Laajin pelargoniryhmä lienevät kotipelargonit, jotka kuuluvat niin sanottuun Zonale-ryhmään. Kasvit jaetaan yksinkertaisiin, puolikerrannaisiin ja kerrannaisiin kukkien muodon mukaan. Lehdet ovat pyöreähköt. Monilla lajikkeilla on lehdissä havaittavissa selvä tumma vyöhyke, joka korostuu aurinkoisessa kasvupaikassa. Siksi ryhmä tunnetaan myös nimellä vyöhykepelargonit.

Kukkien koko vaihtelee. Monilla uusilla lajikkeilla ne ovat isommat kuin vanhemmilla lajikkeilla. Kukkien värejä on joka lähtöön, vain täysin sininen ja musta puuttuvat.

Itse en ole tavallisista pelargoneista erityisen innostunut, sillä ne kasvavat isoiksi ja vievät tilaa. Silti niitä on kertynyt kokoelmaani useita kymmeniä.

Kasvatus on helppoa: mitä valoisampi kasvupaikka, sitä paremmin pelargonit kasvavat ja kukkivat. Kasvattini viihtyvät kesän itse tehdyssä muovihuoneessa, jonne siirrän ne touko–kesäkuun vaihteessa. Muovihuone vaatii jatkuvaa korjailua ja huoltoa, siksi haaveilen uudesta pleksihuoneesta.

Talvehtiminen onnistuu viileässä 10–12-asteisessa ja valoisassa paikassa. Jos valoa on vähän, kannattaa lämpötilaa alentaa. Luokkahuoneessa pelargonit saavat talvella loisteputkien lisäksi viiden suurpainenatriumlampun avulla lisävaloa noin 10 tuntia vuorokaudessa.

Syyskuusta maaliskuuhun en lannoita kasveja lainkaan, keväällä ja kesällä vesiliukoisen lannoitteen lisäksi suihkutan Jaakontaikaa kerran viikossa. Silti jotkin kukkivat läpi talven.

Leikkaan kasvit jo elo–syyskuussa saadakseni ne pienemmiksi. Joistakin lajikkeista otan pistokkaita. Ne juurtuvat hyvin elokuussa, jolloin lisäysmateriaali on erityisen hyvää. Lisäksi pienet taimet talvehtivat paremmin ja tarvitsevat vähän tilaa. Jos raaskii, isot, vanhat kasvit voisi heittää syksyllä pois. Itse en aina malta tätä tehdä. Myös keväällä, maalis–huhtikuussa, joudun leikkaamaan kasveja ennen kausihuoneeseen siirtämistä.

Kääpiöpelargoni ’Creamery’
Kääpiöpelargoni ’Creamery’

Koristelehtiset pelargonit

Koristelehtisten pelargonien valikoimat ovat laajat. Niiden lehdet ovat eri tavoin kirjavia; joissakin on leveä ruskea tai jopa melkein musta vyöhyke. Eräissä lajikkeissa on valkoista tai kerman vivahdetta, jopa keltaista vihreän ohella. Samoin niissä voi olla eri punaisen sävyn kirjavoittamia lehtiä tai kaikkia näitä värejä yhdessä. Joidenkin lehdet ovat hyvin vaaleanvihreitä tai tummia, lähes mustia. Myös kukkien väri ja kerrannaisuus vaihtelevat.

Näitä pelargoneja omistan muutamia kymmeniä erilaisia, ja pidän niistä paljon. Ne ovat usein hidaskasvuisempia kuin tavalliset pelargonit ja talvehtivat huonosti, joten niistä on hyvä ottaa pistokkaita aina, kun voi.

Ruusunnuppupelargonit

Kotipelargoneihin luetaan myös ruusunnuppupelargonit, joiden kukat ovat kerrannaisia ja muistuttavat pieniä ruusunkukkia. Kasvit ovat useimmiten isokokoisia ja näyttäviä. Niitä hoidetaan tavallisten pelargonien tavoin.

