Mustajuuren maasta työntyvät lehdet ovat merkki siitä, että keväistä juurisatoa voi korjata. Juuret säilyvät maassa talven yli mehukkaina. Varastossa ne saattavat nahistua.

Varhaisvihannesten joukko on moninainen. Raparperin, parsan, pillisipulin ja nokkosen ohella myös mustajuuri antaa aikaista satoa. Mikään ei ole ihanampaa kuin poimia kevään ensimmäisiä vihreitä versoja ja lehtiä puutarhasta ja luonnosta antamaan voimaa ruoalle. Kaupan päälle saa vielä vitamiineja.

Ärhäkästi pistävä nokkonen on lemmikkini kevätvihannesten joukossa. Hyljeksitty, navetantakusten ja ravinteikkaiden maiden rikkakasvi on oikeasti vihannesten kuningas: se päihittää ravintoarvoltaan jopa pinaatin.

Nokkosen suhteen ei päde myöskään sääntö, että terveellinen ei ole hyvänmakuista. ”Viholainen” on mielestäni herkullisimpia luonnonantimiamme. Se on sananmukaisesti kevätvihannes, sillä kesän edetessä siitä tulee puiseva. Poimimme keväisin nuoria nokkosia urakalla. Ryöppään ja pakastan ne talven varalle.


Vihreä ja valkoinen parsa ovat yksi ja sama kasvi. Valkoista parsaa saadaan peittämällä taimirivi varhain keväällä 20–25 sentin vahvuisella multaharjulla.

Majesteetillinen parsa

Pitkäaikainen unelmani on toteutunut: olen saanut oman parsamaan. Sadonkorjuuseen en ole päässyt, sillä valitsin parsankasvatuksen pitkän oppimäärän. Ajattelin viljellä sen siemenestä ja hankin vanhan, rotevakasvuisen Mary Washington -lajikkeen siemeniä.

Kylvin parsan siemenet lohkolle, jossa esikasvatin muitakin kaksi- tai monivuotisia lajeja. Sateinen kesä kuitenkin tuhosi merkkinä olleen siemenpussin, ja unohdin hyvin alkaneen projektini. Vasta elokuussa siirtäessäni salkoruusun taimia löysin langanlaihat, tulitikkuaskin korkuiset parsan alut. Voi sitä riemua!

Tulevana kesänä parsan taimet täyttävät kaksi vuotta, ja satoa saan odottaa vielä kotvan. Mutta oikotie omaan parsasatoon ilmaantui yllättäen, kun sain viime kesänä lahjaksi kasvin juurakoita. Istutuskauhalla kuoppaa kaivaessani päivittelin parsan komeita juuria. Sen enempää ajattelematta laitoin juuret nippuun ja kuoppaan. Karmiva totuus paljastui muutaman viikon kuluttua, kun kävin kuvaamassa oikeaoppista parsanistutusta.

Armoitettu keittiöherkku istutetaan leveään, lapiolla kaivettuun kaivantoon, jonka pohja muotoillaan harjuksi ja juuret asetellaan tasaisesti pitkin kumpua. Päälle ripotellaan kuohkeaa multaa 10 senttiä.

Ilokseni myös vääräoppisesti istuttamani parsat jaksoivat nousta maan uumenista elokuun lopulla. Toiveissa siintää ensimmäinen parsasato, ehkäpä jo seuraavana kesänä.

Raikkaanmakuista mustajuurta rohkenen suositella kaikille sen viljelyn vaivattomuuden vuoksi. Siemenestä kasvatettu keittiökasvi palkitsee pitkulaisilla juurillaan jo ensimmäisenä vuonna, jos se kylvetään kyllin aikaisin keväällä tai jo edellisenä syksynä.

Minun mustajuureni ovat kasvaneet monivuotisina. Keväinen sadonkorjuu on hauskaa ja antoisaa, sillä juuret säilyvät mehukkaampina maassa kuin kellarissa.

Mustajuurta voi viljellä kolme neljä vuotta samassa paikassa. Sen jälkeen maku muuttuu puisevaksi. Meidän vihannesmaallamme mustajuuret saavat myös kukkia kirkkaankeltaisin kukin myöhemmin kesällä.


Merikaali oli ennen vanhaan ”herrain herkkua”, jonka ensimmäiset versot puutarhurit valkaisivat tynnyrin avulla rapeaksi. Nyttemmin sen hyötykäyttö on vähentynyt, ja komeaa kasvustoa näkee enintään koristekasvina.

Majesteetillinen parsa

Pitkäaikainen unelmani on toteutunut: olen saanut oman parsamaan. Sadonkorjuuseen en ole päässyt, sillä valitsin parsankasvatuksen pitkän oppimäärän. Ajattelin viljellä sen siemenestä ja hankin vanhan, rotevakasvuisen Mary Washington -lajikkeen siemeniä.

Kylvin parsan siemenet lohkolle, jossa esikasvatin muitakin kaksi- tai monivuotisia lajeja. Sateinen kesä kuitenkin tuhosi merkkinä olleen siemenpussin, ja unohdin hyvin alkaneen projektini. Vasta elokuussa siirtäessäni salkoruusun taimia löysin langanlaihat, tulitikkuaskin korkuiset parsan alut. Voi sitä riemua!

