Givernyn puutarhan kukkaloisto lumoaa

MAINOS PÄÄTTYY

Vei aikaa ennen kuin opin ymmärtämään lumpeitani… Istutin ne lainkaan ajattelematta, että maalaisin niitä… Ja sitten yhtäkkiä lampeni lumosi minut. Tartuin palettiini, ja siitä lähtien minulla ei juuri muita malleja ole ollut. (Claude Monet)

Taiteilija Claude Monet’n puutarhassa on poikkeuksellisen rauhallista. Muutama harrastelijamaalari pystyttää maalaustelineitään hiekkakäytävälle, ja keltaisten auringonkukkaistutusten juuressa kykkii meksikolainen vapaaehtoistyöntekijä täydessä työn touhussa.

Maanantai on viikon ainoa päivä, jolloin portit ovat suljetut turisteilta. Silloin sisään pääsevät perinteisesti vain taiteilijat maalaamaan puutarhan värikylläisiä näkymiä sekä vesipuutarhan heijastuksia lummelammessa.

Maanantaisin puutarhassa tehdään myös kunnostustöitä, jotka muina päivinä saattaisivat särkeä illuusion. Sillä vaikka puutarha näyttää villiltä ja vapaalta, sen takana on tarkka suunnitelma ja järjestelmällinen, monen puutarhurin hoitotyö.

Gilbert Vahé tuli Givernyn puutarhuriksi yli 30 vuotta sitten, kun puutarhan entisöinti oli alkamassa.

– Haluamme Monet’n puutarhan vastaavan mainettaan, eikä silloin yksikään lähes puolesta miljoonasta vuosittaisesta kävijästä saa lähteä pois pettyneenä, sanoo pääpuutarhuri Gilbert Vahé.

Puutarhaa pitää nykyään yllä amerikkalainen Versailles Foundation -säätiö, jonka toiminta katetaan lahjoituksilla ja pääsylipputuloilla. Päivittäin puutarhaan tulevat 2 000–3 000 vierailijaa ovat kaikki hyvin tarpeellisia rahoituksen varmistamiseksi. Mutta samalla valtava kävijämäärä tuo ylläpitoon haasteita, joiden kanssa Vahé apulaisineen joutuu jatkuvasti kamppailemaan.

– Suurin painajaiseni on, että istutuksiin jää aukkopaikkoja, emmekä pysty tarjoamaan katseltavaa lokakuun loppuun asti, hän myöntää.

Lajikkeet vaihtuvat, puutarhan henki säilyy

Länsimuurin laidalla, hiukan erillään muusta puutarhasta matalan säleikköomenapuuaidan takana, on muutama kasvihuone sekä monta riviä kylmälavoja. Niissä esikasvatetaan muun muassa osa perennoista sekä kaikki yksi- ja kaksivuotiset kukat, joita lisätään istutusten täytteeksi pitkin kesää.

Vahé aloittaa siementen tilaamisen heti siemenluetteloiden ilmestyttyä. Hän valitsee puutarhaan Monet’n suosimia lajeja ja lajikkeita aina kun se vain on mahdollista. Toisinaan hän saa kuitenkin huomata haluamansa lajikkeen jääneen pois myynnistä, jolloin hän joutuu improvisoimaan ja tilaamaan jotain muuta lähes vastaavaa.

– Puutarha elää ja kehittyy jatkuvasti. Kasvit kasvavat ja kuolevat, ja uutta istutetaan tilalle. Ei puutarhaa voi hoitaa kuin museota. Meidän mielestämme Monet’n hengen säilyttäminen on tärkeämpää kuin orjallinen uskollisuus alkuperäiselle puutarhalle, joka sekin muuttui monta kertaa jo Monet’n aikana.

Todennäköisesti taiteilija hieraisisi silmiään muutaman kerran, jos nyt joutuisi takaisin puutarhaansa jonain kauniina alkukesän päivänä. Hän näet valitteli ystävilleen viime vuosisadan alussa kirjoittamissaan kirjeissä, kuinka kurjenmiekkojen kukinta oli kesäkuussa jo ohi, eikä ulkona ollut paljonkaan katseltavaa ennen kesäkukkien puhkeamista.

