ANNA-MARIA WASENIUS

KUVA PEKKA VAINONEN

Puupinnan käsittelemiseksi on tarjolla monia vaihtoehtoja, joista lautaverhoillussa rakennuksessa suositaan peittomaalausta. Pääsääntöisesti ulkomaalauksessa on tärkeää käyttää homeilta ja sieniltä suojaavaa pohjustetta sekä ulkomaalaukseen tarkoitettuja säänkestäviä maaleja. Poikkeuksen muodostavat punamultaus ja puuöljyt, joiden alla pohjustetta ei käytetä tarttumisen ja imeytymisen varmistamiseksi.

Tavallisimmin puuverhoiltu talo käsitellään peittävällä liuotinohenteisella öljymaalilla tai peittävällä vesiohenteisella akrylaattimaalilla. Perinteisiä vaihtoehtoja ovat pellavaöljymaali ja punamultamaali, joista punamultamaali jättää huokoisen, hengittävän pinnan. Myös peittävä puunsuoja on hengittävä vaihtoehto, joka nimensä mukaisesti peittää, mutta jättää silti puun pintakuvioinnin esiin. Kuultava hengittävä pinta saadaan aikaan liuotin- tai vesiohenteisella kuultavalla ja sävytettävällä puunsuojalla.

Uudempia tuotteita ovat vesiohenteinen öljymaali sekä esimerkiksi silikonialkydiöljymaali, jonka sanotaan säilyttävän kiiltonsa ja värinsä tavallista öljymaalia paremmin.

Useimmat maalit ovat teollisesti ja uudenaikaisesti valmistettuja. Saatavilla on myös perinnerakentamisessa suosittuja tuotteita, jotka valmistetaan vanhan ajan tapaan keittämällä. Maalien kehitys kulkee ympäristösyistä kohti vesioheisten tuotteiden kasvua.

Öljyä vai vesiohenteista? Kun uusi pinta peittomaalataan, maalivalinta tehdään tavallisesti vesiohenteisen akrylaattimaalin ja liuotinohenteisen öljymaalin välillä.

Vesiohenteisen maalin ja öljymaalin huoltomaalausväli ja tekninen kestävyys ovat samaa luokkaa. Eroja syntyy maalausjäljessä, värin ja kiillon säilymisessä sekä hieman myös hengittävyydessä. Maalatessa maalien ero tuntuu nenässä ja vaikuttaa työvälineiden puhdistukseen. Vesiohenteinen maali irtoaa vedellä, kun öljymaalin poistamiseen tarvitaan lakkabensiiniä.

Öljymaalilla saadaan aikaan tasoittuva, kiiltävämpi maalausjälki, joka tyypillisesti ajan saatossa himmenee ja haalistuu eli liituuntuu. Ilmiö on perinteinen ja moni ajatteleekin sen kuuluvan vanhan rakennuksen ulkonäköön. Öljymaali muodostaa puun pintaan kovan ja peittävän kalvon, joka vanhetessaan muuttuu hengittävämmäksi. Vesiohenteinen maali taas synnyttää puun pintaan joustavan kalvon, joka säilyttää koostumuksensa ja etenkin tummissa sävyissä myös värinsä öljymaalattua pintaa paremmin.

Selvitä vanha maali. Vanhan maalipinnan kunnostajan on ensitöikseen otettava selvää aikaisemmin käytetystä maalityypistä. Vanhan maalityypin selvittäminen on tärkeää, jotta huoltomaalauksesta saadaan kestävä.

Oleellisinta on tietää, onko kyseessä öljymaali vai vesiohenteinen maali, sillä paras tulos syntyy samankaltaista tuotetta käyttämällä. Öljymaalin ja vesiohenteisen maalin voi erottaa muutamista ominaispiirteistä. Kun öljymaalipalaa taivuttelee, se on kova ja murenee. Liituuntuneesta pinnasta irtoaa hangatessa jauhomaista ainetta sormiin. Öljymaalin pinta halkeilee ruutumaisesti.

Vesiohenteisen maalin pala joustaa taivuteltaessa. Se ei liitua eikä ole jauhomainen. Pinnan halkeamat kulkevat syiden suuntaisesti. Pinta pehmenee ja liukenee talousspriillä hankaamalla. Tarvittaessa maalipalan kanssa voi mennä maaliliikkeeseen hakemaan asiantuntevaa apua. Jos maalityyppi ei vieläkään ota selvitäkseen tai kyseessä on vanha pinta, jossa on useita erilaisia maaleja päällekkäin, näytteestä on varminta teettää kemiallinen analyysi. Maksullisia analyysejä tekee esimerkiksi Tikkurila.

