Puolitoistakerroksisen omakotitalon kellari koki muodonmuutoksen, kun sotkuinen puuvarasto muutettiin tyylikkääksi viinikellariksi.
TEKSTI ANNE KYTÖLÄ
KUVAT MIKKO LEHTIMÄKI
Viinipullotelineet koottiin pöytätelineistä korkeiksi hyllyiksi, jotka ruuvattiin yläosastaan kiinni seinään.
Puusta rakennettu omakotitalo edustaa modernia asevelitalotyyliä, mutta vanhemmista esikuvistaan poiketen kellarikerroksenkin huoneissa mahtuu hyvin kulkemaan selkä suorana eikä pitkänkään ihmisen tarvitse varoa, että pää kolahtaisi kattoon. Huonekorkeus on 2,3 metriä.
Veranta ja sen alapuolella sijaitseva viinikellari muodostavat pienen ulkoneman muuten suorakaiteen muotoiseen rakennukseen. Verannan yläpuolella on vielä parveke.
Viinikellarin sijainnin ansiosta noin yhdeksän neliön suuruinen tila pysyy kesähelteilläkin viileänä eikä huoneeseen ole toistaiseksi tarvinnut asentaa erillistä jäähdytystä. Siihenkin on tosin olemassa valmiudet.
Monen vuoden projekti
Viinikellari on toiminut aiemmin rakennusaikaisen jätepuun varastona. Suunnitelmat ja ideat viinikellarista ovat kasvaneet pikkuhiljaa samalla kun puupino varastossa on pienentynyt.
Alun perin kellarista ajateltiin perinteistä kylmätilaa oman pihan perunoille ja marjamehuille. Perunoiden tilalle tulivat kuitenkin viinipullot, kun perheen äidin viherpeukalo lakkasi vihertämästä ja perunamaan tilalle kylvettiin nurmikko.
Perheen isä on tee se itse -mies, joka on suunnitellut ja toteuttanut itse koko omakotitalon rakentamisurakan miltei kaikilta työvaiheiltaan. Koska kellarissa ei ole varsinaisia asuintiloja, sitä on rakennettu hitaasti vuosien varrella muun elämän ohessa.
Viinikellaria on pyritty sisustamaan säästäväisellä budjetilla. Kirjanpitoa kustannuksista ei ole pidetty, joten perhe ei osaa enää monen vuoden jälkeen sanoa, paljonko viinikellarin rakentamiseen ja sisustamiseen on kaikkiaan mennyt rahaa.
Lattialaataksi löydettiin melko edullisesti luonnonkivilaattoja rautakaupan jäännöseristä. Laatat sopivat viinikellariin hyvin, sillä ne olivat valmiiksi hieman kuluneen, muhkuraisen ja vanhan näköisiä. Kun laatat olivat vielä kahta eri kellertävän sävyä, lattiasta tuli elämää nähneen näköinen.
Seinillekin suunniteltiin aluksi aitoa kiveä, mutta koska mieluisaa vaihtoehtoa ei heti löytynyt – ainakaan budjettiin sopivana – seiniin muurattiin tiileltä näyttäviä verhoilukiviä.
Loppujen lopuksi isäntä oli tyytyväinen ratkaisuun, sillä verhoilukivet ovat kevyempiä kuin aito kivi, ja seinien ”muuraaminen” kävi nopeasti. Seinään levitettiin hammastetulla lastalla saneerauslaastia, johon verhoilutiililaatat painettiin. Saumat viimeisteltiin tasoittamalla laattojen väliin jäävä laasti kapealla siveltimellä välittömästi asentamisen jälkeen.
Kattoon ripustettiin pienet kristallikruunut antamaan vastapainoa kellarin karuudelle.
Viinikellaria on rakennettu vähitellen muun elämän ohessa, ideoita kypsytellen.
Luovaa materiaalien käyttöä
Viinikellarin kattomateriaalia pohdittiin pitkään. Isäntä halusi tilaan jyhkeyttä ja kellarimaista fiilistä, mutta toisaalta katto ei saanut madaltua liikaa. Hän päätyi lopulta nikkaroimaan sisäkaton tumman kirsikan väriseksi petsatusta lattialaminaatista. Asettamalla laminaattilevyjä katossa osittain kerroksittain ja listoittamalla kerrokset samansävyisillä listoilla kattoon saatiin tavoiteltua arvokkuutta.
Kellarin ja ensimmäisen kerroksen välissä on liittolaatta, aaltomainen teräspelti, jonka päälle on valettu betonia. Kellarin sisäkattoa varten oli ensin kiinnitettävä puurimat, jotka propattiin teräspellin läpi kiinni betoniin.
Koska talon alakertaa lämmittää lattialämmitys, kellarin kattoon oli laitettava eristys, joka estää lattialämpöä pääsemästä viinikellariin.
Eristys toteutettiin selluvillalla, jota ostettiin rautakaupasta säkissä. Selluvillaa työnnettiin käsin laminaatin ja teräspellin väliin jäävään tilaan laminaattien asennuksen aikana, niin että se täytti tiiviisti kaikki teräspeltilevyn aaltoilevat kolot.
Selluvilla valittiin eristeeksi myös siksi, että sillä on kyky tasoittaa kosteusvaihteluja. Sopivan lämpötilan lisäksi viinikellarissa on tärkeää pitää tasainen kosteus, jotta viinipullojen korkit eivät pääsisi kuivumaan ja viini pilaantumaan.
Kattoon ripustettiin kaksi pientä ikkunavalaisimiksi tarkoitettua kristallikruunua, joiden antiikkimessinkiseen runkoon on kiinnitetty kristallipisaroita. Koska valaisimet oli tarkoitettu ikkunoiden eteen eikä niissä ollut kattokuppia, asennus aiheutti hieman ylimääräistä askartelua. Kattokupit ostettiin sähkötarvikeliikkeestä erillisinä. Valaisinten johtoja lyhennettiin ja niihin asennettiin uudet valaisinpistokkeet.
Korkeat viinipullohyllyt koottiin tavallisista viinipullojen pöytätelineistä, jotka ostettiin rautakaupasta. Telineet koottiin korkeiksi hyllyiksi, ja jokainen teline ruuvattiin takaosastaan kiinni leppärimaan. Lopuksi hyllyt kiinnitettiin yläosastaan kiinni seinään, jotta ne eivät pääse kaatumaan.
Kellarin lämpötila pysyy viineille sopivana ilman jäähdytystä. Kosteusvaihteluja tasaa selluvillaeriste.
Viinikellarin lattia päällystettiin kivilaatoilla. Seinät ovat tiileltä näyttävää verhoilukiveä.
Rakentaminen jatkuu
Kellari ei ole vieläkään aivan valmis. Isäntä suunnittelee yhdelle seinälle kahden viinipullotelineen väliin kellarin tyyliin sopivaa tiffanylasityötä, joka teetettäisiin paikallisessa lasifirmassa.
Toinen keskeneräinen työ on kellarin ovi. Tällä hetkellä kellariin vie väliaikainen keltainen ovi, mutta tulevaisuudessa oven on tarkoitus näyttää samanlaiselta kuin vanhoissa linnoissa. Idea ja esikuva on haettu Vanajan linnasta Hämeenlinnasta.
