Leikkaako?

Teksti Clas von Bell ja Martti Tala
Kuvat: PIxabay

Moottoroituja ruohonleikkureita on sekä bensiini- että sähkökäyttöisiä. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Bensiinileikkuri pitää kovaa ääntä ja saastuttaa pakokaasuillaan. Haitoista huolimatta etenkin suuret nurmialueet on edelleen järkevintä leikata bensiinikoneella.

Sähköleikkuri on saasteeton ja siisti. Se sopii kuitenkin vain suhteellisen pienille pihoille, esimerkiksi rivitalonurmikolle. Sähköleikkurin rajoitus on käyttövoima. Verkkovirralla toimivan koneen käyttöä hankaloittaa ja rajoittaa verkkojohto, eikä akkukäyttöisen leikkurin lataus riitä kovin suurelle alueelle yhdellä kertaa.

Kolmas tyyppi on perinteinen työnnettävä leikkuri eli kelaleikkuri. Kelassa on viisi leikkuuveistä, jotka leikkaavat ruohon niin sanottua vastaterää vasten. Kela pyörii, kun käyttäjä työntää leikkuria eteenpäin. Työntäminen on raskasta, etenkin jos ruoho on päässyt kasvamaan liian pitkäksi. Kelaleikkuri toimiikin parhaiten silloin, kun leikattava alue on pieni eikä ruoho ole päässyt pitkäksi. Pitkässä ruohossa leikkausjälki on huono.

Bensaleikkuri, häkäpönttö

Polttomoottorikäyttöinen ruohonleikkuri saastuttaa ympäristöä melkoisesti. Ongelma on sekä yleinen että yksityinen. Yksityinen siksi, että moottori pölläyttelee lähiympäristöön muun muassa häkää ja hiilivetyjä. Leikkaaja joutuu ähisemään keskellä saastepilveä.

Yleiseksi ongelma taas muodostuu, kun otetaan huomioon ruohonleikkureiden määrä. Häkäpäästöiksi on arvioitu 9 700 tonnia, mikä on enemmän kuin linja-autojen häkäpäästöt. Maatalouden tutkimuskeskus on arvioinut, että yhden tunnin leikkurikäyttö vastaa häkäpäästöiltään 220 kilometrin ajoa katalysaattoriautolla. Hiilivetypäästöjen osalta vastaava vertailumatka on noin 80 kilometriä. Päästöjen pienentämiseksi ja oman terveyden säästämiseksi on suositeltavaa, että leikkurissa on katalysaattori.

Kolmenlaisia malleja

Moottorileikkurit ryhmitellään ruohon käsittelyn mukaan silppuaviin, kerääviin ja sivulle heittäviin. Silppuavia kutsutaan myös bioleikkureiksi, koska ruohosilppu voidaan jättää sellaisenaan nurmelle. Keräävä laite viskaa ruohonkorret säiliöön, sivulle heittävä nimensä mukaan leikkuu-uran viereen, josta silppu on haravoitava pois. Saatavana on myös monitoimimalleja, joiden toimintaperiaatteen voi vaihtaa. Osa monitoimimalleista heittää ruohon leikkurin taakse, ei sivulle.

Joissakin moottorileikkureissa on vetävät pyörät, kun taas joitakin pitää työntää itse. Onpa tarjolla pyörättömiäkin leikkureita. Ne toimivat ilmatyynyperiaatteella. Itsekseen kulkevissa laitteissa veto voi olla joko etu- tai takapyörissä. Valinta on lähinnä makuasia. Mutkaisella reitillä etupyöräveto saattaa olla kätevämpi: kun aisaa painetaan alaspäin, vetävät pyörät nousevat ilmaan.

