Puutarha upeaksi – tee polku

Jos olet juuri muuttanut uuteen puutarhaan ja teettänyt sille suunnitelman, pääkäytävät ja -polut ovat paperilla jo sijoitettuina käytännöllisiin paikkoihin. Talon ympärille keskittyy pihan käytetyin käytäväverkosto, joka on syytä perustaa routaa ja kulutusta kestäväksi.

Puutarhaan myös yleensä muodostuu ajan kuluessa lisää polkuverkostoja, niin suunnitelmallisesti kuin hieman varkainkin. Tutkaile ”varjoreittejä” muutaman kesän ajan ja ryhdy vasta sen jälkeen varsinaisiin polunrakennustalkoisiin – samaan tapaan kuin uudessa kodissa, jossa asumalla ensin tutustutaan taloon ja vasta sen jälkeen tehdään remontointipäätökset.

Pitkospuita muistuttava lautapolku helpottaa liikkumista talon vierustan kivisessä rinteessä. Korota polkua nikkaroidessasi lauta-askelmia aina rinteen alapuolisesta päädystä.	Jyhkeät, pyöreäreunaisiksi hiotut graniittilaatat kestävät kovankin käytön. Saatavilla on toistakymmentä eri värisävyä. Kivien väleihin voit istuttaa esimerkiksi matalia perennoja.

Rakenna polku puutarhaan käytön mukaan

Polut suositellaan yleensä rakentamaan noin 60 senttiä leveiksi, eli varsin kapeiksi väyliksi, joissa toisen kohtaaminen ei luonnistu väistämättä. Kotioloissa tätä mittaa voit hyvin pitää vain suuntaa-antavana. Kapeammat luonnonkivimurikat tai käytöstä poistetut leveämmät betoniset pihalaatat sopivat erinomaisesti polkujen katteeksi ja ovat lisäksi kierrätystä parhaimmillaan.

Vaikka polkuun ei välttämättä kohdistu käytävään tai ajotiehen verrattavaa painorasitusta, on silti tärkeää miettiä, mihin kaikkeen sitä halutaan käyttää. Kompostointialueelle johtavan reitin on hyvä olla vähintään kottikärryjen levyinen ja kyetä kantamaan kärryjen paino täydessä lastissa. Tällainen polku kannattaa päällystää mahdollisimman tasaisella ja paksulla materiaalilla, kuten betonilaatoilla, murskeella tai lankkuralleilla. Niitä pitkin kärryjä on myös kätevä työntää.

Käytävät ja tiet on rakennettava ennen pihan kasvillisuuden istuttamista, mutta polkuja voit tehdä valmiiseen puutarhaan tuhoamatta suurta alaa istutuksista.

Suurten kukkaryhmien keskelle voit perustaa huomaamattomia hoitopolkuja itse valetuista betonimuoteista, luonnonkivistä tai vaikkapa sahatuista puupölleistä. Polut näkyvät penkeissä alkukesästä vielä hyvin, mutta kasvuston sulkeutuessa vain hoitaja löytää polun pään ja osaa kulkea niitä pitkin. Kukkapenkkipolku ei vaadi perustuksia – riittää, että asennat askelmat sen verran tukevasti multaan, etteivät ne lonksu jalkojen alla.

Jos aiot perustaa polun metsänpohjaan ja haluat kuljettaa sillä raskaita taakkoja, poista aluksi kulkuväylän alta kannot, kivet ja kasvien juuret. Aseta paljastuneen pohjamaan päälle suodatinkangas ja tuo 15–25 cm soraa tai mursketta, johon asetat päällysteet hienorakeisen saumausmurskeen avulla. Yksinkertaisempi ja metsänpohjaa säästävämpi keino on levittää kuorikatetta kuluneelle reitille polun merkiksi.

Seuraavalla sivulla: mistä materiaalista polku kannattaa tehdä?

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.

Paksuista lankuista ladottu tiivis kulkuväylä haalistuu ja patinoituu ajan saatossa harmaaksi.	Keskenään lähes samankokoisista luonnonkivistä rakennettu polku kulkee kesäpikkusydämien (Dicentra formosa) keskellä loivassa rinteessä.

Polku puusta, kivestä vai sorasta?