Nykyään tyhjiä hetkiä ei sallita Givernyssä. Vahé on laskenut tarkoin perennojen kukkimisajat, ja niitä täydentävät yksivuotiset kukat kylvetään kasvihuoneisiin ja lavoihin siinä järjestyksessä, kuin niiden nuppujen halutaan puhkeavan. Kylvöihin ja ruukutuksiin käytetään lannoittamatonta, perliitillä läpäiseväksi parannettua multaa, jotta kasvien juuristo kehittyisi mahdollisimman laajaksi ja ne selviäisivät ulkona jo varhain.

Kylvöjä porrastamalla yksivuotisia kukkia voidaan lisätä penkkeihin pitkin kesää, jos vaikkapa rankkasateet, raekuurot tai innokkaat turistit ovat sattuneet tekemään tuhojaan.

Lue lisää Givernyn puutarhasta seuraavalta sivulta!

Katso myös upeat kuvat puutarhasta.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.

Giverny: 1. Talo 2. Kasvihuoneet 3. Kylmälavat 4. Värinmukaiset kukkapenkit 5. Grand Alée 6. Givernyn kylän päätie 7. Japanilainen silta 8. Monet’n alkuperäinen riippapaju 9. Lummelampi

Herkkupöytä ja juomingit etanoille

Aurinkoisena syyskesän päivänä hiekkakäytävillä samoilu tuo tunteen kukkaviidakkoon sukeltamisesta.

Keltaiset ja ruskeansävyiset auringonkukat huojuvat korkealla pään yläpuolella. Silmän korkeudella huomiosta taistelevat muun muassa sirot yksivuotiset hämähäkkikukat (Cleome hassleriana) ja kosmoskukan (Cosmos bipinnatus) eri lajikkeet, kaksivuotiset tarhasalkoruusut (Alcea rosea), syysleimut (Phlox paniculata) sekä lukemattomat muut perennat ja kylvökukat. Erityisen uhkeina komeilevat loppukesän istutuksissa erilaiset daaliat.

– Niiden kanssa meillä on ollut todellisia ongelmia, Vahé huokaa. – Tänä kesänä etanat söivät niistä suurimman osan.

Kamppailussa etanoiden kanssa hän kertoo kokeilleensa kaikkia mahdollisia keinoja ja palanneensa lopulta perinteisimpään: etanabaariin.

– Olemme huomanneet sen tehoavan paremmin kuin mikään myrkky. Etanat hukkuvat oluella täytettyyn astiaan, joka täytyy vain muistaa tyhjentää aamulla ennen kuin turistiryhmät tulevat.

Givernyn puutarhassa on ympäri vuoden myös amerikkalaisia ja meksikolaisia vapaaehtoistyössä.

Myrkkyjä käytetään mahdollisimman vähän

Kukkapenkit ovat täpötäynnä kasveja, eikä multapintaa näy juuri missään. Perennojen ja yksivuotisten kylvökukkien joukkoon on istutettu paljon myös ryhmäruusuja. Lisäksi hiekkakäytävät istutusten välissä ovat niin kapeita, että kahden ihmisen on vaikeaa ohittaa toisiaan hipaisematta. Voisi kuvitella, että puutarha muuttuisi hetkessä myös monenlaisten tuholaisten leikkipuistoksi. Vahé ei kuitenkaan halua käyttää torjunta-aineita yhtään enempää kuin on välttämätöntä.

– Aikaisemmin puutarhassa tehtiin ruiskutuksia melkein viikoittain. Nykyään lisäämme multaan keväällä sienitauteja torjuvaa ainetta ja ruiskutamme koko alueen kerran tai kaksi kesässä. Muulloin hoidamme ongelmat vain paikallisesti.

Osa tuholaisten hallintaa on myös puutarhan perusteellinen talvisiivous, joka alkaa välittömästi porttien sulkeuduttua 31. lokakuuta. Silloin kylmänarat kasvit kuten sinisarjat (Agapanthus) ja pasuunakukat (Brugmansia) kaivetaan maasta ja viedään talvehtimaan läheiseen kasvihuoneeseen. Daalian (Dahlia) mukulat nostetaan ylös, lajitellaan ja viedään varastoon. Kaikki yksi- ja kaksivuotiset kasvit viedään kaatopaikalle poltettavaksi. Isot perennat leikataan alas ja tukikepit korjataan pois ja puhdistetaan. Lopuksi ruusut siistitään ja miekkaliljojen (Gladiolus) mukulat nostetaan talvisäilöön.