Leikkuuleveys vaikuttaa merkittävästi työskentelynopeuteen. Mitä leveämmän kaistan leikkuri käsittelee kerrallaan, sitä lyhyemmässä ajassa nurmikko on leikattu. Toisaalta mitään ei saa ilmaiseksi: ahtaissa paikoissa leveä leikkuri saattaa olla hankala käsiteltävä.Leikkurin paino on merkittävä tekijä, jos sitä joutuu työntämään vastamäkeen tai nostelemaan varastoon siirrettäessä.Polttomoottorileikkurin moottorin käynnistäminen saattaa olla hikistä puuhaa. Useimmiten nykykoneet käynnistyvät kuitenkin melko vaivattomasti. Helpoimmalla pääsee, jos leikkurissa on sähköstartti.

Käsileikkurit samanlaisia

Käsikäyttöiset kelaleikkurit eivät poikkea merkittävästi toisistaan. Yleensä niiden terälaite säädetään niin, että leikkuuveitset ja vastaterä hipaisevat toisiaan, mutta joissakin malleissa neuvotaan säätämään leikkuri niin, että kosketusta ei ole.

Käsikäyttöisen leikkurin työteho riippuu kahdesta asiasta: leikkuuleveydestä ja työntäjän kunnosta. Leikkuujälki riippuu pääasiassa siitä, millaista ruohoa leikataan ja miten hyvin terälaite on säädetty. Leikkuukaistan kapeus huonontaa yleisvaikutelmaa, koska leikkuujäljestä tulee raidallisempi. Leikkuukorkeuden säätö on yleensä hankalaa.Leikkuujätteen saa talteen sijoittamalla leikkurin taakse kerääjän. Käsikäyttöiset leikkurit ovat yllättävän äänekkäitä, etenkin kun säädetään leikkuuveitset koskettamaan vastaterää.

Kertakäyttöleikkuri

Käsikäyttöistä kelaleikkuria ostettaessa on muistettava, että se toimii uutena aina paremmin kuin käytettynä. Se toimii sitä paremmin, mitä paremmassa kunnossa vastaterä ja kelan veitset ovat. Siksi on varottava kiviä, käpyjä, oksia ja muuta roskaa.

Kelaleikkuria ei voi teroittaa itse eikä sitä kannata viedä teroitettavaksi. Samalla hinnalla saa uuden leikkurin, erityisesti tarjouksesta. Kelakoneen käyttöikää vähentää myös hammaspyörien kuluminen. Isojen pyörien sisällä on pienet hammaspyörät, joiden kautta voima siirtyy leikkauskelaan. Vuosien kuluessa hammaspyörät kuluvat ja alkavat lyödä tyhjää, jolloin leikkuri liikkuu, mutta kela ei pyöri. Maahantuojalta saa varaosia, joten leikkurin voi periaatteessa korjata uudenveroiseksi. Osat vaihtoineen maksavat kuitenkin helposti enemmän kuin uusi kone.

Muista sähköturvallisuus

Sähkökäyttöisellä leikkurilla on monia hyviä ominaisuuksia. Se saastuttaa vähemmän ja käyttää selvästi vähemmän ener-giaa kuin bensiinikäyttöinen. Mutta jos kuvittelet sähkökäyttöistä leikkuria hiljaiseksi, saatat joutua pettymään. Käyttöääni voi olla jopa häiritsevämpi kuin bensiinikäyttöisen leikkurin säksätys.

Sähköleikkurin ongelma on virransaanti. Akkukäyttöisen leikkurin käyttöaika yhdellä latauksella on yleensä yllättävän lyhyt. Verkkokäyttöisen ongelma on verkkojohto. Jotta johtoa ei vahingossa leikkaisi poikki tai siihen kompastuisi, leikkuujärjestys on suunniteltava huolellisesti. Sähköjohdolle pitää olla koneen aisassa kunnon ohjaimet, jotta johto on mahdollisimman vähän tiellä.

