitteesta. Siinä ei ole typpeä lainkaan, mutta muita ravinteita runsaasti.
Typpeä (N) ei näissä lannoitteissa ole, koska se kiihdyttää ja ylläpitää kasvua ja heikentää kasvin talveentumista. Puutumattomat versot paleltuvat herkästi ja talvivauriot lisääntyvät. Yksivuotisille kukille syyslannoituksesta ei ole hyötyä. Typpipitoinen lannoitus on niille tärkeää, ja saa ne parhaassa tapauksessa kukoistamaan loppusyksyyn saakka.
Kotipihan kompostissa on usein liikaa typpeä, joten sitäkään ei pidä antaa monivuotisille kasveille syyskesällä, vaan vasta kasvukauden päätyttyä. Sama koskee myös kompostoitua karjanlantaa. Alkukesällä annettu runsas kompostilannoitus voi kuitenkin korvata syksyn ostolannoitteet, kun sen sisältämät hidasliukoiset ravinteet alkavat olla parahiksi kasvien käytettävänä.
MAINOSPuuntuhkakin käy syyslannoitteesta. Siinä ei ole typpeä lainkaan, mutta muita ravinteita runsaasti. Se voi kuitenkin sisältää haitallisia aineita, jotka ovat peräisin luonnosta tai sekalaisen polttopuun käsittelyaineista. Koivun tuohessa on usein raskasmetalleja ja havupuiden tuhkassa hartseja ja raskasmetalleja. Koristekasveille ja nurmikolle tuhka sopii hyvin. Tuhkan sisältö vaihtelee, mutta turvallinen käyttömäärä lienee 5–10 kiloa aarille vuodessa.
Mansikat ja marjapensaat on hyvä lannoittaa heti sadonkorjuun jälkeen, usein jo heinä–elokuun vaihteessa. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä tärkeämpää on lannoittaa jo varhain elokuussa. Etelä-Suomessa syyskuussakin vielä ehtii. Vaikka syksy jatkuisi leutona, lehtien kellastuminen on jo merkki siitä, että lannoitus on myöhäistä tältä syksyltä.
Pohjoisen puutarhoissa syyslannoituksen merkitys korostuu. Monet koristekasvit ovat siellä menestymisensä äärirajoilla ja hyvä talveentuminen on niille tärkeää. Toisaalta myös etelässä harrastajien suosimat arat kasvit saavat syyslannoituksesta lisäsuojaa.
Lue myös seuraavat artikkelit: Oikea syyslannoite on kasvien pakkasnestettä, Muista syyslannoitus! Syyslannoituksen puute vie ensi kesän kukkaloiston ja Sonjan vihervinkki – hedelmäpuiden syyslannoitus