Koska vesiohenteinen maali joustaa ja öljymaali ei, voidaan vesiohenteisella maalilla myös periaatteessa maalata öljymaalin päälle, mutta ei toisin päin. Punamultamaalilla voidaan maalata vain punamullan päälle. Kuultavien puunsuojien päälle soveltuvat sekä vesiohenteiset maalit että öljymaalit.

Rakennustavoiltaan vanhoissa kohteissa on turvallisinta pitäytyä käytetyssä maalityypissä tai käsittelytavassa. Jos puujulkisivun rakenne ei ole nykymääräysten tapaan tuulettuva, tiivis kalvopinta voi olla riski puun ja pintakäsittelyn säilymiselle. Myös hirsiseinään suositellaan hengittävää pintakäsittelyä. Jos haluat antaa puulle hengittävän pinnan, tutustu huolella tuotteisiin, tuoteselosteisiin ja suositeltavien käsittelykerrosten lukumäärään.

Oikeat pensselit ja pilvipouta. Sääennustajan taipumukset ovat eduksi maalaustyötä suunnittelevalle. Ilman lämpötilan on oltava yli +5 astetta ja ilman suhteellisen kosteuden alle 80 % pintakäsittelyn ja kuivumisen ajan eli myös yöllä. Maalattavan puupinnan kosteuden on oltava alle 18 %.

Liian kylmässä ja kosteassa maalin kuivuminen hidastuu ja kalvon muodostuminen epäonnistuu. Myös suora auringonpaiste on maalaustyölle haitallinen. Paras maalaussää on tyyni ja lämmin pilvipouta. Aurinkoisena päivänä käsittele rakennuksen seinät auringon suuntaan auringon perässä kiertäen. Huomioi loppukesän yökaste siten, että aloitat työn vasta kasteen kuivuttua ja lopetat työn illalla riittävän ajoissa ennen kasteen saapumista. Öljymaali kuivuu tyypillisesti pidempään kuin vesiohenteinen maali.

Hyvään lopputulokseen tarvitaan oikeiden ja laadukkaiden maalien lisäksi myös sopivat työvälineet. Ulkomaalauksessa kannattaa käyttää siihen tarkoitettuja, riittävän leveitä, 100–120 mm paksuja siveltimiä. Vesiohenteisille maaleille soveltuu keinokuitu- tai sekoiteharjas sekä liuotinohenteinen luonnonharjas. Pohjusteelle ja puunsuojille on olemassa omat sopivat siveltimensä. Myös jatkovarsi on isoilla ja korkeilla pinnoilla hyödyllinen. Sen saa kiinnitettyä useimpiin suuriin siveltimiin.

Maalaustyön päätyttyä maalausjätteet on hävitettävä maalipurkin ohjeiden mukaan. Kaikki nestemäinen maalijäte on ongelmajätettä, joka pitää toimittaa ongelmajätteiden keruupisteeseen. Kuivan maalijätteen sekä tyhjät ja kuivat maalipurkit voi toimittaa kotitalousjätteen mukana kaatopaikalle.

Vesiohenteisessa maalissa kastettu pensseli puhdistuu vedellä ja saippualla. Öljymaalipensseli pestään lakkabensiinillä ja sen jälkeen vedellä ja saippualla. Siveltimien puhdistukseen löytyy myös pesuaineita.

Muista, että lakkabensiiniä ei saa kaataa viemäriin! Voit käyttää lakkabensiinin uudelleen antamalla irronneen maalin sakkaantua purkin pohjalle ja kaatamalla kirkkaan lakkabensiinin uuteen astiaan. Kun sakka on kuivunut, voit hävittää astian kotitalousjätteen mukana.

Vernissaa tai pellava-, puu- tai muita luonnonöljyjä sisältävä huokoinen materiaali, kuten talouspaperi, trasseli tai riepu voi syttyä itsestään. Säilytä tällainen materiaali vedellä kostutettuna ennen hävitystä, kuivaa se ulkona avoimessa tilassa tai polta heti käytön jälkeen.

Etsitkö ammattitaitoista maalaria? Katso Maalarimestariiliiton jäsenyritysluettelo www.smml.fi.