Kärhöt ovat koreakukkaisia köynnöksiä, joiden laji- ja lajikekirjo on suuri. Kärhöharrastus syttyi Suomessa kymmenkunta vuotta sitten. Nyt valmiina on jo muutama kansainvälisen luokan kärhöpuutarha.

Sipoon Boxissa asuva Brita Nyberg alkoi rakentaa omaa kärhötarhaansa viisi vuotta sitten. Hän asuu lapsuudenkodissaan, jossa hän tottui kärhöihin jo tyttövuosina. Nyt kotitaloa ympäröi puutarha, joka tulvii kukkamerenä.

Perennojen ja ruusujen keskellä pääosassa ovat kärhöt. Avaralla tontilla kasvaa niitä tällä haavaa parisataa eri lajia ja lajiketta, yhteensä 300–400 kasvia. Köynnöksensä hän ostaa pääasiassa isoina taimina kärhöihin erikoistuneesta puutarhamyymälästä Helsingistä.

Muutama pieni taimi on lähtenyt mukaan myös Virosta Kivistikin kuuluisasta puutarhasta. Uno Kivistik oli kansainvälisestikin tunnettu kärhöjen jalostaja ja kasvattaja, ja hänen perustamansa puutarha on monen harrastajan käyntikohde Virossa.

Kärhöt kasvavat kalliolla ja kohopenkeissä. Nybergin iso piha viettää loivasti etelään. Talo sijaitsee rinteen yläosassa pienellä tasanteella. Tontin alapäässä maa muuttuu saviseksi ja kylmäksi.

Jalokärhö Nikolaj Rubtzovin terälehtien alapintaa koristaa punainen raita.

Lyhtykärhö Dutchess of Albany tarjoaa vaihtelua sinivioleteille kärhöille.

Kaikki hänen kärhönsä ja sadat muut kukat kasvavat nyt kohopenkeissä.

– On helpompi kasata maata nurmikolle kuin kaivaa sitä.

Alapihan komistus on puutarhan itärajaa muodostava kohopenkki, jota reunustavat ratapölkyt. Se on saanut nimekseen Kiinanmuuri. Iso kohopeti on reilun metrin korkuinen ja viisi metriä leveä. Penkin kärhöt nousevat rinta rinnan muiden kasvien seasta erilaisissa köynnöstelineissä.

Sopiva pienilmasto. Monet kärhöt kaipaavat latvaan lämpöä ja aurinkoa ja juurelleen varjostavia peittokasveja, jotka pitävät maan viileänä, Nyberg kertoo.

– Siten syntyy sopiva pienilmasto, jossa kärhöt viihtyvät.

Pitsimäinen mantsuriankärhö kukkii pienin, valkoisin kukin.

Isokukkainen Viola on virolaisen Uno Kivistikin lajikkeita.

Kohopenkeissä koreilla köynnöksillä on tilaa kasvaa ylös- ja alaspäin. Kärhöt ovat syväjuurisia kasveja ja vaativat paksun multakerroksen. Pihan länsireunaa rajaa pitkä puron varren perennapenkki. Sen takana kukkii eriväristen kärhöjen täyttämä teline, jossa kaksi isoa kärrynpyörää lepää puutukien varassa puolentoista metrin korkeudella.

Aivan talon alapuolella on vielä yksi leveä rinnepenkki pioneille ja muille perennoille. Myös siinä kärhöt kasvavat telineissä. Pihan eri puolilla kärhöjä näkee myös portin päällä, köynnösristikoissa talon seinillä sekä isoissa ruukuissa terasseilla ja pihatasanteella talon kummallakin puolella.

Suomi-penkki. Yläpihan kallioiselle kummulle Nyberg on kohopetiin istuttanut sinisiä kärhöjä maanpeitekasveiksi orvokkien, lumikellojen ja sinililjojen sekaan. Ajatus on, että kalliopenkki kukkii sinivalkoisena keväästä syksyyn. Ensin putkahtavat kevään sipulikasvit, sitten kallion valtaavat orvokit, ja lopulta on kärhöjen vuoro. Parhaimmillaan kärhöt ja orvokit kukkivat yhtä aikaa eri sinisiä välkehtivänä merenä.

– Se on Suomi-penkki, Nyberg kertoo.

Kun alapihan suuri omenapuu kellahti nurin, hän näki siinäkin tilaisuuden kärhöille. Hän istutti sen juurelle ja latvuksen ympärille tusinan erilaisia vaaleanpunakukkaisia lajikkeita. Nyt omenapuu kukkii läpi kesän.