Kasvatan kymmenkuntaa lajiketta, joiden kukkien värit vaihtelevat valkoisesta vaaleanpunaisen kautta hyvin tummanpunaisiin.

Tähtipelargonit

Tähtipelargonit luetaan myös Zonale- ryhmään, vaikka niiden kukat ja lehdet eroavat suuresti tavallisista pelargoneista. Kukkien terälehdet ovat liuskaisia, ja ainakin yksinkertaiset kukat muistuttavat tähteä. Lehdet ovat sormijakoiset ja toisinaan muistuttavat vaahteranlehteä. Lehdissä on usein vyöhyke, tai ne voivat olla kirjavia kuten koristelehtiset pelargonit. Kukkien väri vaihtelee valkoisesta eri punaisen sävyihin, mutta kukat voivat olla myös kaksivärisiä.

Tähtipelargonit ovat eräs suosikkiryhmistäni, koska ne ovat varsin näyttäviä ja usein hillittykasvuisia. Olen ollut huomaavinani, että ne talvehtivat varsin hyvin.

Single New Life -lajikkeella on erikoiset raidalliset terälehdet.
Single New Life -lajikkeella on erikoiset raidalliset terälehdet.

Sormipelargonit

Sormipelargonit muistuttavat tähtipelargoneja, joskin lehdet ja kukat poikkeavat niistä jonkin verran. Ryhmä on pieni, lajikkeita minulla ei ole kuin muutama. Ne ovat kuitenkin varsin kauniita, esimerkiksi alkuperäinen ’Formosum’. Sen kerrotaan löytyneen erään meksikolaisen hotellin takapihalta, ja siitä kaikki sormipelargonit ovat saaneet alkunsa.

Kaktuspelargonit

Kaktuspelargonit ovat saaneet nimensä kaktuksen kukkia muistuttavista kukistaan. Lehdet ovat tavallisen pelargonin lehtien kaltaiset, joillakin tosin kirjavat.

Yksinkertaiskukkaiset kaktuspelargonit ovat kauniita, kuten ’Cook´s Red Spider’ ja ’Mini-Czech’. Kun näin viimeksi mainitun ensi kertaa kukkivan, ymmärsin, mistä tässä harrastuksessa on kysymys.

Kaktuspelargonien valikoimat eivät ole suuret, mutta niitä on kuitenkin kertynyt kokoelmaani kymmenkunta. Ne viihtyvät yhtä hyvin kuin muutkin kotipelargonit.

Tulppaanipelargonit

Tulppaanipelargonien kukat eivät koskaan aukea, vaan pysyvät supussa muistuttaen tulppaanin kukkia. Ryhmä on varsin pieni, mutta kasvit ovat isokasvuisia ja näyttäviä. Värit vaihtelevat punaisen eri sävyissä. Ne talvehtivat viileässä ja valossa.

Kääpiö- ja miniatyyrimuodot

Niille, joilla ei ole paljon tilaa, on tarjolla suuri määrä pienikasvuisia pelargoneja. Kääpiö- ja miniatyyripelargonit ovat tavallisen pelargonin muotoisia, mutta huomattavasti pienempiä. Miniatyyrit eivät kasva paljon yli 13 sentin, ja kääpiöt vastaavasti pysyttelevät parissakymmenessä sentissä. Koko tosin riippuu ruukun koosta ja kasvuolosuhteista.

Lajikkeita on paljon, toinen toistaan kauniimpia. Itselläni on muutama kymmenen lajiketta, jotka ovat toistaiseksi viihtyneet hyvin.

Erikoisuuksia

Tiettyjen pelargonien kukat ovat erikoisia, esimerkiksi eri tavoin pilkullisia tai läiskikkäitä. Ne luetaan kuuluviksi joko pisamapelargoneihin eli linnunmunapelargoneihin tai läiskäpelargoneihin eli munankuoripelargoneihin. Neilikkapelargoneilla on sahakärkiset terälehdet. Muitakin erikoisia kotipelargoneja on olemassa.   

Katso kuvia erilaisista pelargoneista täällä.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.