Puutarhurin vihervinkki: valkosipuleita näkyvissä, puutarhan ”liisat”

Piha

Lumien sulettua puutarhurin valkosipulipenkistä pilkistää jo vihreitä kevään merkkejä. Puutarhuri kertoo myös ahkera- ja aurinkoliisojen eroista.

Ljubashat nousee jo

Ai mikä näky odottikaan valkosipulipenkkien luona! Lumet oli sulaneet, ja johan sieltä nousee niin terhakkaana että. Ja loistavasti nuo näyttää taas talvehtineen.

Käyn heittämässä hiukan kanankakkarakeita penkkien päälle, kunhan penkki hiukan kuivahtaa. Vaikka penkki on syksyllä perustettu palaneen hevosenlantakompostin kera, niin olen huomannut, että pieni lisätyppi heti keväällä tekee hyvää.

Myöhemmin laitan vielä ruohokatetta penkkien päälle. Kate pitää huolen maan kosteudesta sekä lämmittää maata, ja pitää rikkaruohot poissa todella hyvin. Sitä vastoin sen lannoitusvaikutukseen en oikein usko. Ehkä vähän typpeä voi irrota, mutta eipä sillä juuri merkitystä ole. Tuo suojaava ominaisuus sitä vastoin on oikein hyvä. 

Kesällä napsitaan vielä kukkaperät pois, herkutellaan niillä ja annetaan sipulien kasvaa kokoa heinä-elokuuhun asti.

”Liisojen” historiaa ja ominaisuuksia

Kerrataan hiukan näiden ”liisojen” mielenkiintoista historiaa sekä kasvatus- ja hoitojuttuja.

Ahkeraliisat (puolivarjon ja varjon ystävä)

Itä-Afrikan tropiikista lähtöisin olevaa ahkeraliisaa on kasvatettu huonekasvina Suomessa jo 1800-luvulta. Nykyisin sitä käytetään erittäin paljon kestävänä ja nimensä mukaisesti ahkerasti kukkivana kesäkukkana.

Ahkeraliisa on palsamikasveihin kuuluva värikäs ja suurikukkainen koristekasvi. Se sopii erinomaisesti niin amppeliin, parvekelaatikkoon, kukkapenkkiin kuin kotiin valoisalle ikkunalle.

Ahkeraliisa on koko kesän runsaana kukkiva ja helppohoitoinen kasvi. Ahkeraliisa viihtyy parhaiten puolivarjoisella paikalla, mutta kukkii hyvin varjossakin. Paahteessa se kuivahtaa ja nuutuu herkästi. Kesällä ahkeraliisa vaatii paljon vettä. Kukinnan aikaan lannoitetaan kerran viikossa. Kerrannaiskukkaista ahkeraaliisaa kutsutaan yleisesti ruusuliisaksi.

Syksyllä ahkeraliisan voi siirtää sisälle ja talvettaa noin 15 asteessa, mahdollisimman valoisassa paikassa.

Uudenguineanliisa eli sateenkaaripalsami (Impatiens x Hawkeri) on ahkeraliisalle läheistä sukua oleva Impatiens-risteymä.

Aurinkoliisat (auringossa ja puolivarjossa viihtyvä)

Tämä ihastuttava kukka edustaa läpimurtoa kukkaviljelyssä. Aurinkoliisa on useiden Impatiens-lajien risteymä, jossa on suuremmat kukat ja pidempi kukinta-aika. Aurinkoa ja lämpöä rakastava aurinkoliisa on yksivuotinen ja kukkii keväästä myöhäiseen syksyyn, se sietää paremmin myös sadetta ja tuulta. Aurinkoliisa sopii yhtä hyvin ruukkuihin ja laatikoihin kuin kukkapenkkeihin.

Toisin kuin varjoa rakastavat serkkunsa, aurinkoliisa viihtyy auringossa tai puolivarjossa. Kastelu saa olla runsasta, mutta mullan pinta saa kuivahtaa kastelujen välillä. Kasvukaudella säännöllinen lannoitus. Kuten muutkaan liisat, ei aurinkoliisakaan siedä pakkasta.

Lajikevalikoimaa molemmista on paljon, mutta jos haluat katsoa minun valintani näistä molemmista, niin löydät ne kootusti täältä.

Aurinkoisen lämpimin kevätterveisin puutarhurisi Juha

Lisää ajankohtaisia puutarhavinkkejä saat Puutarhurin perjantaipostissa aina perjantaisin. Liity >

Teksti: Juha Toikka / KodinKukat Oy, kuvat: Pixabay

Julkaisuun liitetyt avainsanat:

ahkeraliisa aurinkoliisa Juha Toikka kesäkukat kesäkukka Kodin Kukat Kodinkukat puutarhurin vihervinkki talvivalkosipuli valkosipuli valkosipulin kasvatus valkosipulin lannoitus


Lisää samasta aiheesta


Artikkelin aiheeseen liittyviä yrityksiä: