Pihapuun kaato

Juuri nyt on hyvä aika kaataa huonokuntoinen tai liian varjostava pihapuu. Hanki suojaa maanpintaa ja kasvillisuutta ruhjeilta, joita kaadon ja korjuun tiimellyksessä helposti syntyy. Pikkupakkasella polttopuiden pilkkominen käy helpoimmin ja kevään ahavissa klapit myös kuivuvat vauhdilla. Vaikka itse kaato sujuisi nopeasti, suuren puun jälkiselvittelyssä riittää talkoita pitkäksi aikaa.

Kovin ison tai pahassa paikassa kasvavan pihapuun kaato vaatii ammattimetsurin taitoja, välineitä ja vakuutuksia. Maisematyölupakin voi kaavoitetulla alueella olla tarpeen. Jos puu on sähkölinjan tuntumassa, on parasta ottaa yhteys paikalliseen sähköyhtiöön, ja kaatoapua voi järjestyä sitä kautta. Usein kaatoa hankaloittavat laajalle ulottuvat oksat, ja silloin puu kannattaa ensin karsia korinosturista käsin. Konevuokraamosta voi vuokrata nosturin, jonka voi kuljettaa työmaalle vetokoukulla varustetulla autolla.

 

 

Ryhtyisitkö vesiviljelijäksi?

Huonekasvien mullanvaihtokausi on juuri alkamassa, mutta kannattaisiko saman tien vaihtaakin vesiviljelyyn? Tai ainakin kokeilla, onko näissä puheissa perää: vesiviljely on siistiä ja sopii monille allergisillekin, kastelusta huolehtiminen on helppoa eikä lomahoitajaa tarvita, kasvitauteja ja tuholaisia esiintyy harvoin, ja myös kasvien kyky puhdistaa huoneilmaa paranee merkittävästi. Vesiviljelyyn sopivat melkein mitkä huonekasvit hyvänsä. Nuoren kasvin siirto mullasta vesiviljelyyn onnistuu yksinkertaisesti pesemällä mullat tarkoin pois sen juuristosta, mutta vielä juohevampaa on aloittaa vedessä juurrutetuilla pistokkailla. Niiden juuret ovat syntymästään asti sopeutuneet vesielämään.
 
Helpoimmin pääset harrastuksen alkuun hankkimalla alan liikkeestä kaksiosaisen vesiviljelyruukun, vesimittarin ja vesiviljelyyn tarkoitettua ravinneliuosta. Vähän huonekasvikirjojen ohjeita tutkimalla kasvatustarvikkeet voi kyllä tehdä itsekin.

Vuoden vihannekset

Nauris ja lanttu ovat Vuoden Vihannekset 2011, näin on Puutarhaliiton ja Kotimaiset Kasvikset ry:n raati valinnut. Kaskinauris on kuulunut suomalaisten ruokavalioon jo esihistoriallisella ajalla ja Pohjolassa syntynyttä lanttuakin on meillä kasvatettu jo keskiajalla. Nämä mainiot viileän ilmaston kasvikset ovat läheisempää sukua keskenään kuin arvaisikaan: lanttu on nauriin tai rypsin ja kaalin risteymäjälkeläinen. Pieni epätietoisuus johtuu siitä, että kaalien Brassica-suku on niin laaja ja ristiinnaitu.

Lisää päänvaivaa nimeämisasioihin tarjoavat myös ulkomaiset ruokaohjelmat, joissa käytetyille verrattomille lehti- ja varsivihanneksille ei aina tahdo löytyä suomalaista nimeä. Esimerkiksi mukulaa muodostamaton ’Namenia’ on erittäin suosittu Keski-Euroopassa. Tämän lehtinauriin lehdet korjataan 10–25 sentin mittaisina ja käytetään kypsennettyinä tai tuoreina. Siementä myy aina Hyötykasviyhdistys, www.hyotykasviyhdistys.fi. Vanhaa kotimaista naurisperinnettä edustaa puolestaan punakirjava kaskinauris, ’Enon Kanta’, jonka siementä on nykyisin yleisesti saatavana. Se on verraton lajike sekä tuorekäyttöön että talvivarastoon.  

Lanttu on jostain syystä leimautunut joulujuurekseksi. Se on kuitenkin mitä monikäyttöisin kasvis ja säilyy varastossa jopa alkukesään saakka. Kaikkien ihanien lantturuokien äiti on lanttukukko, jossa ruiskuoreen pakatut lanttulohkot hautuvat suunmukaiseksi herkuksi tuntien kuluessa. Ilman lihaa valmistettuna se kelpaa tiukimmalle fennovegaanillekin.

Idea: Huonekasvin juurelle toinen viherkasvi

Ruukku ruukussa. Ison, rungollisen, huonekasvin juurella voi olla joutavaa tilaa toiselle viherkasville. Ellinkissus, ’Ellen Danica’, on helppo hoidettava. Se on työntänyt juuret oman ruukkunsa pohjareiästä rungollisen kiinanruusun multaan.