Ikkunatarina

Huhtikuu 2007: Ikkunatilaus (yläkertaan 3, alakertaan) 50-luvun rintamamiestaloomme paikalliselta jälleenmyyjältä. Toimitusviikoksi sovittiin viikko 21.

15.5.07 (viikko 20): Kuljetusyhtiö soitti ja kysyi, voiko jo ikkunat tuoda. Sopi mainiosti meille. Odotimme 4 päivää, ja sitten ajattelimme, että helatorstai vaikutti asiaan. Olimme varmoja, että ikkunat tuodaan seuraavana maanantaina. Talkooväki oli paikalla, telineet pystytetty, ruoat varattuna väelle, mies otti töistä viikon vapaata ikkuna-asennusta varten. Hmm, maanantai meni, samoin tiistai. Keskiviikkona soitto jälleenmyyjälle, joka sanoi, ettei ikkunoitten olisi vielä pitänytkään tulla. Olimme kärsivällisiä päivästä toiseen.

Viikko 22 –07: Soitto jälleenmyyjälle. Hän ja talon isäntä menivät katsomaan kuljetusyhtiön varastoon, ja kas kummaa, siellähän ne seisoivat; kaksi lavaa ikkunoita, toinen osittain ehjä, toinen kokonaan rikki. Lavojen päällä luki selkeästi isännän nimi, osoite ja puhelinnumero. Kävi ilmi, että lavat olivat seisseet siellä 2 viikkoa. Ei vaan kukaan ollut vaivautunut niistä asiakkaalle ilmoittamaan.

Toisessa lavassa oli yksi vain hieman epäkurantti ikkuna, jonka saimme pitää (jonkinlaisena hyvityksenä tai kaupanpäällisenä). Samanlainen luvattiin toimittaa uusien ikkunoiden mukana mahdollisimman pian. Talkooväki oli tietysti jo häipynyt aikoja sitten, isännän vapaaviikko mennyt, ja telineetkin jo purettu.

12.7.07: Ollessani töissä kuljetusyhtiö ilmoitti tuovansa ikkunat. Lähdin töistä iloisena, että vihdoin päästään hommiin. Mutta voi surku; kun tulin kotiin, mäessä seisoi yksi yksinäinen ikkuna, ja juuri sellainen, mikä meillä jo oli. Loppulähetystä hain ympäri pihaa, mutta eipä löytynyt. Kuljetusyhtiön puhelin ei vastannut enää sinä päivänä.

16.7.07: Soitto jälleenmyyjälle, joka otti yhteyttä ikkunatehtaalle. Siellä sanottiin koko tilauksen jo lähteneen meille. Uusintasoitto tehtaalle: meidän ikkunamme olivat sittenkin vielä jossakin tehtaan nurkassa (toisella puolen Suomea)! Lupasivat lähettää hetimmiten. Jos olisimme soittaneet vasta maanantaina, tehdas olisikin ollut kiinni, emmekä olisi vieläkään saaneet tilaustamme kuukauteen.

19.7.07: Ikkunat vihdoin kotona, ja muutaman päivän jälkeen myös asennettuina. Hyviä ovat, ja laskukin tuli kiltisti maksettua ajallaan.

24.08.07: Oli sellainen olo, että jotakin hyvitystä pitäisi saada mokomasta sotkusta. Soitto jälleenmyyjälle, joka kehotti ottamaan yhteyttä kuljetusyhtiöön, joka taas neuvoi soittamaan tehtaalle. Soitin tehtaalle, ja kas, vastuuhenkilö olikin siellä vaihtunut. Sain uuden nimen, jolle lähetin sähköpostin, jossa kerroin koko tarinan. Ei sieltä kuulunut mitään vastausta.

26.02.08: Kuukausien jälkeen lähetin em. sähköpostin uudelleen ikkunatehtaalle. Vastuuhenkilö oli taas vaihtunut. Uusi sähköposti. Ei tullut mitään vastausta.

Elokuu -08: Uusi yritys, ei vastausta.

Kesä -09, joku perjantai-iltapäivä: Vielä kerran, kahden vuoden jälkeen sähköpostia tehtaalle. Ja kas, joku miespuolinen henkilö tehtaalta soitti. Hän oli pahoillaan kaikesta mielipahasta, mikä oli aiheutunut ja lupasi soittaa kuljetusfirmalle asiasta, mutta vasta seuraavana maanantaina, koska kello oli jo neljän kieppeissä. Sanoin hänelle, ettei enää ollut kiirettä, kahden vuoden odottelun jälkeen.

Mutta hän todellakin lupasi sitten ottaa yhteyttä minuun seuraavalla viikolla.
Arvaatte varmaan, mitään soittoa tai sähköpostia ei ikinä kuulunut.
Lopetin yhteydenoton, en jaksanut enää. Mutta kai tämä sitten on kuljetusyhtiön ja ikkunatehtaan tapa väsyttää asiakas niin, ettei hän enää edes viitsi pitää oikeuksistaan kiinni.

Syksy -11: Löysin vajanaiset muistiinpanoni tapauksesta, ja taas rupesi harmittamaan, joten päätin pistää koko tarinan lehteen.