Puutarha on kädentaidon kesäparatiisi

Kukkaloistoa! Piha on ihastuttava parvekkeelta katsottuna. Hanna-Leena on tyytyväinen kukkatarhan valtiatar.

Hanna-Leena Knutaksen entisestä kodista, vaarin piirtämästä talosta Kotkan Koivulan kaupunginosassa tuli myös nuoren perheen koti, kun Kemistä muutettiin takaisin Kotkaan 1990-luvun alussa. Rakkaita muistoja ja tunteita nostattavaa omakotitaloa on kunnostettu vähitellen, viimeksi vanha keittiö uusittiin kokonaan. Pihaa on muokattu 18 vuoden aikana, mutta tosissaan perhe innostui sen kaunistamisesta vasta kahdeksan vuotta sitten.

Pihalle johtavan rautaportin takana aukeaa nyt todellinen kesäparatiisi. Myös ohikulkijat voivat ihailla kaunista pihaa, sillä kukintaa on kadun puolellakin, kuten kuunliljojen, akileijojen, nauhuksien ja päivänliljojen komea ryhmä.

Vanhan uusiokäyttöä. Pihalle saatiin kaivattua omaa rauhaa ja näkösuojaa, kun Simo suunnitteli ja rakensi sinne vanhoista heinäseipäistä seinärakennelman.

– Nämä ajan patinoimat heinäseipäät löysimme maalta sukulaistalon varastosta. Ruuvasin ne pituussuuntaisesti puuterassin ympärille painekyllästetystä puusta rakentamaani kehikkoon. Kun seiniin puhkaisin vielä Hanna-Leenan toivomat ikkuna-aukot, tuli lisää kodikkuutta. Seinien sadesuojana toimii niiden päälle rakennettu minikatos, jonka tein maalaistalosta puretuista kattotiilistä. Terassin alle jätin reilusti tilaa tuulettumista varten, Simo selvittää.

Periaatteena pihan rakentamisessa on ollut vanhan tavaran uusiokäyttö. Sukulaisten nurkista on löytynyt monia hylättyjä talonpoikaisesineitä, joita on voitu hyödyntää pihapiirissä. Heinäseipäiden keskiosista Simo rakensi kaiteet kivikkotarhan siltaan ja terassille johtaviin puuportaisiin.

Värikkäitä perennoja, kukkivia pensaita, kesäkukkaruukkuja ja amppeleita on sijoitettu eri puolille puutarhaa. Kesäkukkia on istutettu vanhaan maitosiivilään, jonka jalustana toimii nostalginen, ruosteinen maitohinkki. Vanhoja koreja, peltiastioita, mummon emaloitu maitokannu ja monia muita hylättyjä esineitä on käytetty pihasomisteina. Kasvien reunustamat käytävät ja ajotie on katettu kulutusta kestävillä pihakivillä.

Kylpyyn! Tyttärentytär Lia viihtyy kylpytynnyrissä.

Kylpytynnyristä tuli suosikki. Hanna-Leenan päässä pyörii aina uusia ideoita pihan kaunistamiseksi ja viihtyvyyden lisäämiseksi. Niistä ei tarvitse kuin Simolle mainita, niin saman tien hän on jo niitä toteuttamassa. Selkävaivoista kärsinyt erityisohjaaja Hanna-Leena on kiitollinen, kun Simo tekee raskaat työt, kuten istutuskuoppien kaivamiset. Simo taas kokee piha- ja rakennuspuuhat tervetulleena vastapainona leipätyölle.

– Heinäseipäistä rakennettuun kesäkotiin aloimme kaivata saunan jälkeen ja hellesäällä pulahtamispaikkaa. Niinpä päätimme ostaa kylpytynnyrin, joka on ollut jo muutaman vuoden ahkerassa käytössä. Kylpemässä meillä ovat käyneet niin ystävien perheet kuin tyttärenkin perhe. Erityisesti kylpemisestä nauttii tyttärentyttäremme Lia mummin ja vaarin kanssa, Hanna-Leena kertoo.

– Ostimme tynnyrin keskellä talvea, jolloin ulkona oli 25 astetta pakkasta. Hetihän sitä piti kokeilla. Lämmitimme saunan ja kylpyveden. Kiipesimme tynnyriin vaikka seinät eivät vielä täysin pitäneetkään vettä, sillä turvottaminen pakkaskeleissä otti aikansa. Vettä tihkui seinien läpi terassille ja se tietysti jäätyi. Terassi oli kuin luistinrata, mutta tulipahan kokeiltua, Simo lisää huvittuneena.