Huldine on kauneimpia valkoisia kärhöjä.

Kerrottu jalokärhö Vyvyan Pennel on etupihan terassin komistus.

Vettä purosta pumppaamalla. Brita Nyberg ihastui kärhöihin niiden monimuotoisuuden, kauneuden ja – ehkä yllättäen – helppohoitoisuuden vuoksi.

– Huomasin, että ne ovat aika kiitollisia köynnöksiä. Ne tarvitsevat vettä, lantaa ja vähän rakkautta. Se riittää. Tämä on rentoa menoa, Nyberg kuvaa luonnettaan puutarhurina.

– Varsinkin pienikukkaiset kärhöt ovat idioottivarmoja.

Hän hoitaa maata hevosen lannalla ja lannoittaa kärhöjä kastelulannoitteella silloin kun muistaa ja jaksaa.

– Vettä ne kyllä saavat tarpeeksi.

Laajan tontin kastelu on järjestetty letkuilla. Niitä kiemurtelee penkkien välissä pitkin tonttia. Kun Nyberg kääntää hanan auki, koko piha saa juotavaa nopeasti. Vesi nousee pumpulla läheisestä purosta. Kastelukannulla niin suuresta pihasta ei selviä, vaikka hänellä on kesällä työkaverina puolipäiväinen apulainen.

– Työtä riittää silti niin paljon kuin jaksaa tehdä, Nyberg kuvaa.

Sulassa sovussa orvokkien kanssa. Suomi-penkissä kallion kohopetiä koristaa muun muassa sininen tiukukärhö Arabella .

Kesällä hän kiertää kitkemässä, siivoamassa ja tarkastamassa kasvien kuntoa. Paksujuuristen kärhöjen vitsauksia on äkillinen lakastumistauti. Se iskee varsinkin kuivina aikoina, kun juuret eivät pysty nostamaan tarpeeksi vettä rehevän kasvin tarpeisiin.

– Olen huomannut, että jos lakastuneen verson pätkäisee alhaalta asti, muu kasvi voi vielä pelastua.

Isokukkaisten kärhöjen versot paleltuvat talvella. Nyberg leikkaa kuolleet versot syksyllä tai keväällä. Keväällä kukkivat lajikkeet, esimerkiksi alppikärhöt, saavat elää omaa elämäänsä saksia pelkäämättä.

Ruukkuköynnökset talvehtivat kellarissa. Ulkona ruukussa talvesta selviävät vain ohutjuuriset kärhöt. Keväällä Nyberg herättelee osan ruukkukärhöistä kasvihuoneessa.

– Silloin saan nauttia ensimmäisistä kukista jo toukokuussa.

Kesä kuluu Brita Nybergillä puutarhassa kärhöjen seurassa.

Mikelite ihastuttaa. Pihan satojen kärhöjen joukossa on muun muassa alppikärhöjä, lyhtykärhöjä, tiukukärhöjä, tarhakellokärhöjä ja isokukkaisia jalokärhöjä.

Suosikkilajia tai kauneinta kärhöään Brita Nybergin on vaikea valita.

– Nämä ovat niin ihastuttavia. Tässä on puolalainen Blekitny Aniol eli sininen enkeli, hän esittelee vaaleansinistä kukkaa. Vieressä kasvaa vähintään yhtä kaunis vaaleanpunainen lyhtykärhö Etoile Rose .

Helmiäisenvalkoinen Huldine ihastuttaa myös. Sen sijaan valkoinen virolainen kaunotar Valge Daam on kadonnut penkistä jonnekin.

– Se ei ole näyttänyt nokkaansa. Sen pitäisi olla tässä, Nyberg ihmettelee Kiinanmuurin äärellä.

Pihaa komistavat muun muassa myös isokukkainen kerrottu hopealilaroosa Vyvyan Pennel ja röpeloreunainen vaaleanpunainen unelma Aljonushka . Silti hänen silmänsä kirkastuvat eniten violetin ja punaisen viinikärhömäisen Mikeliten edessä.

– Ihastuttava. Se kukkii runsaasti ja koko kesän. Näitä on täällä joka puolella.

Myös hyvin pienikukkainen valkoinen mantsuriankärhö saa hänet innostumaan. Se tuo mieleen valkoisena kukkivan jasmike-pensaan. Kaksi isoa mantsuriankärhöä kasvaa yläpihan penkissä.

– Toisen kukat tuoksuvat, toisen ei, hän kummastelee.

Voisit olla kiinnostunut myös näistä aiheista: