Ensimmäinen vaihtoehto on kalliimpi. Kamerat, jotka mittaavat lämpötilan seinistä, lattiasta ja katosta ja esittävät nämä lukemat kuvaruudulla näkyvien eriväristen kenttien avulla, eivät ole halpoja.

Tulppaaneista huolehtiva vaimo tulee paljon edullisemmaksi.

Onko käsitykseni miesten ja naisten töistä mielestänne aikansa elänyt? Ehkä on paras lisätä, että kerron vain, millainen työnjako meidän perheessämme on. En tarkoita, että sen pitäisi olla samanlainen muuallakin. Meillä vaimoni on vastuussa tulppaaneista, mutta teillä tilanne on ehkä päinvastainen.

Ennen nukkumaanmenoa vaimoni siis laittaa tulppaanimaljakon johonkin talon viileämmistä paikoista. Niinpä tähän maljakkoon saattaa aamulla kompastua autotallin tai terassin ovella. On myös ärsyttävää, jos sylillinen tulppaaneja peittää ruokakomerossa olevan myslin. Ruokakomeron lämmönsäädöstä huolehtii ulkoseinän tuuletusventtiili. Ja tulppaanimaljakon voi löytää myös verhon takaa ikkunalaudalta.

Asumme vuonna 1969 rakennetussa rivitalossa, joka on ihan kelvollinen. Siinä on kolme tasoa, ja se on rakennettu betonista. Talossa on luonnollinen ilmanvaihto. Jälkeenpäin vintille on lisätty eristys, mutta muita muutoksia ei ole tehty.

Tulppaanikokeilun perusteella tulin siihen tulokseen, että meidän täytyy vaihtaa ulko-ovi ja ikkunat. Lisäksi pitäisi asentaa laitteisto, joka ottaa talteen kaiken harakoille karkaavan lämmön.

Energiaviraston kotisivuilta luin, että kolmasosa asuntomme kaltaisen talon lämmöstä katoaa taivaan tuuliin ovista ja ikkunoista. Opin myös, että nykyaikainen ulko-ovi on kaksi kertaa tiiviimpi kuin meidän ovemme ja jos nykyisiin ikkunankehyksiimme laittaisi uudet eristyslasit, ikkunoiden lämmönhukka pienenisi kahdella kolmasosalla.

Lisäksi uudella ilmanvaihtojärjestelmällä, jossa poistoilman sisältämällä lämmöllä lämmitetään ulkoa tulevaa ilmaa, lämmönhukka vähenisi 80 prosenttia.

Viileälle ruokakomerollemme en kuitenkaan ajatellut tehdä mitään, sillä sen lämpötila on juuri sopiva tomaateille.

Onko tässä enää mitään ongelmaa?

Ainoa ongelma on se, että kaikki toimenpiteet ovat hintansa puolesta täysin kohtuuttomia.

Vaikka säästäisin lämmityskustannuksissa vaihtamalla uuden ulko-oven, kuluisi noin neljäkymmentä vuotta ennen kuin oven vaihtaminen maksaisi itsensä takaisin. Jotta ikkunalasien ja ilmanvaihtojärjestelmän vaihtamisella pääsisi tienaamaan, täytyisi odottaa kaksikymmentäviisi vuotta.

Laskelmat riippuvat tietenkin täysin siitä, mitä tuotteita ostaa, mikä on lämmityksen todellinen hinta, mitä valtionavustuksia tällä hetkellä saa ja kääntyykö ammattilaisen puoleen vai pistääkö vaimonsa hommiin.

Perusongelma on se, että energia on liian halpaa.

Luulemme, että meillä on varaa tuhlata sitä. Kuitenkin tiedämme, ettei maapallo voi hyvin, kun niin tehdään. Ainoa vaihtoehto on siirtyä käyttämään vihreää energiaa ja säästää siinäkin, jotta sitä riittää useammille.

Minun täytyisi siis eristää talomme suurella summalla rahaa. Maapallon vuoksi.

Ennen päätöksentekoa voin iloita hienoista tulppaaneistamme, jotka viihtyvät sopivan vetoisassa talossa.

Kuka? Johan Tell on ruotsalainen ympäristökirjailija ja toimittaja, jonka useissa maissa julkaistu kirja Sata tekoa maapallon puolesta (Kustannusosakeyhtiö Otava, 2007) sisältää 100 arjen käytännöllistä neuvoa ekologisen jalanjäljen pienentämiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.