Heinäpuutarha ilahduttaa loppukesällä ja syksyllä

Tuskinpa edes Piet Oudolf itse osasi arvata 1990-luvun lopulla, miten suuren inspiraation hänen vapaamuotoiset koristeheinä–perennaistutuksensa tarjoaisivat puutarhasuunnittelijoille ympäri maailman. Sitä ennen heinät olivat olleet puutarhojen alinta kastia, käyttökelpoisia ainoastaan nurmikoissa, sielläkin mahdollisimman matalaksi parturoituina.

Hollantilainen taimistoviljelijä ja suunnittelija näki heinät uusin silmin: loppukesästä pitkälle syksyyn, jopa talveen asti mielenkiintoa tuovina, villiä preeriamaisuutta jäljittelevinä elementteinä. Oudolfin kehittelemissä istutuksissa – muun muassa Enköpingin Drömparkenissa – komeakukintoiset koristeheinät levittäytyvät laajoina aaltomaisina vyöhykkeinä korkeiden ja värikkäiden loppukesän perennojen lomassa.

Heinät viihtyvät puutarhan melko karussa, ohutmultaisessa maassa. Jättiverbenan liilojen kukintojen ympärillä takana vasemmalla oljenkeltainen koristekastikka ’Karl Foerster, edessä vasemmalla elefant- tiheinä ’Ferner Osten’. Elefanttiheinä ’Yaku Shima’ oikealla edessä ja takana.

Näissä istutuksissa ei ole mitään staattista, heinät huojuvat ja huokaavat pienessäkin tuulenvireessä. Yksi Oudolfin innoittamista puutarhoista on irlantilainen Bay Garden. Tai oikeammin yksi Bay Gardenin monista puutarhahuoneista – 350 neliön tila, jonka olemassaoloa ei aavista ennen kuin siihen kirjaimellisesti törmää puutarhan perukoilla.

Syyskuun alussa heinät ja loppukesän perennat ovat uhkeimmillaan. Kun on astunut heinäpuutarhan kapealle kivimurskepolulle, huomaa joutuneensa kasvien pehmeän ilmavaan syleilyyn. Elefanttiheinien (Miscanthus sinensis) ja koristekastikoiden (Calamagrostis x acutiflora) vaaleat kukinnot kaartuvat korkealle ja välkehtivät kuin lukuisat soihdut jättiverbenojen (Verbena bonariensis) ja purppurapunalatvojen (Eupatorium purpureum) ympärillä

Heinäpuutarha kaatopaikasta

Liekehtivän punainen verikonnantatar (Bistorta amplexicaulis) ’Firetail’ ja jättiverbena värittävät samettisumakille johtavaa polkua. Murskatusta liuskekivestä tehdyllä polulla on vaivaton liikkua pyörätuolilla ja työntää lastenvaunuja.

Heinäpuutarha oli aluksi vain ajatus. Se muhi viisi vuotta Bay Gardenin omistajien Frances ja Iain MacDonaldin päässä ennen kuin he piirsivät suunnitelman paperille vuonna 2001. Puutarhaa varten he olivat ostaneet ja lisänneet taimia jo muutaman vuoden sitä ennen. Osa kasveista oli puutarhuripariskunnalle entuudestaan tuttuja, osaan – erityisesti koristeheiniin – he olivat tutustuneet Piet Oudolfin kirjojen välityksellä.

Suunnittelun jälkeisen talven Frances ja Iain käänsivät maan hakuilla ja poistivat läjäpäin kiviä karusta mullattomasta maasta. – Edellisten asukkaiden aikana tässä oli työkoneiden kaatopaikka, kuvailee Frances maan tiiviyttä. 650 tainta istutettiin maaliskuussa.

– Kaikki heinät ovat menestyneet erinomaisesti tässä kuivassa, melko aurinkoi­sessa paikassa. Viime vuosien kylmät tal­vetkaan eivät ole verottaneet niitä. Mei­dän ei ole tarvinnut korvata tai jakaa en­simmäistäkään istuttamistamme heinistä.

