Perhe muutti 1980-luvun lopulla uudehkoon paritaloon. Nyt aika on tehnyt tehtävänsä, ja talon alakerta alkoi olla vanhanaikainen ja epäkäytännöllinen. Perhe piti neuvottelun: haluammeko asua tässä talossa, tehdäänkö remontti, ja jos tehdään, niin tehdäänkö kerralla.
He päättivät yhteisesti, että tässä talossa halutaan asua vielä vuosia ja remontti tehdään kerralla.
Talon alakerrassa on autotalli, johon ei tässä remontissa koskettu.
Alakerran remontti kesti 2,5 kuukautta. Isäntä teki itse paljon töitä eli vastasi materiaalivirrasta, purki ja vei purkujätettä pois. Ja hän siivosi ja imuroi joka päivä, että ammattimiehillä oli puhdas työympäristö. Isäntä oli ahkera asiakas rautakaupoissa ja neuvotteli hinnoista. Parhaimpina päivinä hän kävi rautakaupassa jopa viisi kertaa.
Remontti valmistui ajallaan, ja asukkaat ovat tyytyväisiä. Heidän mielestään uuden omakotitalon rakentaminen olisi ollut varmaan helpompaa kuin vanhan korjaaminen, mutta näin tällä kertaa.
Pesuhuone nyt.
Pesuhuone ennen.
Talon asukkaat myöntävät rehellisesti, että ilman ulkopuolista suunnittelijaa he eivät olisi selvinneet remontista. Avioero olisi kuulemma tullut jo kolmannen huoneen kohdalla. He korostavat, että oma tahtotila on tärkeä. Pitää olla vaativa eikä antaa periksi, jos hommat eivät onnistu ensimmäisellä kertaa. Remontin budjetti oli 100 000 euroa, ja siinä pysyttiin. Suunnittelijan osuus oli 6 800 euroa.
Portaikko nyt. Yläkertaan vievissä portaissa on ledvalaistus. Ylä- ja alakerran välissä on uusi palo-ovi, ja poikien huoneessa (oik.) liukuovi.
Portaikko ennen. Vanhat mäntyportaat olivat raskaat ja kömpelöt, joten kaitteet saivat lähteä ja portaat maalattiin valkoisiksi.
Näin paritalon alakerta muutti remontissa täydellisesti muotoaan.
Katso kuvat >