Monet’n aikana lammen rannat olivat paljaat, mutta nyt kasvit estävät kävijöitä tallaamasta penkereitä.

Kun kaikki ylimääräinen kasviaines on poistettu, puutarhurit kääntävät maan kiireesti, jotta tuhannet kevätkukkasipulit saataisiin multaan ennen sen jäätymistä. Kääntämisen yhteydessä mullasta poistetaan ylimääräiset juuret ja lähes kaikki perennat pioneja myöten kaivetaan ylös ja tarkastetaan. Samalla niiden juuret harvennetaan, jotta ne eivät pääsisi kasvamaan liian suuriksi. Ennen uudelleen istutusta istutuskuoppaan lisätään kourallinen kompostoitunutta karjanlantaa sekä hitaasti liukenevaa yleislannoitetta. Vaikka toimenpiteet kuulostavat rajuilta, edes pionit eivät ole panneet niitä pahakseen.

– Kyllä ne sen kestävät, Vahé tokaisee. – Marraskuussa niiden lepokausi on jo alkanut, eikä ylös nostaminen vaikuta seuraavan kesän kukintaan.

Siivouksen jälkeen riisuttu ja karsittu puutarha näyttää alastomalta. Tänne ei jätetä somia talventörröttäjiä, vaan työt etenevät kellon tarkkuudella. Jopa puutarhan käytävien hiekka vaihdetaan vuosittain. Sen alla olevat betonilaatat pestään maaliskuun lopussa painepesurilla ja niiden päälle levitetään paksu kerros uutta hiekkaa tuomaan alkuperäistä tunnelmaa.

Mitä kukille tapahtuu kukinnan jälkeen? Lue seuraavalta sivulta.

Katso myös upeat kuvat puutarhasta.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.


Runkoruusut ja pelargonit pitävät talon edustan kukkaisana koko kesän.	Puutarhan daaliat olivat viime kesänä etanoiden hyökkäyksen kohteena.

Kukat siirretään pois silmistä kukinnan jälkeen

Keväisin puutarhassa kukkivat muun muassa lukemattomat narsissit (Narcissus), tulppaanit (Tulipa), pikarililjat (Fritillaria) ja kurjenmiekat (Iris). Niitä säestävät lemmikit (Myosotis), orvokit (Viola) ja kultalakat (Cheiranthus). Erityisesti toukokuussa kurjenmiekkojen aikaan Givernyn valtaväri on sininen, vaikka puutarha muuten tunnetaankin riemukkaan monivärisenä.

Kun sipulikukat ovat kukkineet, niiden sipulit nostetaan narsisseja lukuun ottamatta maasta. Sen jälkeen kukkapenkit kitketään ja sipuleiden jättämiin aukkoihin istutetaan esikasvatettuja kesäkukkia, kuten leijonankitoja (Antirrhinum) ja koristetupakkaa (Nicotiana Sanderae-ryhmä), jotka kestävät kohtalaisesti myös kylmää.

Puutarhan periaatteena on, ettei ränsistyneitä kasvustoja saa näkyä missään. Kitkeminen ja kukkineiden kasvien poistaminen onkin puutarhureille jokapäiväistä työtä, johon saadaan työrauha sulkemalla vuorotellen eri käytäviä ketjuilla turistivirroilta. Myös moni perennoista leikataan alas heti kukinnan jälkeen, kyläkurjenpolvi (Geranium pratense) kaksi kertaa ja päivänliljat (Hemerocallis) jopa kolme kertaa vuoden aikana.

– Niiden nuoret, helakanvihreät lehdet ovat paljon kauniimpia kuin vanhat tummanvihreät. Eikä leikkaamisen ole huomattu vähentäneen niiden kasvuvoimaa.

Kesän edetessä yksivuotiset kukat sekä daaliat ja miekkaliljat valtaavat istutukset lähes kokonaan. Ne on sijoitettu talon edustan Clos Normandiksi tai väripuutarhaksi kutsutulle alueelle selkeän väriteeman mukaan. Suorakaiteen muotoisista kukkapenkeistä yhdessä kasvaa vain keltaisia kukkia, toisessa vain pinkkejä ja kolmannessa vain punaisia ja valkoisia kukkia. Nämä mono- ja polykromaattiset kukkapenkit Monet suunnitteli itse puutarhan alkuaikoina.

