Yleensä mönkijä hankitaan jonkinlaiseen hyötykäyttöön, sillä mönkijällä käy kätevästi esimerkiksi lumenauraus, tavaran kuljettaminen ja erilaiset pihan huoltotyöt. Tärkeää on hankkia laadukas menopeli, johon saa helposti lisävarusteita. Tavaran siirtämisen ja pihatöiden lisäksi mönkijä soveltuu mainiosti myös luontovirkistyskäyttöön tai vaikkapa huviajeluihin.
Mönkijät ovat todellisia hyötyajoneuvoja. Niitä voidaan käyttää vaikeakulkuisissa maastoissa ja rankoissa työtehtävissä aina lumen auraamisesta tavaroiden kuljettamiseen. Mönkijän lisävarusteet, esimerkiksi vinssi, lumilevy, erilaiset peräkärryt ja säilytyslaatikot sekä lukuisat työvälinerunkoon kiinnitettävät lisälaitteet mahdollistavat mönkijän käyttämisen monissa erilaisissa tehtävissä.
Mönkijät jaetaan yleensä kahteen eri luokkaan: tieliikenteeseen rekisteröityihin mönkijöihin ja maastomönkijöihin. Maastomönkijä on nimensä mukaisesti tarkoitettu maastokäyttöön. Myös maastomönkijällä saa ylittää yleisen tien, mutta tietä pitkin saa ajaa vain poikkeustapauksissa, jos maasto on kohtuuttoman vaikeakulkuista. Traktorimönkijällä saa ajaa laillisesti myös yleisillä teillä. Yleisellä tiellä ajaminen edellyttää kuljettajalta B-ajokorttia (maasto- ja katumönkijät) tai T-korttia (traktorimönkijät).
Maastomönkijä ei vaadi autoveroa tai ajoneuvokatsastusta, mutta ajoneuvokohtainen liikennevakuutus on pakollinen. T3-luokan traktorimönkijät on rekisteröitävä traktoreiksi, ja niilläkin on oltava liikennevakuutus.
MAINOSEsimerkiksi Honda-mönkijöiden moottorin pitkittäinen asennus vähentää kartiokulmavaihteiden määrää. Sen vuoksi moottori käy tasaisemmin, kuluttaa vähemmän bensiiniä ja hyötysuhde paranee. Lisäksi se tarkoittaa, että moottorin tuottama voima välittyy vetäviin pyöriin eikä häviä energiamenetyksinä voimansiirtoon. Tämä on yksi syy siihen, miksi Honda tuntuu tehokkaalta, vaikka teholuku paperilla joskus olisikin muita mönkijöitä pienempi.
Honda-mönkijöiden voimansiirrossa käytetään samaa periaatetta kuin esimerkiksi henkilöautoissa eli voima välitetään vetoakselilla moottorista vetopyörästöön. Näin tehohäviöt saadaan minimiin. Samalla ajaminen vaikeissakin maastoissa on helppoa, ilman variaattorivedolle tunnusomaista nykimistä pienillä kierroksilla. Variaattorilla ja vetohihnalla varustetuissa mönkijöissä on moottorissa oltava tietty kierrosluku ennen kuin veto alkaa. Tämä aiheuttaa häiritsevää nykimistä ja rasittaa muun muassa vetoakseleiden niveliä ja pyöränripustuksia. Tätä ongelmaa ei Hondassa ole.
Vetohihna tuottaa myös paljon turhaa hukkalämpöä. Iso osa moottorin tehosta häviää variaattorissa taivaan tuuliin, minkä seurauksena variaattorimönkijöissä on suurempi polttoaineen kulutus kuin Hondassa.
MAINOSOletko koskaan nähnyt traktoria, jossa taka-akseli olisi erillisjousitettu? Erillisjousitetuissa malleissa laitteen hyötykuorma (paino mönkijän päällä) painaa jousitusta kasaan ja vähentää maavaraa selvästi. Selvimmin tämä korostuu, kun erillisjousitettuun mönkijään asennetaan aisapainoltaan suuri peräkärry: takajousitus painuu pohjaan, ja eturenkaille kohdistuva paino pienenee merkittävästi vaikeuttaen muun muassa ohjattavuutta ja etupyörien vetotehoa.
Jäykkä taka-akseli puolestaan pitää maanvaran aina vakiona riippumatta aisapainon määrästä. Lisäksi ohjattavuus ja etupyörien vetoteho pysyvät muuttumattomina, vaikka painoa mönkijän päällä joskus olisi hiukan enemmänkin.
Mönkijöiden kehityksessä on aina ollut tärkeää pitää maavara niin pienenä kuin se suinkin on käytettävyyden kannalta mahdollista. Mitä pienempi maavara, sitä matalampi painopiste. Matala painopiste taas tarkoittaa tukevammin kulkevaa sekä sitä kautta turvallisempaa mönkijää.
MAINOSYksi esimerkki matalan painopisteen maksimoimisesta on se, että Honda käyttää mönkijöissään työntötankomoottoreita. Kun nokka-akseli ei sijaitse sylinterinkannessa, saadaan moottorista yli 5 cm matalampi, mikä tiputtaa laitteen painopistettä merkittävästi, joten mönkijällä on turvallisempaa ja vakaampaa ajaa epätasaisissa ja kaltevissa maastoissa.
Kuvat: Honda