Puutarha saa lisää ilmettä, kun teet saunapolut höylätystä tai hienosahatusta puutavarasta, joka tuntuu mukavalta paljaalle jalalle. Puun suosiota lisää myös se, että se kuivuu nopeasti sateen jälkeen.

Luonnonkivet sopivat etenkin pikkupolkujen pinnaksi, tosin sopivan kokoisten ja askelpuolelta tarpeeksi tasaisten kivien etsimisessä on usein nähtävä vaivaa. Liuskekivet eivät ole aivan yhtä jyhkeitä, mutta sitäkin tasaisempia pihareittien katteita. Liuskekivistä taiten ladottu polku nurmi- tai hiekkasaumoineen on kaunis ja helppohoitoinen.

Mukulakivet ovat myös kestäviä ja mukavia astella pihapoluilla. Niitä löydät sorakuopista ja luonnosta, mutta keräämiseen on oltava maanomistajan lupa. Valitse pyöreäpintaisiksi hioutuneita ja mielellään tasakokoisia ja -pintaisia kiviä, jolloin saat polkujen pinnat mahdollisimman tasaisiksi.

Betonisilla reikäkivillä ladot kestävän ja lähes huomaamattoman nurmipolun. Tiivistä poistetun multakerroksen alta paljastunut maapohja. Asenna kivet toisiinsa kiinni noin viiden sentin asennushiekkakerrokseen, johon on sekoitettu hieman turvetta. Täytä reiät samalla hiekkaturveseoksella ja tiivistä niin, että reiät jäävät yläosastaan pari senttiä vajaiksi. Kylvä nurmikonsiemenet. Hoida polkua kuten nurmikkoa.

Sora, singeli, murske tai kivituhka ovat vähäliikenteisen puutarhapolun päällysteitä. Kivituhka on syytä tiivistää paikoilleen veden kanssa. Kiviainesta tulee olla 3–5 cm, ja sen alle kannattaa laittaa rikkaruohottumisen estävä suodatinkangas. Hauskasti jalan alla rahiseva sorapolku johtaa askeleen tilasta toiseen.

Puolitetut ja lomittain ladotut betonilaatat tuovat pihapolkuun jännitettä ja mielenkiintoa.	Liuskekivipolku ohjaa kulkua ja samalla suojaa nurmikkoa kulumiselta. Lado kivet askelman pituuden mukaan niin, että laattojen keskikohtien väliin jää 50–60 cm.

Liuskekivipolku nurmikolle

Valitse 4–5 cm paksuja liuskekiviä, jotka ovat kooltaan vähintään 0,2 m2 .

• Poista nurmikosta noin 10 cm:n pintakerros kivipolun leveydeltä.
• Laita tiivistetyn pintamaan päälle noin 5 cm asennushiekkaa.
• Levitä asennuskerroksen päälle yleislannoitetta noin 100 g/m2.
• Jätä laattojen väleihin 20–40 cm:n tasalevyiset saumat.
• Täytä ja tiivistä saumat mullalla.
• Jätä saumat 2 cm vajaiksi ja kylvä niihin ruohonsiemenet.

Lisää polkuinspiraatiota seuraavalla sivulla.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.

Valitse luonnonkivipolkuun vähintään 3–5 cm:n vahvuisia kiviä. Aseta kivet niin, että saumat ovat linjassa lomittain, eivät pitkittäin tai poikittain.

Betonikiekkopolku perennapenkin keskellä helpottaa istutusalueen hoitoa. Rikkaruohot pysyvät kurissa puuhakkeen ansiosta. Kuva Liisa Häkli.

Ajan saatossa reikäkiviä ei juurikaan erota nurmiheinien alta.

Kivituhkapolku tai perinteinen hiekkakäytävä vaatii materiaalin lisäystä aika ajoin. Pienet rikkakasvit on helppo harata pinnasta.

Sorakäytävät kannattaa reunustaa, jolloin irtonainen kiviaines pysyy polulla. Pinnan läpi työntyy helposti rikkaruohoja, jos sorapäällysteen alla ei ole suodatinkangasta.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.

Lue myös: Satumainen puutarha, Puutarhatuotteita netistä, Pergolat, köynnöskaaret ja tilanjakajat jäsentävät puutarhaa, Viherpeukalon muistilista, Kasvit muokkaavat pihan tunnelman ja Mitä viljelisin kasvihuoneessa?