Tulevana kesänä parsan taimet täyttävät kaksi vuotta, ja satoa saan odottaa vielä kotvan. Mutta oikotie omaan parsasatoon ilmaantui yllättäen, kun sain viime kesänä lahjaksi kasvin juurakoita. Istutuskauhalla kuoppaa kaivaessani päivittelin parsan komeita juuria. Sen enempää ajattelematta laitoin juuret nippuun ja kuoppaan. Karmiva totuus paljastui muutaman viikon kuluttua, kun kävin kuvaamassa oikeaoppista parsanistutusta.

Armoitettu keittiöherkku istutetaan leveään, lapiolla kaivettuun kaivantoon, jonka pohja muotoillaan harjuksi ja juuret asetellaan tasaisesti pitkin kumpua. Päälle ripotellaan kuohkeaa multaa 10 senttiä.

Ilokseni myös vääräoppisesti istuttamani parsat jaksoivat nousta maan uumenista elokuun lopulla. Toiveissa siintää ensimmäinen parsasato, ehkäpä jo seuraavana kesänä.

Raikkaanmakuista mustajuurta rohkenen suositella kaikille sen viljelyn vaivattomuuden vuoksi. Siemenestä kasvatettu keittiökasvi palkitsee pitkulaisilla juurillaan jo ensimmäisenä vuonna, jos se kylvetään kyllin aikaisin keväällä tai jo edellisenä syksynä.

Minun mustajuureni ovat kasvaneet monivuotisina. Keväinen sadonkorjuu on hauskaa ja antoisaa, sillä juuret säilyvät mehukkaampina maassa kuin kellarissa.

Mustajuurta voi viljellä kolme neljä vuotta samassa paikassa. Sen jälkeen maku muuttuu puisevaksi. Meidän vihannesmaallamme mustajuuret saavat myös kukkia kirkkaankeltaisin kukin myöhemmin kesällä.


Nokkonen on parhaimmillaan keväällä, kun sen versot ovat noin 10 sentin pituisia. Kaiva nokkosia talveksi varastoon ja hyödä ne kevättalvella ruukussa.

Tervetuloa palstalleni merikaali!

Keväiseksi tavaksemme on tullut tervehtiä samaa merikaalia tutulla paikalla. Se kasvaa merenrannan tuntumassa, pikkukivien seassa. Viime keväänä ehdimme surra kasvin menehtymistä, sillä myrsky oli kasannut meren tuomaa roinaa sen kasvupaikalle. Kaivoimme lasteni kanssa kuoppia löytääksemme ystäväksi tulleen merikaalin. Sitkeä kasvi selvisi omin voimin pintaan, mutta harmiksi sen pieni seuralainen ei kestänyt kivien painoa.

Merikaalin komea ulkonäkö on vertaansa vailla, mutta kasvia on ennen vanhaan käytetty myös ravinnoksi. Valkaistut lehtiruodit ovat varmasti makunautinto, sillä ne maistuvat kuulemma pähkinälle. Parsakaalia muistuttavat kukkanuput ovat käyttökelpoisia, ja myös maanalaisia versoja on pidetty herkkuna. Ne suositellaan keitettävän ennen nauttimista.

Tästä merenrantojen pioneerikasvista saa Lily White -lajiketta. Minun palstallani se iti hyvin ja sain koulittua pussillisesta kymmenkunta tainta. Kastelin niitä jopa merivedellä, sillä merikaali pitää kuuden promillen suolapitoisuudesta.

Merikaalin terhakat taimet maistuivat heti alkuunsa tuholaisille. Kirpat popsivat ne. Olen jälleen ostanut pussillisen pillerinpyöreitä siemeniä. Nyt suojelen taimia haukan tavoin harson kanssa.


Pilli- eli talvisipulin pulleat versot maistuvat kesän kynnyksellä taivaalliselta. Siperialainen alkuperä saa sipulikasvin kestämään myös Suomen karuja olosuhteita. Tupas nostetaan joka kolmas tai neljäs vuosi maasta ja jaetaan pienemmiksi.

Tervetuloa palstalleni merikaali!

Keväiseksi tavaksemme on tullut tervehtiä samaa merikaalia tutulla paikalla. Se kasvaa merenrannan tuntumassa, pikkukivien seassa. Viime keväänä ehdimme surra kasvin menehtymistä, sillä myrsky oli kasannut meren tuomaa roinaa sen kasvupaikalle. Kaivoimme lasteni kanssa kuoppia löytääksemme ystäväksi tulleen merikaalin. Sitkeä kasvi selvisi omin voimin pintaan, mutta harmiksi sen pieni seuralainen ei kestänyt kivien painoa.

Merikaalin komea ulkonäkö on vertaansa vailla, mutta kasvia on ennen vanhaan käytetty myös ravinnoksi. Valkaistut lehtiruodit ovat varmasti makunautinto, sillä ne maistuvat kuulemma pähkinälle. Parsakaalia muistuttavat kukkanuput ovat käyttökelpoisia, ja myös maanalaisia versoja on pidetty herkkuna. Ne suositellaan keitettävän ennen nauttimista.

Tästä merenrantojen pioneerikasvista saa Lily White -lajiketta. Minun palstallani se iti hyvin ja sain koulittua pussillisesta kymmenkunta tainta. Kastelin niitä jopa merivedellä, sillä merikaali pitää kuuden promillen suolapitoisuudesta.

Merikaalin terhakat taimet maistuivat heti alkuunsa tuholaisille. Kirpat popsivat ne. Olen jälleen ostanut pussillisen pillerinpyöreitä siemeniä. Nyt suojelen taimia haukan tavoin harson kanssa.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.