Kivikkopuutarha syntyy ripauksella mielikuvitusta ja vaivannäköä

Kivikkopuutarha voi syntyä puutarhaan aivan luonnostaan kivien keskelle luonnon kasveista tai levinneistä maanpeitekasveista.

Kivien väliin tai kalliolle voi myös suunnitella istuksia, jotka kukkivat eri aikaan ja tuovat värejä karuuden keskelle pitkin kesää.

Kivikkokasvit eivät vaadi paksua kasvualustaa tai muutakaan sen ihmeempää menestyäkseen, mutta auringosta monet kivikkokasvit pitävät. Lisäksi on olemassa paljon varjossa menestyviä kivikkopuutarhan kasveja.

Japanilaistyyliseen kivikkopuutarhaan riittää yksikin kivi, jonka ympärillä ja päälläkin kasvaa sopivia perennoita ja vaatimattomia kukkia.

Kun istuttaa kivikkokasvit tiheästi, ne eivät jätä rikkakasveille tilaa vaan peittävät isonkin alueen vaivatta.

Kasvualustaksi sopii mullan ja hiekan sekoitus. Matalille lajeille kasvualustan paksuudeksi riittää 15‒20 senttiä, mutta puut ja pensaat vaativat kaksinkertaisen multakerroksen.

Mullan alle tarvitaan vähintään muutaman sentin paksuinen sorakerros, josta sadevesi ei jää seisomaan multaan. Koska maata on vain vähän, se kuivuu nopeasti. Maan kuivumista voi myös estää lisäämällä maahan savea. 

Kastelua ei juuri tarvita. Jos rikkaruohot nostavat päätään, ne kannattaa kitkeä pois heti alkuunsa.

Kivikkokasvien kirjo on valtaisa, joten sopivia lajeja kannattaa etsiä ennakkoluulottomasti kukkakauppojen laareista ja myös tuttavien puutarhasta pistokkaina.

Monet kivikkotarhat ovat upeimmillaan heti keväällä. Esimerkiksi tarharistikki avaa siniset, violetit tai punaiset terälehtensä jo aikaisin keväällä. Kevään lajeja kannattaa istuttaa jo syksyllä, niin pääsee sitten keväällä ja kesän alussa nauttimaan upeasta kukkamerestä.

Kivikkoon sopivat myös monet kuivan paikan heinät, kuten sininata, hopeatoppo ja pronssisara. Tuijat ja vuohenkuusamat tuovat kivikkopuutarhaan syvyyttä ja rakennetta.

Kallio herää uuteen eloon, kun sen päälle istuttaa niukassa mullassa viihtyviä mutta runsaasti kukkivia matalakasvuisia kasveja. Niiden tulee sietää kuivuutta, koska ohut maakerros kuivuu nopeasti auringossa.

Esimerkiksi keltamaksaruoho sopii erittäin kuiviin kohtiin, eikä vaadi alleen kuin ohuen kerroksen multaa. Ajuruohot ovat maanpeitekasveja, jotka viihtyvät paahteessa ja kuivassa maassa.

Muita kalliopuutarhaan sopivia kasveja ovat maksaruohojen ohella esimerkiksi rikot, ketoneilikka, sammalleimu, muurikello ja kääpiökurjenmiekka.

Rönsyilevät kasvit, kuten suikeroalpi, levittäytyvät myös sellaisille alueille, joissa ei ole multaa. Myös esimerkiksi muratti voi rönsyillä kauaskin, vaikka sen juuristo pärjää aivan pienessä kallionkolossa.

Eri korkeuksiin nousevat kasvit tekevät puutarhasta kiinnostavat ja dynaamisen. Vuorenkilvet tuovat tuuheutta kivikon keskelle. Alppiruusut ja pensasangervot ovat vieläkin näyttävämpiä.

Jos kallio tai kivikko sijaitsee varjon puolella, kannattaa valita vähään valoon tyytyväisiä kasveja.

Varjoisalle kasvupaikalle paistaa vaivaiset kaksi tuntia päivässä, jos sitäkään. Puolivarjosta puhutaan silloin, kun auringon säteitä riittää noin neljä tuntia päivässä.

Koristeheinistä esimerkiksi nuokkuhelmikkä viihtyy mainiosti varjon puolella.

Vähässä valossa menestyvät myös monet varjon maanpeiteperennat, kuten pikkutalvio ja varjoyrtti. Rönsymansikka sopii myös hienosti varjokohtiin levittäytymään kivien päälle ja väleihin.