Tynnyrin tulipesässä poltetaan puita ja siinä samassa vesi lämpenee 37-38 asteiseksi. Tynnyrissä on lähes 1 700 litraa vettä, johon lisätään klooria. Samaa vettä voi käyttää viikon päivät. Jos kylpijöitä on kaksi, vettä käytetään parina viikonloppua ennen vaihtamista. Roskat kerätään vedestä haavilla.

Haave kasvihuoneesta. Simo pystytti seipäistä tehdyn seinärakennelman viereen myös itse suunnittelemansa, lautarakenteisen huvimajan, joka on perheen lempipaikka viileällä säällä ja sateella. Siellä istuessa on kuin olisi ulkona, keskellä puutarhaa.

Hanna-Leena haaveili myös tomaattikurkkuhuoneesta, jonka Simo sitten rakensi. Runsaan neljän neliön suuruisen lasihuoneen seinät saatiin vanhoista ikkunoista samoin kuin kattokin. Kasvihuone maalattiin valkoiseksi ja somistettiin sinisellä ja ruskealla.

– Simo teki kasvihuoneeseen kiinteät, puiset taimilaatikot. Tomaatit ja kurkut ovat kypsyneet siellä hyvin ja yrtitkin ovat viihtyneet. Tuholaisia karkottamaan ja silmäniloksi istutin keltaista samettikukkaa. Tätä huonetta voin hyödyntää myös kesäkukkien taimikasvatuksessa. Kokemukset ovat olleet hyviä, sillä tuuletus toimii pyöreiden päätyikkunoiden ja parioven kautta, Hanna-Leena kertoo tyytyväisenä.

Lialle on rakennettu kannellinen hiekkalaatikko mummilan pihalle. Viimeisin ilon tuoja on Matti-enon rakentama ”Lissun kiska”, johon raaka-aineet saatiin keittiöremontin purkulavalta.

Kukkien koreutta. Pihalla on runsaan kasvuston ja kukinnan ansiosta lähes viidakkomainen tunnelma. Kevään aloittavat erilaiset sipulikasvit, sen jälkeen on alkukesän kukkijoiden vuoro, kuten matalien kivikkokasvien, vuorenkilpien, kevätesikkojen ja maksaruohojen.

Talvivihreää tuovat havukasvit, joita pihassa on aika lailla. Joulun aikaan ne saavat päähänsä tonttulakit, ja silloin koko valaistu piha on puettu talviasuun. Hanna-Leena suunnittelee joka vuosi uudenlaiset talvikoristeet pajusta, kanaverkosta, sammaleesta, risuista ja varvuista. Risuista syntyvät hänen käsissään kranssi, pupujussi ja muut eläinhahmot.

Heti pakkasten mentyä Hanna istuttaa seinäamppeleihin rakastamiaan värikkäitä orvokkeja ja muita kesäkukkia. Talon seinustalla kiipeilevät tuoksuva köynnösruusu ja erikoinen jalokärhö. Osa pihan perennoista on lähes pensaiden kokoisia. Kukkapensaista näyttävin on heinäkuun lopulla avautuva pallohortensia. Sen takana pulputtavan suihkulähteen ympärillä on viiruhelpeä, päivänliljaa, kuunliljaa ja maata peittäviä keltaisia suikeroalpia sekä siroversoisia seppelevarpuja.

Taimia ystäviltä. Naapuriaidan vieressä sammaloituneen suuren kiven edessä on kivikkotarha monine mataline lajeineen. Täällä kukkivat myös komeat syysleimut, jo äidin istuttamat karpaattienkellot ja näitä ennen vanhat pionit. Pieni nurmikko kasvihuoneen sivustalla on mieluisa pompottelupaikka Lialle.

– Olemme pyrkineet kasvivalinnassa helppohoitoisuuteen. Suurin osa taimista on saatu ystäviltä ja naapureilta. Kullerot toin Kemistä, missä ne kasvavat luonnonvaraisina. Itse tykkään kovasti pioneista ja päivänliljoista. Vuosien varrella piha on muuttunut ja samalla taito kasvanut. Olen jopa kasvattanut itse pelargonian taimetkin. Nautin aina suunnattomasti saadessani uuden kasvin, kuten nyt kultapallon, joka alkaa pian kukkia, Hanna-Leena iloitsee.