Sähkökoneiden käyttö ulkona vaatii oman suunnittelunsa. Kätevintä on, että puutarhaan asennetaan kiinteitä, ulkokäyttöön tarkoitettuja maadoitettuja pistorasioita. Silloin leikkurin jatkojohdon ei tarvitse olla kovin pitkä. Sähkövirran ulkokäyttö edellyttää aina asiallisia turvajärjestelyjä. Kostealla säällä ei saa käyttää sähkötyökoneita ulkona. Jatkojohtoa ei saa vetää sisältä ulos, vaan virta pitää ottaa ulos asennetusta maadoitetusta pistorasiasta. Jatkojohtona saa käyttää vain ulkokäyttöön tarkoitettua verkkokaapelia. Kaapelin pitää olla niin pitkä, että jatkoroikkavirityksiä ei tarvita. Turvallisuuden takia ulkopistorasian ja laitteen verkkojohdon väliin pitää hankkia erillinen vikavirtasuojakytkin, ellei sellaista ole sähköjärjestelmässä ennestään. Sähkövian sattuessa vikavirtasuojakytkin katkaisee virran salamannopeasti. Se on halpa henkivakuutus.

Työtehotekijät

Ruohonleikkurin työtehoon vaikuttavat moottorin teho, leikkurin leveys, käyttäjän kävelynopeus sekä nurmikon ja maaston laatu. Sähkökäyttöiset ovat käytännössä yhtä tehokkaita kuin polttomoottorikäyttöiset: kummallakin ehtii tunnissa leikata 500–2 000 neliömetriä.

Työtehoon pitää laskea mukaan ruohonkerääjän tyhjennykseen kuluva aika. Se saattaa hidastaa leikkaamista melkoisesti, koska pitkässä ruohossa kerääjä voi täyttyä 30–50 metrin välein.

Sähkökäyttöiset koneet kuluttavat selvästi vähemmän energiaa kuin bensiini-käyttöiset. Noin 1 000 neliön leikkaus kuluttaa bensiinikäyttöisellä koneella noin 10 kilowattitunnin verran energiaa. Vastaava sähköleikkuri vaatii noin 2 kWh.

Minkä ostaisin?

Ruohonleikkurin hankinta on usein heräteostos. Kun nähdään hyvä tarjous, ostetaan uusi leikkuri sen enempää vertailematta. Hiven harkintaa olisi kuitenkin paikallaan, koska leikkurin aisoissa joutuu joka tapauksessa viettämään pitkiä aikoja.

Valitse ensin käyttövoima: polttomoottori, verkkovirta, akku vai lihasvoima. Päätä sitten, haluatko kerätä leikatun ruohon säiliöön vai saako se jäädä nurmikolle. Säiliöstä jäte tyhjennetään suoraan kompostiin. Jos leikkuujäte saa jäädä nurmikolle, täytyy vielä päättää, pitääkö leikkurin silputa ruoho vai riittääkö viitseliäisyyttä haravoida se pois.Myös nurmikon koko vaikuttaa leikkurin valintaan. Mitä suurempi alue, sitä parempi valinta on bensiinikäyttöinen leikkuri.

Ruohonleikkuria ei kannata ostaa kokeilematta. Ainakin se pitää kokeilla, saako työntöaisan säädetyksi sopivaksi jokaista leikkaajaa varten. Myös käynnistämistä olisi hyvä kokeilla, samoin melua aidossa tilanteessa. Esitteiden desibelilukemat eivät anna vertailukelpoista kuvaa laitteiden melueroista. Parhaiten erot huomaa liikkeessä, jossa on erimerkkisiä koneita.

Työskentelyergonomian kannalta on hyvä, jos aisaan voi tarttua monesta eri paikasta. Tämä koskee myös käsikäyttöisiä koneita, joiden työntämiseen tarvitaan voimaa.

Pelkän hinnan perässä ei kannata juosta, sillä tärkeitä ovat myös huolto ja varaosien saanti. Halvan hinnan aiheuttama tyytyväisyys muuttuu äkkiä harmiksi, jos koneen huolto on hankalassa paikassa ja varaosien saanti epävarmaa.