Heinäpuutarha on Francesin mukaan hyvin helppohoitoinen. Kaikki kasvit lei­kataan aina alas pensastrimmerillä maaliskuussa. Ei aiemmin, jotta niiden kukin­noista voisi nauttia myös talvella.

– Toisinaan hyvin märän talven jälkeen olemme joutuneet uusimaan kärsämöitä (Achillea), mutta muut ovat pärjänneet.

Ruskan värjäämä samettisumakki ’Laciniata’ ja hentohöyhenheinä ovat puutarhan säväyttävimpiä yhdistelmiä. Iain kertoo, kuinka jopa maankuulu puutarhakirjailija ja -suunnittelija Helen Dillon on kysynyt lupaa sen kopioimiseen.

Heinäpuutarha on parhaimmillaan loppukesällä ja syksyllä

Heinäpuutarhan kivimurskepolku saa pai­kan tuntumaan todellista suuremmalta. Se kiemurtelee jyrkän serpentiinimäises­ti heinien ja perennojen lomasta tarjoten mahdollisuuden tarkastella kasveja mo­nesta eri kulmasta. Välillä 70 metriä pit­kä polku näyttää kulkevan kohti vanhoja varastorakennuksia, välillä kohti viereisiä, nyt jo kynnettyjä viljapeltoja.

– Halusimme polun heijastavan peltoa ja luovan vaikutelman puutarhan jatkumi­sesta sen halki, Frances selittää.

Pellon ja puutarhan rajalla yksi tilan harvoista puuvartisista kasveista, leveä­kasvuinen, liuskalehtinen samettisumak­ki (Rhus typhina) ’Laciniata’, varastaa huomion jo kaukaa liekehtivän punaisel­la syysasullaan. Lähempää huomaa sen ympärille kietoutuneet hentohöyhenheinät (Stipa tenuissima), jotka ryöppyävät kuin pehmeän hahtuvainen hattarapilvi. Mikä vastustamaton näky!

Norsunheinä ’Ferne Osten’ tuo suloista pehmeyttä purppurapunalatvan ympärille. Aiemmin kesällä norsunheinälajikkeen kukinnot ovat punertavia, mutta ne muuttuvat hopeanhohtoisiksi loppukesää kohden.

– Tämä yhdistelmä kerää puutarhavierailtamme eniten kiitosta. Idean väreistä saimme Piet Oudolfilta, mutta kasviparin keksimme itse. Frances itse pitää eniten ’Squaw’-koristehirssin (Panicum) ja kaunopunahatun (Echinacea purpurea) yhdistelmästä. – Siinä on mielestäni niin hieno kontrasti herkän koristeellisen heinäkukinnon ja jämäkän perennan välillä.

Vierailemme puutarhassa hyvään aikaan. Alkukesästä heinät olisivat vielä mitättömän korkuisia ja koko tila olisi helppo ohittaa.Frances kertoo, että heinäpuutarha on parhaimmillaan heinäkuulta lokakuun lopulle.

– Täällä on kaunista myös talvella, kun kuivuneet heinäkukinnot peittyvät huurteeseen tai lumeen. Silloin vain ei ole puu­tarhavieraita niitä näkemässä.

’Brunette’-syyskimikin (Cimicifuga simplex) ja ’Ferne Osten’ -norsunheinän vaaleat kukinnot valaisevat syyskuista heinäpuutarhaa. Edessä jättiverbenaa ja oikealla pensasmainen, pitkään kukkiva hertta-asteri (Aster cordifolius) ’Little Carlow’.

 

Koristehirssi ’Squaw’ ja kaunopunahattu täydentävät toisiaan.

 

Tämä artikkeli on toteutettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden kanssa. www.kotipuutarha.fi