Kärhöt ja niiden lajikkeet ovat lisääntyneet vuosien varrella. Jalokärhöjen lähes ainoita lajikkeita meillä oli pitkään tummanlila, miltei sininen Jackmanii ja punalila Ville de Lyon. Lajikkeita on nyt runsaasti niin jalokärhöissä kuin luonnonkärhöristeytyksissäkin.
Kärhöjen jalostus aloitettiin jo 1850-luvulla itäaasialaisista kantamuodoista ja sitä jatkettiin eurooppalaisilla viinikärhöjen ja kellokärhöjen jalostustyöllä.
Kärhöt viehättävät väreillään
Luonnonpohjaisten kärhöjen suosiota lisää niiden hyvä saatavuus, aikainen ja pitkä kukinta sekä hyvä talvenkestävyys.
Tuttuja isokukkaisia jalokärhöjä Suomenlahden takaa ovat Valge Daam eli valkoinen kaunotar, punainen Rütel, vaaleanlila Piilu ja vaaleansininen Küllus.
Isokukkaisissa jalokärhöissä on värikkäitä, mutta myös kirjavia, upeita yksilöitä. Osalla niistä on kerrannaiset kukat, osa ihastuttaa ryöppyävällä kukkarunsaudellaan. Jalokärhöt ovat useimmiten 2–2,5 metriä korkeita köynnöksiä, mutta luonnonkärhöpohjaisissa lajikkeissa on myös matalampia, jotka sopivat ruukkupuutarhaan. Molemmat ovat ruohovartisia kasveja ja vaativat tuen taakseen.
Luonnonkärhöissä kukat ovat joko kellomaisia, liljamaisia tai jalokärhön kukkaa muistuttavia, mutta pienempiä. Kukinta näillä kaikilla on erittäin runsas ja kasvutapa rehevä. Jalokärhöissä on isot, näyttävät kukat, joissa on 4–8 terälehteä.
Kärhöjen kukkien väri vaihtelee vitivalkoisesta vaaleanpunaisen ja sinililan tai punalilan kautta siniseen tai sametin- tai purppuranpunaiseen.