Kukkapaljouden keskellä alkaa kummastuttaa, kuinka kaikki kyetään pitämään kurissa. Rönsyjuuria toki vähentää marraskuinen nosto- ja mullanpuhdistusoperaatio, mutta miten ehkäistään kasvien kylväytyminen itsestään?

– Siihen ei auta kuin kitkeminen. Esimerkiksi jättipalsami (Impatiens balsamina) on meillä ongelma, vaikka se onkin näyttävä täytekasvi. Ahkeraliisa (I. walleriana) on hyvä reunuskasvina estämään vierailijoita astumasta kukkapenkin puolelle, mutta sekin pyrkii herkästi kylväytymään ympäriinsä.

Krassimatto peittää loppukesästä Grand Alléen, vanhan pääkäytävän.

Ruusuista on ainainen huoli

Talon edustan hehtaarin kokoista Clos Normand -aluetta halkoo leveä krassikäytävä, Grand Allée, joka Monet’n aikoina oli talon pääsisäänkäynti. Nyt se on suljettu yleisöltä, jotta käytävälle ohjatut köynnöskrassit (Tropaeolum) saisivat kasvaa rauhassa tallaantumatta.

Arkisen oloisilla krasseilla on tärkeä rooli Givernyssä. Keväällä niiden siemeniä liotetaan ensin vuorokauden verran lämpimässä vedessä ennen kuin ne kylvetään pareittain viiden sentin välein suoraan maahan. Varmuuden vuoksi Vahé kasvattaa myös toiset taimet kylmälavoissa.

– Jos krassit jonain vuonna menisivät pieleen, voisimme saman tien sulkea koko puutarhan, hän tokaisee. – Onneksi niin ei ole vielä kertaakaan tapahtunut.

Syyskuun alussa krassit ovat jo kasvaneet pitkiksi ja niiden välissä kulkee enää kapea polku. Sen sijaan käytävän yli kaartuvat köynnöstuet näyttävät kummallisen paljailta.

– Aina välillä kovat talvipakkaset vievät osan ruusuista. Silloin ei auta kuin istuttaa uusia tilalle ja odottaa niiden kasvua.

Ruusut olivat Monet’n suosikkeja, ja välttämätön osa puutarhaa. Nyt paljaita tukia vehreyttämään on istutettu muun muassa kärhöjä (Clematis) ja yksivuotisia päivänsiniä (Ipomoea), jotka toimivatkin silmänlumeena kohtalaisen hyvin.

Yksi Givernyn ruusuista on kuitenkin kukkinut uskollisesti vuodesta toiseen jo Monet’n ajoista lähtien. Taiteilija istutti 1920-luvun vaihteessa ’Mermaid’-ruusun makuuhuoneensa ikkunan alle kiipeämään talon suojaista seinää pitkin. Sen yksinkertaisia kellanvalkoisia, ihanan tuoksuisia kukkia vierailijat voivat yhä ihailla pikku taukoja lukuun ottamatta toukokuulta lokakuulle.

Lue Givernyn puutarhan vesipuutarhasta seuraavalta sivulta!

Katso myös upeat kuvat puutarhasta.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.

Veden pinnalta siivilöidään edelleen päivittäin lehdet ja roskat perinteisin menetelmin.

Satumainen vesipuutarha huolletaan keväisin

Vaikka väripuutarha tarjoaa loputtomasti katseltavaa ja houkuttelevia yksityiskohtia, tien toisella puolella, kävelytunnelin takana odottelee vielä ohittamaton herkkupala: maailmankuulu vesipuutarha, jonka lumpeita ja veden heijastuksia Monet käytti kymmenien suurikokoisten maalaustensa malleina.

