Lähdemme pari kertaa vuodessa pienellä kaveriporukalla viikonlopun viettoon ystäväni mökille saaristoon. Syömme, saunomme, teemme hommia ja nautimme olostamme, maailmaa parantaen. Verannalla on stereot ja LP-soitin. Stereoiden alta löytyy puolen metrin pino älppäreitä.

Tunnen ne vuosien jälkeen melko hyvin, mutta nautin silti käydessäni läpi vaihtoehtoja. Tiedän mitä haluan ja päädynkin usein siihen yhteen ja samaan: ruotsalaisia viisuja, levytetty 1967.En juuri koskaan kuuntele viisuja kotona. Miksi ne nousevat niin tärkeiksi siellä mökillä? Kuuntelemme ja juttelemme. Aiheet vaihtuvat vapaasti, mielijohteisesti. Syntyy ideoita ja suunnitelmia.

Tavaratalon ale-päivillä törmäsin levysoittimeen

Meillä ei ole sellaista ollut 15 vuoteen. Perinteiset stereot, kaapit ja härvelit poistuivat kodistamme cd-levyjen, iPodien ja tietokoneiden tultua. Vanhoja LP-levyjä en ole luonnollisestikaan raaskinut heittää pois, joten kaupassa ollut usb-soitin kolahti ajatuksena heti. Ensimmäinen älppärini on vielä tallella:  Irwin Goodmanin Poing poing poing vuodelta 1971.

Muu levypino ei todellakaan ole mikään kokoelma musiikillisessa mielessä. Mutta mieletön määrä muistoja herää eloon levykansia selatessa. Tämä ei ole enää minun musiikkia, mutta muistot ja ajatukset ovat hyvinkin omiani.

Jos veisin soittimen ja nämä levyt mökille, syntyisikö vastaavanlainen tunnelma kuin ystävän mökillä?

Muusikkovaimoni mielestä ei ole mitään pahempaa kuin taustamusiikki

Siis radiosta tuleva musiikkimatto joka kaiken kukkuraksi toistuu päivän aikana. Hänen mielestään musiikkia kuunnellaan tietoisesti! Takavuosina mökkimatkoilla ei juuri koskaan saanut kuunnella radiota eli mitä-sattuu-hälyä. Löysimme sitten joitakin ”sallittuja” cd-levyjä, kuten Sinatraa. Näistä kuunteluhetkistä autossa lähtikin omat, yhteiset musiikkiprojektit.

Mökillä venevajassa nikkaroidessani tai maalatessani soi usein musiikki taustalla. Hiljaa. Se auttaa keskittymään ja luo lomalla olemisen tunteen. On aikaa, minun projektilleni! Ymmärrän rakennusmiehiä (ja -naisia) jotka pitävät raksaradiota päällä. Onhan musiikissa voimaa!

Quentin Tarantino -menetelmä

Luin jostain, että Quentin Tarantino, elokuvakäsikirjoituksia tehdessään, aloittaa valitsemalla musiikkia joka aiheeltaan ja tunnelmaltaan sopii tulevan elokuvan aiheeseen. Musiikin valittuaan hän kutsuu koolle muutaman ystävän tai työkaverin ja kertoo ideastaan samalla kun soittaa valitsemiaan biisejä. Kuulostaa toimivalta ratkaisulta. Musiikilla pystyy kehystämään tilanteen samalla kun sulkee muun maailman ulkopuolelle.

Musiikki on lainatila, hetkeksi.

Henkinen mökki!

Nicke Lignell

• Ikä: 46 vuotta
• Asuu: Omakotitalossa Sipoossa
• Perhe: Vaimo, viisi lasta ja Vera-koira
• Ammatti: Näyttelijä/viihteen seka-työmies
• Vapaa-aikana: Nauttii perhe-elämästä, nikkaroimisesta, tenniksestä, biljardista.

Voisit olla kiinnostunut myös näistä aiheista:

levysoitin lp-levy mökki nicke lignell