Jos puutarhassa on vanha omenapuu tai muu alhaalta haarautunut puu, siitä voidaan saada kätevä tuki köyntelevälle ruusupensaalle. Menetelmä matkii oikeastaan luonnossa kasvavien köynnösruusujen tapaa käyttää muuta kasvillisuutta tukenaan. Tukipuun pitää olla harvalatvainen, jotta sen tyveltä ylöspäin pyrkivät ruusunversot saavat riittävästi valoa, sekä niin elinvoimainen ja vankkarakenteinen, ettei se kaadu ruusuineen heti seuraavassa myrskyssä. Väljän ja vähäjuurisen istutuskohdan löytämiseksi maata voidaan tutkia rautakangen avulla. Sopivia kohtia on usein joko puun rungon lähellä paksujen pääjuurien välissä tai sitten parin metrin päässä rungosta.

Alkuvuosina ruusun versoja on autettava kiipeämään puun oksistoon sitomalla niitä narulla.

Jos ruusu on kaukana puun oksistosta, versot johdetaan puuta kohti vahvojen keppien tai köysien avulla. Elävän puun käyttö köynnöksen tukena soveltuu vain kestävimmille ruusulajeille ja -lajikkeille, sillä puuhun kietoutunutta ruusun versostoa ei voida laskea maahan peitettäväksi talven pakkasia vastaan. Leikkaaminenkin on hankalaa, mutta ehkä myös tarpeetonta, ja vuosien mittaan ruusu kehittyy yhä tiheämmäksi. Kunnon pakkastalven jälkeen koko maanpäällinen kuivunut risukko voidaan hävittää ja aloittaa kasvatus taas alusta. Kysymykseen tulevat lähinnä 'Pohjantähti', orjanruusu (R. dumalis), japaninköynnösruusu, omenaruusu (R. rubiginosa) ja preeriaruusu (R. setigera).

Ellei puutarhassa ole sopivaa puuta, on keksittävä muita tapoja tukea köynnöksen versot. Avomaalla kasvava köynnös- tai pilariruusu voidaan helposti tukea kolmijalan avulla. Jotta rakennelma kestäisi vuosia, siihen käytetään järeää puuta, esimerkiksi painekyllästettyä 2" x 2" kuusta. Tolpat saavat olla noin kahden metrin pituisia. Ne työnnetään aidantolppapidikkeisiin, joita myydään rautakaupoissa. Pidikkeet on isketty maahan kolmion muotoon noin metrin etäisyyksille toisistaan niin, että ruusuntaimi jää keskelle. Tolppien yläpäät kiinnitetään yhteen esimerkiksi ruostumattomilla pulteilla. Ruusun versot sidotaan sitten tämän rakennelman varaan narulla.

Kolmijalka sopii kestävien köynnösruusujen tukemiseen

Kolmijalka sopii kestävien köynnösruusujen tukemiseen, mutta sen avulla saadaan myös monesta pilariruususta komea, köynnöstä muistuttava, korkea pensas. Uusia kanadalaisia ruusuja 'John Cabot', 'William Baffin' ja 'Henry Kelsey' voidaan kasvattaa tällaisen tuen varassa, samoin eräitä korkeita neidonruusuja ja 'Magnificaa'. Jos ruusu, kuten arahko 'Mme Plantier', halutaan erityisesti suojata talveksi, versojen sidenarut katkotaan syksyllä, kolmijalka otetaan pois ja ruusun varret lasketaan maahan peitettäväksi havuilla tms. Keväällä kuivat ja kukkimisesta selvästi väsyneet oksat leikataan pois, teline pannaan taas paikoilleen ja varret sidotaan takaisin siihen.

Kuva: Leudon ilmaston maissa köynnösruusut ovat kestäviä ja ne saattavat kasvaa usean metrinkin korkuiseksi. Kuvassa köynnösruusuja Lontoossa. 

Artikkelin sisältö on ote kirjasta Suomalainen ruusukirja (© Pentti Alanko, Peter Joy, Pirkko Kahila, Satu Tegel ja Kustannusosakeyhtiö Tammi 2009, ISBN 978-951-31-4793-8). Artikkeli on tuotettu yhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Tammen kanssa.

Lisätietoja: www.tammi.fi