Vesipuutarhan rakentaminen alkoi vuonna 1893 – kymmenen vuotta sen jälkeen, kun Monet oli perheineen muuttanut Givernyyn. Kukkapuutarhan eteläreunaa rajaavan tien ja pienen joen välissä oli soinen alue, jonka läpi Monet antoi ensin kaivaa ojan ja myöhemmin pitkänomaisen lammikon. Kaksi vuotta myöhemmin hän rakennutti lammen yli kuuluisan japanilaisen sillan, jonka rakenteissa yhä kiemurtelevat Monet’n alkuperäinen valkoinen ryöppysinisade (Wisteria floribunda ’Alba’) ja liila ryöppysinisade (W. floribunda ’Multijuga’) sekä kiinansinisade (W. sinensis).

Kukkapuutarha perustuu ruutukaavaan, mutta itämaistyylisen vesipuutarhan kaikki muodot ovat kaarevat: lammen lummelautat, silta, polut, bambumetsikkö ja muutamat kukkapenkit. Vesipuutarhassa tunnusomaista on vehreä lehtevyys. Kukkivista kasveista siellä viihtyvät pionit (Paeonia), atsaleat ja alppiruusut (Rhododendron) sekä jalohortensiat (Hydrangea Macrophylla-ryhmä).

Monet’n aikoina lammen reunat olivat nurmen peittämät, jotta taiteilija vieraineen pääsisi mahdollisimman lähelle vettä ja lumpeita. Nykyisin reunat on istutettu täyteen perennoja ja kesäkukkia, jotta vieraat eivät pääsisi molskahtamaan veteen tai tallomaan rantatöyrästä. Koska nekään eivät aina riitä pitämään innokkaimpia poluilla, puutarhassa on jouduttu miettimään muita keinoja.

– Lampea reunustavat sulkukettingit olisivat tehokkaat, mutta ne rikkoisivat ikävästi vesipuutarhan tunnelmaa.

Monet’n aikana puutarhureilla oli suuri työ estää lumpeita leviämästä liikaa. Nyt tästä ei enää ole huolta.

– Piisamit pitävät nykyään lumpeet kurissa ja syövät niitä liikaakin, Vahé harmittelee. – Talven jälkeen odotamme aina huolissamme, mitä niistä mahtaa olla jäljellä.

Vesipuutarhalla on edelleen oma puutarhurinsa, joka puhdistaa päivittäin perinteisessä ruuhessa seisten lammesta puiden lehdet ja muun vettä sameuttavan roskan. Koko Givernyn puutarhan väki tarvitaan kuitenkin vesipuutarhaan keväällä sen suursiivouksen aikaan.

– Silloin lammesta lasketaan yhden päivän aikana kokonaan vesi pois. Pohja kitketään ja levä poistetaan. Myös lumpeet jaetaan, puhdistetaan ja istutetaan uudelleen soikeiksi lautoiksi.

Tällä urakalla kunnioitetaan pitkää perinnettä ja hoidetaan Monet’n rakkaimman mallin kauneutta sellaisena kuin taiteilija itse sen halusi. Monet oli jo yli viidenkymmenen ryhtyessään maalaamaan vesipuutarhaa. Kesät ennen näkönsä lopullista heikkenemistä hän vietti lampensa rannalla tutkien puiden heijastumista lammen pintaan ja pilvien lailla kelluvia lummelauttoja. Yhä lumpeet avautuvat säännöllisesti puoli yhdeltätoista ja sulkeutuvat viideltä. Niiden rauhaa ei mikään horjuta.

Lähteinä käytetty lisäksi:
Vivian Russel: Monet’n puutarha, WSOY 2004
Francoise Bayle ja Florence Van der Kemp: Monet – A Visit to Giverny

Katso upeat kuvat Givernyn puutarhasta seuraavalta sivulta!

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.

Kukkaloistoa Givernyn puutarhassa


Keltaiseen tuo ripauksen vastaväriä liila jättiverbena (Verbena bonariensis).	Kaikista istutuksista siivotaan päivittäin kuihtuneet lehdet ja kukat.


Päivänlilja leikataan alas heti kukinnan jälkeen ja pari kertaa myöhemminkin.	Jättipalsami levittäytyy hanakasti myös Monet’n puutarhassa.


Tallautuneet tai etanoiden syömät perennat korvataan heti uusilla.	Ohuet keramiikkalaatat varjostavat kärhöjen tyviä auringolta.


Ahkeraliisareunus estää liian innokkaita vierailijoita astumasta mullokselle.	Kurjenmiekkojen lehdet typistetään huomaamattoman lyhyiksi heti kukinnan jälkeen.