Kuka määrää patterin paikan?
Patterin perustehtävä on lämmittää, mutta oikea patterivalinta vaikuttaa myös ilmanvaihtoon ja asumismukavuuteen. Hyvä patteri näyttää hyvältä, eikä sitä tarvitse naamioida näkymättömiin.
Radiaattorit ja konvektorit ovat molemmat pattereita. Ero on toimintatavassa: radiaattori luovuttaa säteilylämpöä, konvektori lämmittää ilman, kun se osuu patterin pintaan, minkä takia lämmin ilma kohoaa ylöspäin. Ilmiötä sanotaan konvektioksi. Pattereita saa sekä sähköllä toimivina että vesikiertoisina, mutta sähkömallien valikoima on suppeampi.
Konvektorit ovat matalarakenteisia lämmityspattereita, joissa on runsaasti konvektiopeltiä. Ne on tarkoitettu esimerkiksi korkeiden ikkunoiden alle, kun tilaa normaalikokoisille pattereille ei ole.
Tavallisimmat vesilämmityspatterit ovat teräslevyrakenteisia radiaattoreita, ja niitä käytetään vesikiertoisissa lämmitysjärjestelmissä. Patterin lämpöpintaa voidaan lisätä myös niin sanottujen konvektiopeltien avulla, joita voi olla sekä konvektoreissa että radiaattoreissa.
Kiertoveden lämpötila voi olla sitä matalampi, mitä enemmän lämpöpintaa patterissa on. Siksi vesilämmityspatteria valittaessa on tiedettävä, minkä lämpöistä vettä lämmitysverkostoon pystytään ohjaamaan. Esimerkiksi kattilalaitoksen järjestelmässä mitoitustilanteessa eli kovalla pakkasella menovesi on +70-asteista ja paluuvesi +55-asteista. Kaukolämmössä lukemat ovat +70 ja +40 astetta, matalalämpötilajärjestelmissä +55 ja +45 astetta. Matalalämpötilajärjestelmiä ovat muun muassa yösähköllä lämmitettävät varaajat ja lämpöpumppujärjestelmät.
Valmistajat kehittävät koko ajan pattereita, jotka toimisivat mahdollisimman tehokkaasti mahdollisimman haalealla vedellä. Kun veden lämpötila on alhainen, lämmitys tulee edullisemmaksi ja patterit ovat käytössä turvallisempia ja miellyttävämpiä.
Lämpimän vesilämmityspatterin pinta saisi olla enintään 70-asteinen. Kuumempi patteri voi aiheuttaa jopa palovammoja. Lisäksi liian korkea pintalämpö voi sytyttää patterin läpi virtaavan huonepölyn, mikä saattaa aiheuttaa hajuhaittoja aina lämmityskauden alkaessa. Huoneilma pysyy muutenkin raikkaampana, kun patterit eivät hehku liian kuumina.
Ammatilaiset auttavat lämmityspatterin valinnnassa
Ilmanvaihdon perusmitoituksessa puhutaan 0,5:n ilmanvaihdosta, mikä tarkoittaa, että ilma vaihtuu kerran kahdessa tunnissa. Jos pientalon tilavuus on 250 kuutiometriä, ilmaa vaihtuu 125 kuutiometriä tunnissa. Yhden ihmisen aineenvaihdunta vaatii raitista ilmaa vähintään viisi litraa sekunnissa – kahden hengen makuuhuoneeseen pitäisi siis saada reilu ämpärillinen raitista ilmaa joka sekunti.
Uusien rakennusten koneellinen ilmanvaihto imee käytetyn ilman ulos rakennuksen keittiöstä ja märkätiloista.
Raikasta ilmaa pitää kuitenkin saada tilalle, ja raitisilmaradiaattori on yksi vaihtoehto, jonka avulla huoneeseen voidaan tuoda ilmaa ulkoa. Tuloilma johdetaan seinäkanavan läpi raitisilmaradiaattoriin, jossa ilma suodattuu ja lämpiää. Laite toimii poistoilmapuhaltimilla varustetuissa rakennuksissa.
Sopivien pattereiden valintaan tarvitaan ammattilaisen apua myös siksi, että niihin liittyy aina järjestelmä, jonka ympärille koko toiminta rakentuu. Jos sen sijaan ollaan muuttamassa tai saneeraamassa järjestelmää, yksittäisen patterin valinta on jo helpompaa. On vain varmistettava, että lämmönluovutusteho riittää ja mitat sopivat.
Patteria valittaessa on syytä ottaa huomioon myös tärkeät arkkitehtoniset seikat. Muotojen ja mittojen pitäisi sopia tilan arkkitehtuuriin. Suomalaista silmää miellyttää usein ikkunan alle sijoitettu ikkunan levyinen patteri. Mieltymyksellä on historiansa: putket vedettiin aikaisemmin seinäpintaa pitkin ja ikkunan levyisten patterien putket peitettiin verhoilla.
Patteri voi olla myös sisustuselementti. Tavallisten teräslevyrakenteisten mallien lisäksi markkinoilla on erilaisia putkiprofiileista rakennettuja design-radiaattoreita, jotka voidaan liittää osaksi sisustuskokonaisuutta. Erikoislämmittimistä tavallisimpia ovat kylpyhuoneissa käytettävät pyyheliinakuivaimet.